Mikä on tärkeintä?

”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10)

Tässä maailmassa tehdään mitä erilaisimpia päätöksiä mitä erilaisimmilla tasoilla. Tietoisuutemme saavuttavat ensisijaisesti maailman mielestä merkittävimmät asiat ja ratkaisut. Uutisissa kerrotaan suurvaltojen sisäisistä ja ulkoisista kehityksistä, jotka omalla tavallaan valtaavat uskovaisenkin mielen. Henkilövalinnat ovat aivan erikoisella tavalla pinnalla juuri tässä hetkessä, jossa henkeä haukkoen seuraamme maailmantilanteen kehitystä. Huolestuttavaa? Todellakin! Mutta ajatelkaamme tänään jotakin aivan muuta, joka ehkä on näkymätöntä, mutta suunnattomasti arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin mikään muu!

”Jeesus sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi’.” (Mark.10).

Kuinka vaikeata onkaan tässä ajassa nähdä se, mikä on kaikkein tärkeintä ja merkittävintä! Tietynlaiset neuvottelut taloudellisia asioita koskien ovat tuoneet esiin ihmisen pohjimmaiset ajatukset ja näkemykset. Miljardit ihmiset elävät puutteessa ja suoranaisessa nälänhädässä, ja meillä on tavaton huoli omasta toimeentulostamme, jos joudumme työskentelemään hiukan pidempään tai luopumaan prosentuaalisesti mitättömistä eduista! Meitä ei hiukkaakaan hetkauta jonkun ihmisen nälkäkuolema, kun pitää lähettää jotakin avaruuteen! Millaiseen syntiin olemmekaan osallisia, mille puolelle meidät aikanaan ohjataan tuomion päivänä!

”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista…”

Mistä me uskovaisina olemme todella luopuneet tai joutuneet luopumaan? Miksi me sellaisella tavalla huokailemme ja suremme mitä moninaisimpia maallisia asioita? Miksi niin vähän todella hartaita pyyntöjä kohoaa korkeuksiin Jumalan Valtakunnan asioiden tähden?

Mitä meidän tulee tässä ajassa ajatella ja mihin keskittyä?

”…ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.”

Me olemme vain toissijaisesti tämän maan kansalaisia. Todellinen alkuperämme on ajan rajan tuolla puolen, tulevassa maailmassa, jossa olemme riisuutuneet tästä maallisesta majasta ja vietämme iankaikkisuutta uudessa olotilassa, jota meillä ei inhimillisellä kyvyllä ole mahdollisuutta edes kuvitella. Mitä tämä merkitsee? Sitä, että meidän ratkaisumme ovat paljon tärkeämpiä kuin mitkään presidentinvaalit tämän maailman mahtivaltioissa, koska ne koskevat vain maallisia asioita ja aikoja, mutta meidän ratkaisumme iankaikkisuuksia!