Social Icons

Pages

maanantai 9. joulukuuta 2013

Todellisuus



07.07.06


Kahteen vuoteen en ole kirjoittanut juuri mitään. Sairauteni vei voimat ja innoituksen melko totaalisesti. Hyvin erikoinen voimattomuuden tunne on vallinnut olemuksessani muutaman viikon ajan. Olisi tehnyt mieli kirjoittaa tai puhua nauhalle jotakin, mutta on kuin jonkinlainen lama olisi valloittanut koko olemukseni.

Tänä aamuna heräsin eräänlaiseen kuin ilmestyksenomaiseen tietoisuuteen. Lyhykäisyydessään tuo ajatus oli: ”Suurinkaan jumalanmies tai henkilö ei voi muuttaa mitään siitä, mikä on todellisuus, ympärillämme vallitseva näkymätön maailma, iankaikkisuus. Tuo todellisuus pysyy todellisuutena, teemme sitten mitä tahansa. Me emme määrää tai muuta tuota näkymätöntä maailmaa, vaan se hallitsee meitä kaikesta vastustelustamme huolimatta. Se ei mukaudu meidän mukaamme, vaan meidän on mukauduttava sen mukaan. Suurinkin Jumalan käyttämä ihminen on vain kuin eräänlainen portti, kuin luukku, joka avautuu tuohon näkymättömään maailmaan. Me emme omista sitä, vaan se omistaa meidät. Kaikki sieltä vastaanottamamme on vain lahjaa, lainaa, mihin meillä ei ole pienintäkään ansiota.
Johannes Kastaja: ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.”
Herramme Jeesus: ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16)
Pietari: ”Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Apt. 2)
Paavali: ”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa… Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä, sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen ja Kristus on Jumalan.” (1. Kor. 3).
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh.5)
Voisimme ottaa esiin suuren määrän muitakin sanankohtia, mutta eivätkö nämä jo yksistään todista meille sen tosiasian, että mekin olemme totaalisen riippuvaisia johdatuksesta tuonpuoleisesta, näkymättömästä maailmasta? Ihmiseksi alentunut Jumalamme antoi meille ainoan ja pätevän kuvan siitä, millaisia meidän tulee olla ihmisinä. Paavali voi omalla tavallaan antaa itsensä esikuvaksi, niin kuin jotkin muutkin Raamatun henkilöt, mutta he kaikki olivat vajavaisia ja puutteellisia, syntisiä ihmisiä, jotka olivat totaalisen riippuvaisia Jumalan armosta ja joutuivat huudahtamaan: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room.7)
Jo heti uskoon tultuani oli ensimmäinen minulle korostettu asia itsestään selvä: ”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes. 42) Ehkä eniten murhetta tuottava asia tänä päivänä on minulle se, kuinka jokainen Jumalan käyttämä ihminen on korotettu asemaan, jossa hän ei enää olekaan Jumalan palvelija, vaan ihmisen palvelija – ihmisen kunniaksi. Siten hänestä automaattisesti tulee näiden korottajien keskellä epäjumala. Meidän Jumalamme ei ole muuttunut eikä muutu koskaan. Hän vihaa yhä vielä kaikkea epäjumalanpalvontaa, ennen kaikkea niiden keskellä, jotka väittävät erikoisella tavalla palvelevansa Häntä.
Me olemme vain osa jostakin suuresta kokonaisuudesta, joka ulottuu äärimmäisyyteen ympärillämme. Me olemme vain osa! Me emme ole kaiken keskipiste, ei lähellekään sitä! Parhain kuva siitä on Joh. 13, missä Herramme aivan käytännössä osoittaa meidän paikkamme palvelijoina, ei palvonnan keskipisteinä.
Kuinka osaisin kuvata tuota aamuista todellisuuden kohtaamistani? Mitä se ensisijaisesti haluaa kertoa, ei vain minulle, vaan meille kaikille. Ehkä se lähinnä kertoo asemastamme Jumalan Valtakunnassa. Se paljastaa sen suuren vääryyden, josta olemme tulleet osalliseksi tässä ajassa, petoksesta, joka on suurempi kuin ikinä olisimme voineet kuvitellakaan. Se on luonut sen hallintamekanismin, joka on syöjäsirkkojen tavoin ryöstänyt meiltä kaiken sen parhaimman, mitä Jumala on meille tarkoittanut. Me olemme saaneet tyytyä johonkin vähemmän hyvään sen johdosta, että jotkut ihmiset keskellämme on korotettu asemaan, johon Kaikkivaltias ei heitä milloinkaan ole tarkoittanut. He ovat ruokkineet meitä asioilla, jotka olemme vastaanottaneet kiitollisuudella näitä ruokkijoita kohtaan, käsittämättä ollenkaan, että kaikki heiltä saamamme ei olekaan ollut heidän omaansa, vaan meille kuuluvaa maailman perustamisesta asti! Teille ja teidän lapsillenne on tämä lupaus annettu! Todellisuudessa ei kukaan ihminen ruoki meitä, kuten ei Mooseskaan antanut Israelin kansalle mannaa, vaan Taivaallinen Isä antaa meille totisen leivän! Joh.
Jos joku julistaja todella jakaa meille aitoa Jumalan Sanan leipää, ei hänellä todellisuudessa ole mitään osuutta tähän ruokintaan, hän on vain välikappale, jonka kautta Pyhä Henki jakaa Jeesuksen Kristuksen omaa. Mitä on Paavali, mitä on Apollos, mitä on Martti Luther, mitä on suurinkaan profeetta meidän keskellämme? Hän kuuluu samaan ruumiiseen ja kaikki hänen tekemänsä on tai ei ole Herran Jeesuksen Kristuksen elämää hänessä. Hän on vain ansioton palvelija, jonka tehtävä on ruokkia kansaa.
Johanneksen evankeliumin viimeisessä luvussa puhutaan lampaiden ja karitsoiden ruokkimisesta. Se ei tarkoita jossakin karsinassa oleville lampaille korissa ruohon kantamista, vaan todellinen ajatus tulee esiin käännöksissä, jotka sanovat: ”Johda minun lampaani laitumelle!” Mikä valtava kuva todellisesta Jumalan lapsen elämästä, missä hän vapaana siirtyy paikasta toiseen etsien maukkaimman ruohon ja raikkaimman veden! Millä kauhistuttavalla tavalla meidät onkaan haluttu aivan uudella tavalla karsinoida johonkin ahtaaseen karsinaan, jossa ei ole lainkaan liikkumavaraa, ja missä suuhumme sullotaan ruokaa ”jumalallisella valtuutuksella”. On olemassa vain yksi todellinen välimies Jumalan ja meidän välillämme. Hän on yhä vielä Herra Jeesus Kristus, eikä mitään muuta välimiestä tule olemaan. Johannes Kastaja oli eräässä mielessä seurakuntahistorian merkittävin mies, mutta hänkin joutui toteamaan: ”Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”

Markku Vuori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text