"Sillä ei
se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä
ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on
juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa
kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta." Room. 2: 28- 29
"Älköön
teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä
kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,
vaan se olkoon salassa
oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen
katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis." 1. Piet. 3: 3- 4
Elämä on täynnä
kulisseja. Niitä on kaikkialla, vaikka emme useinkaan tiedosta sitä. Me emme
tiedosta kulissien olemassaoloa, jos meillä ei ole sitä mieltä, mikä oli
Herralla Jeesuksella Kristuksella. Hän tunsi ihmisen läpikotaisin, sillä Sana
sanoo Hänestä: "Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille,
sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä,
sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on" (Joh. 2: 24- 25).
Ulkonaiset asiat ovat erikoisesti tässä ajassa saaneet niin suuren merkityksen
ihmisten elämässä, että useimmilta jää havaitsematta kaiken sisällinen
merkitys, olkoon se sitten maallista tai hengellistä. Ulkonainen on saanut
sellaisen vallan jopa niin kutsuttujen aitojen uskovaisten piirissä, että
käsite "sydämen ihminen" on suorastaan tuntematon käsite useimmille.
Ihminen on kiinnittänyt katseensa ja huomionsa kaikkeen näkyvään ja silmin
havaittavaan, niin ettei hän enää tunne sen paremmin itsensä todellista
sisintä, saati sitten jonkun toisen kanssamatkaajan sisäisintä olemusta. Tuomio
ja arvostelu lausutaan niin negatiivisessa kuin positiivisessa mielessä
inhimillisten aistien perusteella, silmän havainnon ja korvan kuulon
mukaisesti.
Kukaan meistä ei
kuitenkaan saavuta jotakin Jumalan edessä näiden kriteerien perusteella, vaan
aivan pelastushistorian alusta lähtien Jumala on itse perustanut kaiken siihen,
mitä HÄN näkee meissä ja meidän elämässämme. "Älä katso hänen
näköänsä... Sillä ei ole, niinkuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon,
mutta Herra näkee sydämen" (1. Sam. 16: 7). Henkensä kautta Hän
suorittaa tutkimuksen jokaisessa ihmisessä, eikä mikään ole Hänelle salattua.
Saman Henkensä kautta Hän ilmoittaa meille kaiken tarpeellisen hengellistä elämäämme
varten: "Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta,
sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka tietää, mitä
ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan
tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki." (1. Kor. 2). Me
siis tarvitsemme Jumalan Henkeä niin hyvin Hänen tuntemiseensa, kuin myöskin
itsemme tuntemiseen, koettelemiseen. "Hengellinen ihminen sitä
vastoin tutkistelee kaiken... Mutta meillä on Kristuksen mieli."
Me elämme
vakavimmassa ajassa koko ihmiskunnan historiassa. Raamatun lopunaikaa koskeva
profetia käy täytäntöönsä lähes jokapäiväisten havaintojen perusteella. Kaikki
näkemämme ja kuulemamme puhuu Kristuksen tulemuksen pikaisuudesta. Eikö silloin
ole mitä suurimmassa määrin viimeinen aika todelliselle ja vakavalle
itsetutkistelulle enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin? Jumala luotaa elämäämme
ja sisimpäämme Henkensä kautta, asettaen sormensa tiettyihin paikkoihin. Mutta
mitä me teemme tämän tapahtuessa? Onko meidän sisimmässämme Kristuksen mieli,
niin että me suoritamme omalta osaltamme tutkistelua niin sisimpämme kuin
ulkonaisenkin elämämme suhteen? Kukaan toinen ihminen ei voi tehdä tätä meidän
puolestamme, emmekä myöskään me voi tehdä sitä jonkun toisen elämässä, sillä
tämä on NÄIN SANOO HERRA edellä olevien sanankohtien perusteella.
Kulissit,
ulkonaiset asiat, ovat saaneet järkyttävässä määrin ihmiset, uskovaisetkin,
kiinnittämään huomionsa vääriin asioihin. Itse asioiden olemus on jäänyt
toiselle sijalle, vähempiarvoiset seikat nousseet pinnalle. Siksi on
mahdollista kuulla veljien ja sisarten suusta ilmaisu: "Minun mielestäni
kaikki on hyvin; kaikki vaikuttaa olevan kunnossa!" Olemmeko me
täydellisesti unohtaneet, että tämä aika, jossa me nyt elämme, on Laodikean
penseyden aikakausi? Uskovaiset eivät ole kylmiä, sillä uususkonnollisuus
nostaa päätänsä ennennäkemättömällä tavalla, niin että kirkollisissa piireissä
suosiota saaneet aamurukouspiirit pääsevät päivän televisiouutisten
pääotsikoiden joukkoon. Uskonnolliset asiat ja ohjelmat ovat lisääntyneet
uskomattomalla tavalla, samoin aikakauslehdet antavat entistä enemmän
palstatilaa julkisten henkilöiden kääntymyskertomuksille sekä uskonnollisille
ilmaisuille.
Poliitikot ja
jopa presidenttiehdokkaat osallistuvat kansallisiin rukoustapahtumiin,
iskelmätähdet ja julkisuuden henkilöt esiintyvät "jumalallisia"
lahjoja omaavina, antaen ymmärtää välittävänsä parantumista ja hengellistä
voimaa. On muotia käydä kaatumassa yhä useamman "erikoisen voiman"
omaavan julistajan kokouksessa. Mutta siitä huolimatta hengellistä ymmärrystä
ja jumalallista erottamisen kykyä omaava tarkkailija voi havaita kaiken jäävän
sellaiselle tasolle, mikä ei aikaansaa todellista muutosta ihmisen sisimmässä,
niin että tämä todella voitaisiin katsoa palavaksi, jumalallisesta tulesta
hehkuvaksi uskovaiseksi, Sanan aidon merkityksen mukaisesti. Jumalan mittapuun
mukaan kaikki on siis, ei kylmää, ei palavaa, eli Jumalan Henki huutaa kaiken
tämän keskellä: "Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä
palava; oi jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä
ole palava etkä kylmä..." (Ilm. 3: 15- 16).
Tämän kirjan
kirjoittajalle on täydellisesti käsittämätöntä se, että monet lähipiirinkin
ystävät omaavat niin sinisilmäisen käsityksen kaikesta ympärillämme tapahtuvasta.
Ovatko kulissit todella niin taidollisesti laadittuja ja asetettuja, että
todellisuus jää piiloon niiden taakse? Olemmeko todella niin suuresti
rikastuneet ja kaiken puutteen ulkopuolella, omissa silmissämme, ettemme
ollenkaan käsitä sitä, missä tilassa olemme, missä tilassa on seurakunta,
Kristuksen ruumis? Eikö juuri nyt ole aika mitä hartaimmin pyytää Jumalalta
silmävoidetta, niin että näkisimme todellisuuden, todellisuuden niin itsemme
kuin seurakunnankin kohdalla? Jumalallisen silmävoiteen tarkoitus ei ole saada
meitä vain näkemään mahdollinen vääryys ja negatiiviset asiat ja sitten lausumaan
tuomio toisten ja ehkä itsenkin ylle, vaan Jumalan Henki lähestyy meitä tässä
ajassa varoittaen ja nuhdellen, JOTTA ASIAT KORJATTAISIIN ENNENKUIN ON LIIAN
MYÖHÄ! Jumalan mielen mukainen murhe johtaa parannukseen!
Tässä ajassa
meille on julistettu Jumalallinen ilosanoma, uloskutsumisen sanoma kaikesta
sellaisesta, mikä ei kestä Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Meille on julistettu
sanoma Baabelista lähtemiseksi, jotta me todella voisimme olla Jumalan poikia
ja tyttäriä, ja että HÄN voisi käytännössä, todellisuudessa samaistua meidän,
seurakuntansa kanssa, mahtavassa Hengen liikehdinnässä tässä lopunajassa. Mutta
kaikelle tälle on ehtonsa, vaatimuksensa. Ilosanoma ei sisällä ainoastaan lupauksia
ja puhetta kaikesta meidän mielestämme hyvästä ja meille sopivasta, vaan niin kuin
on aina ollut, niin on tässäkin ajassa, eikä missään vajavaisessa määrin:
Ilosanomaan sisältyy saarna parannuksesta ja suunnanmuutoksesta, väärän
korjaamisesta. Tämän Laodikean ajanjakson keskellä, kulissien ja ulkonaisen
jumalanpalveluksen keskellä, kuuluu entistä voimakkaampana taivaallinen ääni: "Kaikkia
niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja
tee parannus" (Ilm. 4: 19).
Jumalan Henki
liikkuu keskellämme, mutta missä ja miten Hänet ja Hänen läsnäolonsa voidaan
havaita? Missä Hän vaikuttaa, mitä Hän tekee? Millä tavoin Hän tutkii meitä,
missä voimme kokea Hänen puhuttelunsa ja ojennuksensa? Miten meitä valmistetaan
suurta ylöstempaamista varten? Sitenkö, kuten eräs veli joitakin vuosia sitten
ilmaisi ajatuksensa: "Minä haluaisin Jumalalta sellaisen lahjan, että
voisin nähdä ihmisten sisimpään ja voisin julkisesti kuuluttaa kaikki heidän
väärät asiansa!"? Näinkö Jumala toimisi? Ei, ei milloinkaan! Tuomio on yhä
vielä Hänen käsissänsä ja yksin HÄN näkee ihmisen sydämeen! Jos meidän halumme
on asettua toinen toisemme tuomariksi ja väärien asioiden julkistajaksi, olemme
omien pyyteiden ja väärähenkisyyden tiellä. ME emme ole milloinkaan oleva siinä
asemassa, että ME suorittaisimme erottelun vuohien ja lampaiden välillä, hyvien
ja pahojen välillä, vaan enkelit ovat tekevä sen ilman meidän vaikutustamme ja
apuamme. Mutta siitä huolimatta on keskellämme Ääni, joka kehottaa itsetutkisteluun
ja parannukseen kunkin omassa elämässä. On myös olemassa Voima, joka suorittaa
kaiken tarvittavan leikkaamisen ja ojentamisen, tutkimisen ja tuomion. Mikä se
on, missä se on? "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja
terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa
sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten
tuomitsija; eikä mikään luotu ole HÄNELLE näkymätön, vaan kaikki on alastonta
ja paljastettua HÄNEN silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili"
(Hebr. 4: 12- 13).
"Henki
tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin... Hengellinen ihminen... tutkistelee
kaiken..." Jumala antaa valintansa mukaisesti valituille
välikappaleillensa kyvyn nähdä enemmän kuin mitä yleisesti voidaan nähdä. Hän
ei anna tätä näkemisen lahjaa toisten tuomitsemista varten, vaan Hän suo sen
tietyille palvelijoillensa Hänen seurakuntaansa varten, sen valmistautumista varten,
rakentumista varten. Jonkun on nähtävä enemmän, ymmärrettävä enemmän, vaikka
tiedon lisääminen merkitseekin tuskan lisäämistä, vastuun lisäämistä. Muurilla
seisovan vartijan on omattava näkevät silmät, kuulevat korvat. Vartijan on
havaittava vihollisen lähestyminen jo kaukaa, nähtävä pensaiden lävitse ja
kuultava pieninkin vihollisen liikahdus. Vartijan tehtävä on varoittaa,
puhaltaa pasuunaan, antaa hälytys. Tässä ajassa hälytys on puhallettu lukemattomia
kertoja, mutta onko kansa käsittänyt mistä on kysymys? Jos vihollinen on
sellaisessa määrin päässyt tunkeutumaan linnoitettuun kaupunkiin ikään kuin
Troijan hevosen naamioinnin sisällä, niin onko vika silloin vartijassa vai
kansassa, joka ei ole käsittänyt varoituksen merkitystä?
Vihollinen on
leirissä, veli ja sisar! Se on vain naamioitunut, mennyt kulissien ja hurskaan
ulkokuoren taakse! Kaikki ei ole hyvin, kaikki ei ole kunnossa! Kristuksen
ruumis, seurakunta, on vakavammassa tilassa kuin mitä kukaan on valmis uskomaan
ja näkemään! Kunpa Herra soisi minulle viisauden ja voiman paljastaa vihollisen
toiminta sellaisella tavalla, että hurskaat kulissit kaatuvat, ja jokainen on
valmis repimään maahan kaiken ulkonaisen hengellisyyden ja uskonnollisuuden,
jonka taakse kätkeytyy paljon sellaista, mikä ei kestä Kaikkinäkevien Silmien
edessä.
Nämä sivut
sisältävät asioita, jotka ehkä eivät miellytä inhimillistä mieltä ja luontoa,
vaan aikaansaavat mahdollisesti torjuviakin reaktioita. Mutta jos tietyt kohdat
tuntuvatkin teennäisiltä ja kaukaisilta, eivät ne kuitenkaan ole sitä.
Rakkauteni läheisiäni kohtaan estää kirjoittamasta asioista sellaisena kuin ne
ilmenevät meidän keskuudessamme, mutta siitä huolimatta on tässä
kirjoituskokonaisuudessa tuskin yhtään täysin keksittyä asiaa. Jokainen
kertomus, jokainen kuvaus, tuo julki niitä asioita, joihin Jumalan Henki haluaa
painaa sormensa, joiden kohdalla Hän odottaa meidän vihdoinkin tekevän
parannuksen, ojentautuvan. Ehkä vertauskuvallinen esitystapa menee joidenkin
käsityskyvyn ylitse, mutta ymmärtäväinen lukija voi nähdä asioita, joita hän ei
mahdollisesti koskaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi. Todellisuus ei ole
sitä mitä me haluamme nähdä, hurskaita kulisseja, ulkonaista kauneutta ja rikkautta,
vaan todellisuus on se, mitä kaiken takana on, mitä on sisimmässä. "Salassa
oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä
on Jumalan silmissä kallis." (1. Piet. 3: 4).
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti