Emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua!

”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.” (2.Kor.5).

Kaikki meille tarkoitettu hengellinen vaatetus on aivan meidän olemuksemme kokoon ja muotoon sovitettu! Me olemme kerran tuleva puetuksi valkoiseen viittaan:

”’Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.’ Ja hän sanoi minulle: ’Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!’ Vielä hän sanoi minulle: ’Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.’” (Ilm.19).

Miksi Raamattu puhuu niin paljon erilaisesta vaatetuksesta ja pukeutumisesta? Tässä yhteydessä tulee aina mieleeni kertomus Laodikean seurakunnasta, joka on astunut omalla, tragikoomisella tavalla entisaikojen keisarin jalanjälkiin, uskoen olevansa puettu uskomallaan tavalla, käsittämättä kuitenkaan olevansa aivan alaston! Millaiset henkivallat hallitsevatkaan tällä alueella saaden ihmiset elämään kuvitelluissa vaatetuksissa, vakuuttaen jopa seuralaisensa ja kadunvarsien katselijat erinomaisuudestaan! Ainoat, joita tämä kaikki ei hämää, ovat lapset, lapsenmieliset uskovaiset, joiden aistit ovat harjaantuneet näkemään ja tunnistamaan todellisuuden, hengellisen alastomuudenkin!

”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” (Ilm.3).

Mistä meidän ainakin tulisi käsittää alastomuutemme tai kaiken kaikkiaan riittämätön pukeutumisemme? Itselleni se on selvääkin selvempää joka aamu maallisesta näkökulmasta ajatellen. Olen ottanut tavaksi ennen pukeutumista viedä vesilasini ja kännykkäni olohuoneeseen ja suorittaa muutamia muitakin pikkuaskareita karaistuakseni jossakin määrin. Ei tarvitsisi olla kauan näin kun jo ensimmäiset vilun puistatukset tulevat!

Laiska nukkuu kai samassa puetuksessa kuin päivälläkin, säästäen vaivannäköä, havaitsematta selvästi tuloksena olevia hajunaittoja. Tältä kaikelta haluaa Taivaallinen Kasvattajamme varjella meidät. Mitä tulee mittatilattuihin taivaallisiin asuihimme, edellyttää niihin pukeutuminen pitkäaikaista ja kärsivällisyyttä vaativaa riisuutumista kaikesta omaperäisestä ja inhimillisestä vaatetuksesta ja muodista.

 Vaikka helposti voisi kuvitella valkoisen viitan alle mahtuvan kaikenlaista, jopa työhaalarit, on jo tässä ajassa meidän totuteltava taivaallisiin, Uuden Maan tapoihin ja tottumuksiin. Hetkittäiset vilun ja kuumuudenkin hetket saavat meidät etsimään syvällä sisimmässämme olevan kaipauksen mukaisia asusteita. Ei ole kysymys vain häävaatteista, vaan jo tätä aikaa, olomuotoamme varten on meille varattuna jotakin inhimilliselle mielelle käsittämätöntä vaatetusta ja varustusta, jolla ei ole mitään tekemistä laodikealaisen keisarin uusien vaatteiden kanssa!

”Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä…” (Room.13).

Tulevaa ei saavuteta myöskään ilman seuraavaa varustusta:

”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella…” (Fil.6).

Kannattaa siis riisuutua kaikista oman vanhurskauden haalareista, vaikka hetkeksi tulisikin vilunväreitä ja epämukavia tuntemuksia!

”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.”