…ja Jumalan rauha on varjeleva…

”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4).

Millaisen sanankohdan kanssa olemmekaan vastakkain tänä päivänä! Jo vuoteellani puoliunessa mielessäni alkoivat toistua sanat: ”…ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa!”

Me elämme tässä ajassa ikään kuin ulvovan, ihmismielten rajumyrskyn keskellä, jonka pyörteissä kaikuvat oikeastaan rajattomat määrät erilaisia ajatuksia ja esityksiä, joiden alkuperä on todella kaukana jumalallisesta järjestyksestä ja tahdosta. Kaikki on kuin ennennäkemättömän tsunamin kaltainen mielipidevyöry, joka tunkeutuu yli koko maailman, pyrkien hävittämään viimeisenkin todellisen tiedon Elävästä Jumalasta ja Hänen luomistyöstään. Ihminen kuuntelee ihmistä ja jättää käsittämättömällä tavalla elämänsä tärkeimmät ratkaisut jonkun erikoisasemassa olevan järjestön tai henkilön käsiin.

”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt.17).

Kuka olisi menneinä vuosina uskonut tämän saman pätevän maailmanlaajuisesti ”kristillisiinkin” piireihin?! Hiljattain minulle soitti iloisena yksi sisarista ja kertoi menevänsä hengelliseen kokoukseen aivan kotinsa lähellä. Myöhemmin illalla hän soitti uudelleen järkyttyneenä ja kauhisteli miten on mahdollista, että saarnaaja voi sellaisella tavalla puhua täysin omiansa! Taisi olla melkoinen määrä innoitusta vääristä kanavista, ja kristikansa sai kuulla, enkä mielensäkin mukaista, uutta ja erilaista ”asiaa”. Kukaan ei kuulemma ollut valittanut, vaan kaiuttanut Herralle kiitosta!

Kuinka myöhäinen onkaan se hetki, jossa elämme! Jumalan Sanana julistetaan kaikenlaista sellaista, mikä ei todellisuudessa auta sieluamme missään määrin – päinvastoin antaa vääränlaisen turvallisuudentunteen ja saa odottamaan jotakin sellaista, mitä meille ei milloinkaan Sanassa ole luvattu!

Siksi ottakaamme todellakin vaarin sanoista:

”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

Tämä pätee loppuun asti, ja pääsee toteutumaan:

”…ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”