Social Icons

Pages

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

MITEN SUHTAUTUA AJATUKSEEN UFOISTA?




  17.11.1995

   Koska monet uskovaiset ihmiset ovat menneiden vuosien aikana kyselleet minulta niin sanotuista ufoista, katson asian sen arvoiseksi, että siitä kannattaa kirjoittaa muutama rivi.
   Aivan viime aikoina asia on saanut ennennäkemätöntä huomiota, ja aivan virallisellakin taholla on havaittavissa selvä muutos asenteissa. Jo aikaisemmin esitettiin Suomen televisiossa aihetta käsittelevä suomalaisen tekemä ohjelma, joka hyvin suuressa määrin pitäytyi havaintoihin ja ainakin näennäisesti asiatietoihin. Itse en olisi tätä ohjelmaa pannut merkille, ellei eräs veli olisi siitä varta vasten soittanut.
   Tuo edellinen ohjelma oli suomalaisen laatima, mutta nyt esitettiin amerikkalainen, noin puolentoista tunnin mittainen "dokumentti", joka ei voinut olla herättämättä tietynlaisia ajatuksia mielessäni.
   Ensimmäiseksi en voi olla lainaamatta muutamaa sanankohtaa, joiden uskon olevan meille uskovaisina mitä suurimmasta merkityksestä tässä viimeisessä ajassa.
   "...JA TAIVAALLA ON OLEVA PELJÄTTÄVIÄ NÄKYJÄ JA SUURIA MERKKEJÄ..." (Luuk.21:11).
   "Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät..." (Luuk.21:25-26).
   "Näin sanoo Herra: 'Älkää totutelko itseänne pakanain menoon älkääkä kauhistuko taivaan merkkejä, sillä pakanat niitä kauhistuvat" (Jer.10:2).
   Minä uskon koko sydämestäni tämän asian yhteydessä, että viimeinen jae tuo meille esiin sen, mikä meidän asenteemme tulee olla näihin nimenomaan viimeisten aikojen taivaalla oleviin ilmiöihin. Meidän ei tule totutella itseämme uskosta osattomien tapoihin ja heidän asenteisiinsa kaikkea tällaista kohtaan. Ne ovat säädetyt olemaan uskosta osattomien levottomaksi tekemiseen, ja johtamiseen vieläkin suurempaan Jumalan kieltämiseen.
   Juuri esitetystä ohjelmasta voidaan selvästikin nähdä joitakin perustavaa laatua olevia asioita. Ensinnäkin on uskovaiselle huomiota herättävää se, että näiden ohjelmien laatijat ja niiden asiantuntijat ovat ihmisiä, jotka liikkuvat niin sanotun parapsykologian ja rajatiedon alueilla. Yhtään ainoata kertaa ei tuon ohjelman aikana mainittu Jumalaa, vaan korostettu asia oli maailmankaikkeuden, kosmoksen, hallitseva voima, josta ihmisten tulisi tulla osalliseksi. Näiden humanoidien tai maapallon ulkopuolisten olentojen kanssa tapahtuneiden kontaktien ja keskustelujen yhteydessä korostettiin ainoastaan ihmisen viisauden ja tiedon kasvamisen tärkeyttä, mikä sinänsä kosmisen sopusoinnun ja inhimillisten olentojen välisen rauhan ja rakkauden toteutuminen päämääränä kuulostaa hyvin kauniilta ja tavoiteltavalta. Mutta eikö tämä ole juuri se asia, joka vie ihmiset entistä suurempaan jumalakielteisyyteen?
   Juuri nyt pelastushistorian lopulla, Herran Jeesuksen Kristuksen tulemuksen edellä, voidaan havaita mitä voimallisin ihmisen mielenkiinnon keskittäminen sellaisiin asioihin, jotka todellisuudessa eivät hyödytä häntä ollenkaan. Se, että nyt niin Yhdysvaltain kuin muidenkin maiden viranomaiset ovat paljastaneet vuosikymmeniä salassa pidettyjä asioita, kiehtoo monien mieliä ja saa heidät kokemaan suorastaan uskonnollisen hurmion. Ihminen on aina halunnut tietää paljon, ja tässä ajassa tieto ja viisaus ovat saavuttaneet saman tilan, kuin missä oltiin Baabelin tornin rakentamisessa ihmiskunnan alussa: "Ja Herra sanoi: 'Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä" (1.Moos.11:6).
   Tuohon aikaan Baabelin tornin rakentaminen oli ihmisen kunnianhimoisin yritys, senaikainen Yhdistyneen Euroopan luominen, yhteen kokoontuminen saman lipun alle, joka olisi yhdistävä kaikki ihmiset saman vallan alle. "Ja he sanoivat toisillensa... 'Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan"(11:3-4).  Nyt ihmisen tavoite on aivan sama, ja käytyään näin monen vuoden ajan avaruudessa on ihminen saavuttanut saman kehitysvaiheen, kuin missä oltiin senaikaisessa Baabelissa - mikään ei näytä olevan mahdotonta ihmiselle, mitä tahansa hän sitten aikookin tehdä. Kun nyt vielä uskotaan saatavan apua humanoideilta, ei ihmisen itseluottamuksella ole rajoja.
   Mutta aivan kuten tuohon aikaan Herra astui alas katsomaan sitä, mitä ihminen oli saanut aikaan, aivan samoin Kaikkivaltiaan silmät tarkkaavat kaikkea maan päällä tapahtuvaa. Alussa oli kysymys ihmisen ensimmäisestä yrityksestä, nyt on kysymys ihmisen viimeisestä yrityksestä. Tuolloin Herra hajotti ihmiset maan ääriin, niin että kaupungin ja tornin rakentaminen saivat loppunsa. Tässä ajassa ei tapahdu enää mitään Baabelin sekoitusta ylhäältä käsin, eikä se ole tarpeenkaan, sillä se on jo tapahtunut. Nyt kaiken loppu on säädetty ja se jo myrskypilvien tavoin lepää ihmiskunnan yllä: "Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä! Silloin sankarit haikeasti huutavat... Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä; hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä LOPUN, ÄKKILOPUN, HÄN TEKEE KAIKISTA MAAN ASUKKAISTA" (Sef.1).
   Nyt ihminen on asettanut luottamuksensa ja turvansa teknologiaan ja kehitykseen, eikä vaivaa itseänsä ajatuksella Jumalasta. Mutta kuitenkin nämä uuden ajan sankarit ja tekniikan profeetat ovat eräänä päivänä, joka ei ole kaukana, toteava, etteivät he sittenkään olleet saavuttaneet todellisen tiedon tasoa. Heitä eivät auta heidän saavuttamansa tekniset ja älylliset tulokset, vaan he ovat joutuva näkemään todellisen avuttomuutensa. Kun otsonikerros väistämättömästi katoaa lähitulevaisuudessa ainakin suurelta osaltaan, ei ihminen voi tehdä sen korjaamiseksi mitään. Ilman ja maan saastutuksen johdosta on aikaansaatu peruuttamaton kehitys, jonka seuraukset ovat pian näkyvä: "Ja kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen..." (Jes.30:26).
   Ihmisen yritykset tämän kehityksen pysäyttämiseksi osoittavat hänen mielenlaatunsa. Niin sanottu Rion huippukokous oli suorastaan farssi. Tämän oivalsi mitä selvimmin saksalaisen lehden pilapiirtäjä, joka kuvasi osanottajat pää työnnettynä saman keon sisään. Aivan kuten strutsi ajattelee olevansa turvassa pää työnnettynä kaninkoloon, samalla lailla päättävät ihmiset kyllä puhuvat paljon, mutta eivät voi tehdä juuri mitään. Heitä sitovat lukemattomien suuryritysten vaatimukset tehokkaan tuotannon säilyttämisestä. Ihmiskunta kokee historiansa suurimman hämäyksen uskoessansa kaikenlaisiin vakuutteluihin tilanteen korjaantumisesta. "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton" (Jes.24:5).
   Ihminen asetettiin hallitsemaan tätä maata, mutta hän on ollut huono hallitsija. Hän on vain hallinnut ja tavoitellut hyvinvointia, ottanut, ottanut ja ottanut, mutta ei ole antanut mitään. Hyvä hallitsija suojelee kansaansa ja maatansa, mutta ihminen on huonona hallitsijana vain riistänyt sitä, mikä hänen haltuunsa on annettu. Ihminen on vain unohtanut sen, että hän on kuolevainen, ja että hän joutuu vastaamaan kaikista teoistansa niin ihmisiä kuin luomakuntaakin kohtaan: "Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio" (Hebr.9:27).
   Nyt maapallon saastuminen on saavuttanut sellaisen vaiheen, jota moni ei rohkene edes ajatella. Se, mikä aikaisempina vuosikymmeninä oli lähes huomaamatonta, tulee kaikkien silmien eteen nyt nähtävänä ja tunnettavana, pysäyttämättömänä vyörynä. Aivan kuin vene voi uida vesilastissa pitkiäkin aikoja, mutta ei lopulta tarvitse kuin sormustimellisen lisää vettä upotaksensa, samoin on tämän maapallon suhteen. Liian kauan on jatkettu välittämättä luonnon laeista ja Jumalan käskyistä; ei ole ajateltu tulevia sukupolvia.
   Nyt taivaalla näkyvät merkit, ovat ne sitten mitä tahansa, ovat kuva tulevasta ahdistuksesta, joka kohtaa maanpiiriä. Kaikki nykyinen kehitys osoittaa hengellismieliselle, että Herran tulemuksen täytyy olla todella lähellä. Uskovaisella ei ole nyt syytä pelätä, vaan olla kiitollinen siitä, että hänet on katsottu arvolliseksi elämään tässä mitä merkittävimmässä ajassa. "Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk.21:28). Uskovaisen ei tule pelästyä ja kiinnittää väärällä tavalla huomiota kaikkeen tapahtuvaan. Hänen ensimmäinen asiansa on rohkaista itsensä ja nostaa päänsä, katseensa uskonsa alkajaan ja täyttäjään, Herraan Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on pitävä huolen omistansa.
   Edellisen jakeen perässä puhutaan edelleen lopunajan merkeistä: "Ja hän puhui heille vertauksen: 'Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu" (Luuk.21:29-32).
   Me tiedämme, että viikunapuu tarkoittaa Israelia ja muut puut kansakuntia. Minä uskon, ettei oikeastaan juuri kukaan uskonut todeksi sitä, mitä viimeisten muutaman vuoden aikana on tapahtunut. Kansakunnat ravistelevat ikeen selästänsä, ja vuosisataiset vihat puhkeavat liekkiin aivan Euroopassa. Sotia ja sodan melskeitä saadaan kuulla ja nähdä tiedotusvälineistä päivittäin. Joku saattaa ajatella, että Herran tulemuksen täytyy vielä viipyä jonkin aikaa, sillä eihän vielä ole toteutunut kaikesta huolimatta: "Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään (Rauha ja turvallisuus)', silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio..." (1.Tess.5:3). Mutta erikoisella tavalla on sydämelläni soinut ajatus, joka selventää ja muuttaa kaiken. Me luemme tämän sanankohdan mahdollisesti kymmeniä ja satojakin kertoja, mutta emme loppujen lopuksi silti käsitä, mitä se sanoo.
   Jo useamman vuoden ajan on julistettu maailmanlaajuista rauhaa ja liennytystä. Vuosikymmenien kylmä sota on vaihtunut keskinäisen luottamuksen ja aseistariisunnan aikakaudeksi, vaikkakin vain ulkonaisesti. Kaikki ei ole sitä, miltä se näyttää, ja niinpä kaikki on vain valmistelua tuleville lopputuomioille. Kuinka totta onkaan se, mitä Danielin kirjassa puhutaan näistä rauhanneuvotteluista: "Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä ne puhuvat valhetta..." (Dan.11:27). Aivan kuten on valhetta ja silmänlumetta kaiken maailman edessä tapahtuva nykyinen rauhanteko, aivan samoin ovat ihmiset eksytettyjä sanoessansa: "Rauha, rauha, ei mitään hätää!" HUOMATKAAMME, ETTEIVÄT USKOVAISET SANO: RAUHA, EI HÄTÄÄ MITÄÄN!", VAAN TÄMÄN MAAILMAN IHMISET, JOTKA VIELÄ VALHEELLISESTI LUOTTAVAT IHMISEN HYVYYTEEN JA PAREMPAAN KEHITTYMISEEN!
   Mitä tulee entisen Neuvostoliiton kehitykseen, on sekin merkki lopunajasta. Arvostettu veljemme sanoi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mitä en tässä kohden muista, että kun Saksat yhdistyvät, meidän tulee tarkata Venäjää. Ei sanottu, että meidän tulisi tarkata Neuvostoliittoa, vaan nimenomaan Venäjää! Kun ajattelemme kaikkea taloudellista apua, jota pumpataan tuohon maahan ja rauhanomaisia elkeitä, ei uskovainen voi luottaa kuulemaansa ja näkemäänsä. Mieleen tulee ensimmäiseksi se näky, missä koko Yhdysvallat oli vain savuavia raunioita ja puunkantoja.
   Me olemme todellakin aivan lopussa! Mieleeni on usein tullut ajatus, että niin kuin suurvallat aina ovat olleet tiedemiestensä johdosta ikään kuin aikaa edellä, vaikka sitä ei olekaan paljastettu, niin on nytkin tehty tarkkoja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Aina ennenkin on kaikkia kriisitilanteita varten ollut suunnitelmat, ja sotaleikkejä on leikitty kaikilla mahdollisilla olettamuksilla. Nyt on kaikille ajatteleville ihmisille selvää, ettei tällä maapallolla ole ihmisen hallinnassa pitkää elinikää, sillä ihminen on nyt lisääntynyt siinä määrin, että maapallo alkaa olla täysi.
    Nykyisten tutkimusten mukaisesti ravinto riittäisi tämän hetkisen käytännön perusteella vain puolelle nykyisestä viidestä miljardista asukkaasta. Mutta nyt tarkkojen laskelmien mukaisesti maapallon väkiluku on kasvava kaksinkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä! Mikä tarkoittaa sitä, ettei näin lyhyessä ajassa voida kehittää mitään tilanteen korjaamiseksi! Millaisia suunnitelmia onkaan suurvalloilla elintilan ja - mahdollisuuksien takaamiseksi omalle kansallensa? Mitä suunnitelmia on Venäjällä? Yhdysvallat raunioina?
   "Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin" (Room.8:18). Toistettakoon vielä kerran, että todellisen uskovaisen ei tule pelätä ja vaipua epätoivoon. Tapahtukoon mitä tapahtuu, uskovaisen todellinen elämä jatkuu iankaikkisuudessa. Miksi Jumala sallii ihmisille kärsimyksiä, uskovaisillekin, on Hänen oman viisautensa päätös. Kuolemmeko me luonnollisen kuoleman, tai saako joku etuoikeuden kuolla teloitettuna Herran Jeesuksen Kristuksen tähden, ei sillä ole mitään merkitystä tulevan Elämän rinnalla.
   "Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. SILLÄ ME TIEDÄMME, ETTÄ KOKO LUOMAKUNTA YHDESSÄ HUOKAA JA ON SYNNYTYSTUSKISSA HAMAAN TÄHÄN ASTI, eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta" (Room.8:19-23).
   Eivät ole mitkään humanoidit tai avaruuden olennot pelastava maapalloa siltä tuholta, mihin ihminen itse on sen johtava. Jumalan tuomiot ovat tuleva sen ylle, ja monessa suhteessa ihmisen itsensä luomat kauhukuvat ovat tuleva sille todellisuudeksi. Nyt kielletään Jumala ennennäkemättömällä tavalla, niin että saksalaislehden suorittaman gallupin perusteella vain murto-osa saksalaisia uskoo Jumalan olemassaoloon ja niihin asioihin, jotka todelliselle uskovaiselle ovat tärkeitä ja rakkaita. Samoin on kaikkien kansojen kohdalla. Mutta pian on oleva totta, mitä on ennustettu: "Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: 'Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta. Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm.6:15-17).
   Nyt monet odottavat apua vieraiden planeettojen asukkailta. Mutta mitkään tällaiset asiat eivät voi muuttaa Jumalan päätöksiä. "Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan (Ikivanhastaan! Ei sanota vuosituhansia!) olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään" (2.Piet.3:5-7). Kaikki tämä on tapahtuva, tekee ihminen mitä tahansa.
   Yksi syy siihen, miksi uskovaisuuteen on alettu suhtautua torjuvasti, on se, että uskovaiset ovat ehkä vilpittömyydessään, mutta suureksi osaksi tyhmyyttäänkin, esittäneet maan ikään ja vastaavaan nähden lapsellisia väitteitä. Mutta meidän tulee käsittää, ettei maata luotu yhdessä päivässä niin kuin kaikki maan päälle luotiin. Sana sanoo selvästi: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä" (1.Moos.1:1-2). Meille ei ole missään kerrottu kuinka kauan näin oli, ennen kuin "...tuli aamu, ensimmäinen päivä." Meidän ei tällaista asiaa tarvitsekaan tietää, sillä mitä sen tietäminen hyödyttäisi meitä?
   Sama koskee nyt näitä niin sanottuja UFOja ja humanoideja. Kiistämätön tosiasia on, että maailmassa on tehty sellainen määrä havaintoja näistä erikoislaatuisista ilmiöistä, että uskovainen tekee jälleen kerran itsensä naurettavaksi kiistämällä nämä asiat. Jumalan profeetta sanoi näistä, että ne ovat tarkkailevia tuomion enkeleitä. Muuta en tiedä hänen sanoneen. Olkoot ne mitä tahansa, ei uskovaisen asia ole liiemmälti ryhtyä tutkimaan näitä asioita, sillä vaikka olisikin olemassa todellisia avaruusaluksia ja -olentoja, on kaikki mitä selvimmin yhdyshenkilöineen ja avaruusaluksissa vierailuineen johtanut, ja johtaa entistä suurempaan Jumaluuden kieltämiseen. Korostetaan vain ihmisen tiedon ja henkisen tason kasvamista, kosmisen voiman tuntemista ja hyväksi käyttöä.
   Meidän tulee pitää mielessämme, mitä Sana meille sanoo: "Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu..." (Ef.6:12-) Me emme ole tästä maailmasta, vaan me olemme uudestisyntyneet. "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengellisen hallitsijan, mukaan, JOKA NYT TEKEE TYÖTÄÄN TOTTELEMATTOMUUDEN LAPSISSA..." (Ef.2:1-2).
   "...sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; SENTÄHDEN MAAN ASUKKAAT KUUMUUDESTA KORVENTUVAT, JA VÄHÄN JÄÄ IHMISIÄ JÄLJELLE" (Jes.24:5-6).
   Tottelemattomuuden lapset etsivät apuansa kaikkialta muualta, mutta ei sieltä, mistä tulee todellinen apu. Olemme saava todeta, että määrätynlainen uskonnollinen hurmio ja kiinnittyminen hyvinkin hurskaalta näyttäviin ilmiöihin ovat valtaava alaa entisestään. Tällä uskonnollisuudella ja "yliluonnollisiin" uskomisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itse Jumalan kanssa!
   Olemme myös toteava sen, että todellista seurakuntaa aletaan painostaa sen johdosta, että ihmiset kokevat tulevansa omissa tunnoissansa tuomituiksi aidon Evankeliumin julistuksen kautta. Ihmiset haluavat elää iankaikkisesti, he haluavat luottaa johonkin suurempaan, joten he luovat itsellensä hengellisen elämän, jolla ei ole mitään tekemistä Pyhän Hengen kanssa!
   Tänä päivänä tulee jokaisen todellisen jumalanlapsen ottaa varteen se, mitä Sanaan on kirjoitettu: "Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme, mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat"(5.Moos.29:29). Tämä on se, mihin meidän tulee keskittyä: meidän tulee kiinnittää kaikki huomiomme Jumalan paljastamiin asioihin, ja jättää omalle paikallensa kaikki salaisuudet, joita ei meidän tiedettäväksemme ole tarkoitettu.
   Lopuksi vielä kerran varoitus: "Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen, ÄLKÄÄ ETSIKÖ HEITÄ, ETTETTE TULISI HEISTÄ SAASTUTETUIKSI. MINÄ OLEN HERRA, TEIDÄN JUMALANNE!" (3.Moos.19:31). "Ja jos joku kääntyy vainaja- ja tietäjähenkien puoleen, lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa" (3.Moos.20:6).  "Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla; heidät kivitettäköön, he ovat verivelan alaiset" (3.Moos.20:27). Meitä kehotetaan olemaan etsimättä näille aloille kuuluvia asioita, sillä aivan huomaamattamme nämä henget saavat meistä otteen, ja tapahtuu hengellinen saastuminen, joka estää täydellisesti todellisen Jumalan palvelemisen. Vanhan Testamentin aikana ei tietäjänaisten ja - miesten annettu elää Jumalan seurakunnan keskuudessa. Aivan samalla tavalla kaikki tämä alue on suljettu ulos todellisen seurakunnan piiristä.
   Kaiken tämän keskellä tulee myös muistaa se, mitä sanotaan Juudan kirjeessä: "Yhtäkaikki nämä uneksijat samoin saastuttavat lihan; he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, ROHJENNUT LAUSUA HERJAAVAA TUOMIOTA, vaan sanoi: 'Rangaiskoon sinua Herra!'". Me tulemme, jos Herran tulemus vielä viipyy, näkemään kaikenlaista ja kohtaamaan kaikenlaista, minkä keskellä olisi helppo lausua jotakin sellaista, mikä koituisi vahingoksemme. Niinpä on paras jättää kaikki tuomio Herralle, joka kerran on langettava oikean tuomion jokaisen väärintekijän ylle.

 Markku Vuori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text