”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ’on’ olkoon teillä ’on’, ja ’ei’ olkoon teillä ’ei’, ettette joutuisi tuomion alle.” (Jaak.5).
Aamu-uutisissa sanottiin, että koemme juuri
viileintä kesänalkua viiteenkymmeneen vuoteen! Maanviljelys on ollut suurissa vaikeuksissa
ja sadon odotus jossakin määrin kylmää sydäntä. Onko oikeastaan mikään niin
kuin ennen, ja oliko todellisuudessa kaikki paremmin aikaisemmin? Oli
varmaankin monessa suhteessa.
Olen itse ehdottomasti kesän ihminen, ja tämä
vallitseva viileys ei ainakaan erikoisemmin virkistä mieltäni. Tavallisesti
olen heittänyt talviturkin jo viikkoja sitten, mutta nyt vielä kuljen takissa,
jonka olen menneinä vuosina pannut naftaliiniin toukokuun puolessa välissä.
Tämänkertainen sanankohtamme on kuin pieni saarna
mitaltaan, mutta sisällöltään niin rikas ja tähän aikaan tarkoitettu, että
siitä voisi kirjoittaa pidempäänkin. Miksi juuri Job on otettu esikuvaksemme?
Ehkä me kaikki todelliset Herran seuraajat koemme tämän hetkemme kuvastuvan
parhaiten Jobin kokemuksissa, sillä ajan henki on tuonut yllemme suuren määrän
sellaista, mikä ei meitä miellytä ja ilahduta. Ns. Jobin viestit suorastaan
tulvivat tiedotusvälineistä, ja meihin halutaan kuitenkin valtiovallan taholta
pumpata positiivista ajattelua ja asennetta melko petollisessa hengessä. Jos
taloutemme ja elämämme sen mukana on riippuvainen kestämättömistä rakenteista,
on kehitys ja lopputuloskin selvä jokaiselle valveutuneelle henkilölle. Jos
tämä maailma pysyy pystyssä vain kerskakulutuksen ja turhakkeiden varassa,
tiedämme olevamme hyvin lähellä romahdusta, josta kyllä varoitellaan, mutta
joka saa useimmat hyvin hengelliselle, mutta omahyväiselle kuningas Hiskian
turvallisuuden tunteelle:
”’Herran
sana, jonka olet puhunut, on hyvä’. Sillä hän ajatteli: ’Onpahan rauha ja
turvallisuus minun päivinäni".” (2.Kun.20.
Rinnastakaamme tämä ”hengellinen ajattelu”
tämänpäiväisen lainauksemme kanssa.
”Olkaa tekin
kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.”
Hiskian turvallisuudentunne perustui Jumalan Sanaan,
eikö vain? Me voimme siis levätä omahyväisellä tavalla Jumalan Sanassa, mutta
kuitenkin itsekkäällä motiivilla.
Jatkamme tästä lähiaikoina, jos Herra suo ja elämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti