Kämppis
Henkireikä
KÄMPPIS,
ERINOMAINEN KEINO
LÄHESTYÄ MITÄ
ERILAISIMPIA IHMISIÄ
HEIDÄN
EHEYTYMISEKSEEN
Olen ollut
nyt noin seitsemän vuotta mukana ns. ”Kämppistoiminnassa”. Olen toiminut
hengellisessä elämässä vuodesta 1964 lähtien, aluksi vain yhtenä
seurakuntalaisista, mutta sitten melko pian jonkinlaisessa johtoasemassa,
saarnamiehenä ja osittain lähetyssaarnaajana. Noin viisitoista vuotta sitten
aloin herätä huomaamaan, että ainakin yhtä suuressa määrin kuin toimin hengellisellä
rintamalla, olen koko ajan toiminut eräänlaisena terapeuttina ja mielenterveystyöntekijänä.
Voidaanko nämä kaksi asiaa jollain tavalla erottaa toisistaan, on hyvä kysymys.
Tämän hetkisen näkemykseni mukaan nämä kaksi ovat niin toisiinsa sidotut, ettei
niitä voi tarkastella erillisinä tekijöinä. Koska sanalla psykologia on kautta
aikojen ollut melko negatiivinen kaiku monien väärinkäytösten ja väärien
näkemysten johdosta, haluan ensisijaisesti puhua käytännön ihmistuntemuksesta
ja toisen rinnalla kulkemisesta.
Jossakin
vaiheessa seurakuntaelämää jouduin toteamaan eläväni ja toimivani hyvin monien
ahdistuneiden ja rikkinäisten ihmisten keskellä. Voiko todella olla totta, että
suurimmalla osalla veljistäni ja sisaristani oli eriasteisia mielenterveyden ongelmia,
ilman että nämä ihmiset sinänsä olisivat olleet mielisairaita? Olimmeko todella
tekemisissä ongelmien kanssa, joista tuohon aikaan ei juuri kenelläkään ollut
halua puhua, saati sitten tiedostaa yksittäisesti tai seurakunnallisesti?
Vanha viisaus
on tänä päivänä todistettu suorastaan järkyttävällä tavalla todeksi oikeastaan
kaikissa hengellisissä piireissä, syyttämättä ketään, koska jokainen meistä on
omalla tavallaan syyllinen. Me olemme vuosikymmenien ajan toimineet
inhimillisten näkemysten perusteella, käsittämättä todella jumalallista
Rakkautta ja armahtavaisuutta. Keskuuteemme tulevat ihmiset on saatettu
eräänlaisen hengellisen toiminnallisuuden ja julistuksen kylpyyn, joka voimallisena
on vyörytetty heidän ylitseen uskossa, että nyt kaikki on hyvin, kun tietyt
seurakunnalliset ja hengelliset odotukset on täytetty – meidän mielestämme.
Kyllä Jeesus hoitaa kaiken, Hän on ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Me olemme
kiirehtineet tavoittamaan uusia sieluja antamatta ollenkaan aikaa näille jo
tavoitetuille ihmisille ja heidän sisäisille ahdistuksilleen ja ongelmilleen!
Miksi
seurakunta on olemassa? Mikä on seurakunnan tarkoitus? Sen sijaan että ihmiset
olisivat saaneet todella uuden alun ja uuden elämän, me olemme ohittaneet
ajatuksen toisen rinnalla kulkemisesta ja toinen toisemme kuormien
kantamisesta. Olemme hurskaasti nimenneet kaikkien ongelmien käsittelemisen
psykologiaksi, välttääksemme vaivaa ja mielipahaa – omaamme. Siksi jo kuuluisa
lääkäri Paul Tournier toteaa vuosikymmeniä sitten seurakuntien olevan täynnä
ilottomia, ahdistettuja ihmisiä. Ulkonaista toimintaa kyllä on, mutta kukaan ei
ole koskaan varannut aikaa todella kuunnellakseen, mitä näiden ihmisten
sisimmässä mahdollisesta hymystä huolimatta on. Itse olen todistaja kaikelle
tälle, niin omassa elämässäni kuin lukemattomien haavoitettujen sielujen kohdalla.
Viimeiset
kymmenen vuotta olen saanut toimia Ihminen tavattavissa ry:n toiminnanjohtajana
ja ihmissuhdekouluttajana. Tämän kautta olen saanut ikään kuin eräänlaisen
näköalapaikan ihmisten huonovointisuuteen, joka on paljon laajempaa kuin kukaan
on halukas uskomaan. Erikoisalanamme on henkinen väkivalta, jota kohtaamme
erikoisen laajassa mittakaavassa uskonnollisella alueella. Erikoisesti on
mieleenpainuvinta ollut se, kuinka etenkin eri seurakunnista soittavat naiset
toteavat, että heti kun he ovat pitkän harkinnan jälkeen rohjenneet kertoa
esim. perheongelmistaan seurakunnan piirissä, on heidät kohdattu ajatuksella ja
asenteella: ”Sinähän olet uskovainen, ei teidän elämässänne voi olla suuria
vaikeuksia. Mitähän sinä olet tehnyt niin väärin, että olet tuollaisiin
vaikeuksiin joutunut?” Sama asenne pätee, niin uskomatonta kuin se onkin, myös
erilaisiin henkisiin ongelmiin molempien sukupuolien kohdalla. Nuoret olemme
usein suorastaan karkottaneet seurakuntayhteydestä tällä asenteella.
Kuinka moni
soittaja onkaan todennut: ”Olen käynyt eri seurakunnissa, mutta aina minua on
lyöty päähän Raamatulla, eikä kenelläkään ole ollut halua kuulla ongelmistani.
Enää en uskalla puhua kenellekään, koska pelkään uusia pettymyksiä!
Ns.
kämppistoiminta on osoittautunut erinomaiseksi työvälineeksi
yhteiskristillisessä hengessä. Se alkoi noin kaksikymmentä vuotta sitten
adventtiseurakuntaan kuuluvien henkilöiden vaikutuksesta. Kalervo Aromäki piti
ihmissuhdeluentoja Riihimäen seudulla, ja heräsi ajatus, että nämä ihmiset
tulisi saada yhteen pitemmäksi ajaksi. Niinpä vuokrattiin erilaisia
rauhallisella paikalla sijaitsevia kämppiä viikonlopuksi, esim.
reserviupseerien lomapaikka tai vastaavaa, ja siitä tuli tuo käsite ”Kämppis”.
On aina ollut tärkeää olla rauhallisen luonnon keskellä, paikassa jonne
satunnaiset kulkijat eivät tule häiritsemään keskittymistä. Perustava persoona
kaiken keskellä oli Ville Juntunen, joka nyt on vetäytymässä aktiivisesta
toiminnasta.
Olen siis
seitsemän vuoden ajan osallistunut tähän toimintaan ja olen päässyt seuraamaan
näiden ihmisten elämää ja eheytymistä, enkä koko uskonelämäni aikana ole
kohdannut vastaavaa toimintaa missään muualla. Tulokset ovat olleet suorastaan
mahtavia, ja itsekin olen saanut erikoisella tavalla vahvistua tämän toiminnan
keskellä. Minulle tuo toiminta on ollut elintärkeä henkireikä.
Ajoittain
meitä on ollut koolla kuudestakin eri hengellisestä piiristä, eikä koskaan ole
tullut ongelmia erilaisten näkemysten johdosta, vaan olemme keskittyneet niihin
asioihin, jotka meillä ovat yhteisiä. Sopiva osanottajamäärä vaihtelee
kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta hyvin usein meitä on ollut noin
viisitoista. Varsinaista suunnitelmaa ja ohjelmaa ei ole ollut, vaan on toimittu
tilanteen mukaan. Olemme suoneet paljonkin yhteistä aikaa juuri sillä hetkellä
kriittisessä tilanteessa olevalle henkilölle, olemme rukoilleet ja laulaneet,
syöneet ja juoneet. Sanaa on jaettu ilman kenenkään erikoisasemaa. Luonnon
keskellä ihminen kohtaa aivan erikoisella tavalla oman ihmisyytensä ja mikä
tärkeintä, Luojansakin. Ihminen kohtaa ihmisen, ihminen on tavattavissa
toiselle ihmiselle!
Tarkoituksemme
ei ole perustaa jotakin uutta järjestöä tai ryhmittymää organisaatioineen ja
hallintajärjestelmineen. Markkinoimme tätä toimintamallia eri piireille
yksinomaan luodaksemme maanlaajuista verkostoa inhimillisen hädän
lievittämiseksi. Kokemus on ollut niin rohkaiseva, että näemme tässä aivan
erikoisen Jumalan suunnitelman juuri tätä aikaa varten.
Tärkeätä on
oikeassa hengessä toimiminen, avoimena Jumalan Hengen vaikutukselle. Meillä ei
ole mitään patenttiratkaisuja ihmisten ongelmiin, emmekä siten istu ratsujen
eikä jänisten selässä. Kysymys on vuosien ja vuosikymmenien aikana syntyneistä
ongelmista, joita ei ratkaista inhimillisesti eikä pikaistuntojen kautta, vaan
tässä työssä vaaditaan todellista pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Toiminnassamme
ei siis ole sijaa äkkipikaisille tai itsetietoisille vaikuttajille, vaan
sydämen lämmöllä ja armahtavaisuudella osallistuville kanssaihmisille. Me
olemme kaikki koolla samalla tasolla, vertaisina, katsomatta ammatteihin tai
ihmisarvoihin. Sanomattakin on selvää, että jokaisen osallistujan on jollakin
tavoin itse täytynyt kamppailla näiden ongelmien kanssa, käsittääkseen kaiken
vaativan aikaa.
Emme siis
enää saa haudata ihmisten ongelmia kaatouskonnollisuuden alle, hukuttaen
ihmiset omiin ongelmiinsa. Jumala toki voi tehdä ihmeitäkin, tuoden
silmänräpäyksellisen ratkaisun kärsivän elämään, mutta selvästi näyttää siltä,
että tämä tulee vain harvojen osaksi. Lukemattomat ihmiset on petetty
lupauksilla, joiden toteutuminen ei ole mahdollista, ei noiden ihmisten takia,
vaan seurakunnallisen heikkouden ja epäpuhtauden takia. Me voimme itsellemme uskotella
kaikkea mahdollista, mutta jos meillä ei ole todellista uskoa, pahinta mitä
voimme tehdä on antaa lupauksia, joita ei voida pitää. Tämä on yksi syy siihen,
miksi niin moni pettyneenä on kääntänyt selkänsä hengelliselle elämälle!
Vakuuttavinta
kämppiksissämme on ollut se, että jokainen on saanut luvan olla oma itsensä, omine
ongelmineen ja heikkouksineen. Vakavin ongelmamme tässä ajassa on se, että niin
moni ihminen, uskovainenkin, ei ole totta. Kärsivällä ihmisellä on erittäin
tarkka tutka, jolla hän luotaa tapaamiaan ihmisiä. Hän vaistoaa heti, jos me
emme ole totta, jos puheemme ovat ristiriidassa elämämme kanssa.
Kämppiksen
toimintaperiaatteita
Kämppikseen
osallistuvalla ei huumeita eikä alkoholia sen paremmin päässä kuin ei
laukussakaan. Ehdoton sääntö!
Vältetään
opillisia ja seurakunnallisiin eroavaisuuksiin liittyviä aiheita. Olemme
paikalla vertaisryhmänä, joka huomioi jokaisen osallistuvan oikeudet. Valitussa
tilanteessa voidaan rajoitetusti antaa mahdollisuus oman yhteisön asioista
valistamiseen. Parempi kuitenkin välttää tätä aihetta.
Pyritään
omakustannushintaan niin majoituksen kuin ravitsemuksenkin suhteen. Ruokailu
toteutetaan mahdollisimman edullisesti. Jos mahdollista, huomioidaan erilaiset
ruokailunäkemykset, kuten esim. kasvisravinnolla olevat. Ruuan valmistus ja
tarjoilu on hyvä suorittaa pienryhminä (2-5 ryhmässä), niin ettei ketään
rasiteta liiaksi.
Jos
kokoontumispaikka on kauempana, pyritään järjestämään kimppakyytejä, niin että
matkakulut tasataan (ei vain bensiinikulut, vaan hiukan ekstraa auton
kulumisesta).
Vastuuhenkilö
hoitaa virkansa, ei suurena johtajana, vaan yleisen edun valvojana. Jokaisella
tulee olla mahdollisuus puhumiseen, mutta myös vaikenemiseen. Moni tulee mukaan
luodakseen kuvan toiminnasta ja erikoisesti meistä ihmisinä. Luottamuksen
syntyminen saattaa kestää pidemmän aikaa ja siten meidän tulee olla todella tarkkoja
asenteidemme ja käyttäytymisemme suhteen.
Toiminta
sisältää myös olemisemme omalla paikkakunnalla ja ihmisten tapaamisen kadulla
tai kaupassa. Kämppistoimintaa on myös mahdollinen saunailta tai tapaaminen
erilaisissa tilanteissa. Ei siis ole pakko yöpyä, vaikka se tekeekin
tapaamisesta vaikuttavamman.
Pyritään
välttämään kaikkea kaavamaisuutta ja olemaan avoimia Pyhän Hengen
johdatukselle. Meidät voidaan johtaa myös järjestämään tällainen tapahtuma
uskosta osattomille ihmisille, joille ei tällä kertaa saarnatakaan, vaan
annetaan kaikki aika heidän ongelmilleen ja tarpeilleen. Saatetaan heidät
pähkäilemään, että millaisia ihmisiä nämä oikein ovat, kun ovat uskovaisia,
mutta siitä huolimatta näkevät heidän maalliset ja henkisetkin tarpeensa.
Omassa työssäni olen nähnyt tämän selvääkin selvemmin. En ole koskaan
tyrkyttänyt kenellekään mitään omia näkemyksiäni, vaan olen vain odottanut sitä
hetkeä, kun minulta kysytään uskoni perustuksista. Meidän on vain huolehdittava
siitä, että esittämämme asia tulee puhuttelevaksi ja koskettavaksi siten, että
meidät havaitaan rehellisiksi ja tosiksi.
Opettelemme
pitämään suumme kiinni ja korvamme ja sydämemme auki. Jobin todellinen kärsimys
ei perustunut paiseisiin ja keholliseen kärsimykseen. Ystävät olivat
lohduttavia niin kauan kuin pitivät suunsa kiinni seitsemän päivän ajan, mutta
heidän avattuaan suunsa alkoi Jobin sielullinen kärsimys. Jobin kirja on
Raamatun vanhin kirja, joten emme kohtaa nyt mitään uutta asiaa. Olemme mitä
suurimman haasteen, mutta samalla mitä siunausrikkaimman tehtävän edessä.
Rukoilkaamme viisautta tämän työmuodon puolesta, jonka uskon olevan lähtöisin
itse Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Hän näkee meidän ahdistuksemme ja ongelmamme,
ja on halukas auttamaan. Meidän on vain lähdettävä liikkeelle unohtaen kaikki
menneiden aikojen väärät käsitykset ja näkemykset. On lukemattomia Herraa etsiviä
ihmisiä, yksinäisiä, avuttomia, toivottomia. Jotta he voisivat luottaa Herraan,
on heidän nähtävä Kristuksen Elämä meissä. ”Joka on nähnyt Minut, on nähnyt
Isän!” Tämän Sanan on tultava lihaksi meissä, niin että ihmiset näkevät meissä
Jumalan todellisen työn tässä viimeisimmässä ajassa. Ei ole ollenkaan
yhdentekevää, miten elämme ja mitä olemme!
Asian
sydämellensä saaneena
Markku Vuori
Ihmissuhdekouluttaja
ihminentavattavissa.net
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti