Luulo ei ole tiedon väärti!

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:..” (Luuk.18).

Kuinkahan monen mielestä Herramme sanat:

”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”

ovat lausutut ainoastaan jonkinlaisen vaatimattomuuden hengessä, ilman että ne sinänsä voisivat ollenkaan pitää paikkansa? Mitä todistavat silmämme ja korvamme tänä päivänä? Eikö kaikki viittaakin siihen, että Herramme todella tarkoitti sitä, mitä sanoi? Hän ei tarvinnut kenenkään ihmisen selitystä ja selvitystä siitä, millainen ihminen itsessään on, koska Hän tarkkaan tiesi, millaisen olennon ja olemuksen kanssa oli tekemisissä.

”Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.” (Joh.2).

Vieläkö ihmettelemme sitä, että Herramme sellaisella tavalla kätkeytyy meiltä, etenkin jos osoitamme olevamme hyvinkin välinpitämättömiä hengellisen  hyvämme suhteen? Elämme todellakin ajassa, jossa ihmiset kaikin mahdollisin ja mahdottominkin tavoin korostavat ns. ”ihmisen sisäistä voimaa”, pyrkien osoittamaan hänen täydellisen riippumattomuutensa perinteisistä hengellisistä näkemyksistä. Kuitenkin kaiken tämän ylle levitetään eräänlaista ”hengellisyyden  ulkokuoren verhoa”, uskotellen itselleen ja toisilleen Herramme olleen väärässä vähätellessään uskon määrää näissä viimeisissä ajoissa. Mutta Herramme ei tarkoittanutkaan sellaista uskoa, mitä me tuotamme ja korostamme, vaan Hän puhui uskosta Uuteen Elämään, joka muuttaa ihmisen ja aikaansaa uudestisyntymän, ei ”uudelleen syntymän”!

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:...”

Mitä Kirjoitukset todistavat Herramme puhuneen heti kysymyksensä jälkeen? Hän totisesti tunsi ihmisen ajattelun ja ”hengelliset näkemykset”, joiden perusteella tänäänkin asetetaan Herran kysymys aivan väärään valoon!

Herramme aikana tietyt piirit pitivät hengellisyyttänsä ja näkemyksiänsä suorastaan maailmanvaltana, jota ei mikään horjuta eikä pienennä. Heillä oli luja luottamus ja varmuus, joka ainakin osaltaan näytti lepäävän Kirjoituksissa. Mutta he olivat selvästikin, varokaamme omaakin kohtaamme, antaneet kaikelle oman selityksensä!

”Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita…”

Kuinka sisältörikkaat voivatkaan olla muutamat rivit Sanassa! Vasta nyt itsekin totean, miten ne antavat vastauksen kysymykseen uskon määrästä tässä ajassa! Eihän toki usko voi kadota ja vähentyä joukoissa, jotka omaavat tällaisen määrän itseluottamusta ja itsetietoisuutta! Joillekin merkitsee siis suurta uskonmäärää juuri se, mitä aina olen toistanut: ”Monen usko perustuu suurimmalta osaltaan siihen, että näkee toiset huonompina kuin itsensä!”

Jatkuu…