Huhtikuu 2011
osa 2
Hypnotismista
ja henkivalloista
Tässä välillä
ruokaillessani, alkoi mielessäni pyöriä hyvin erikoinen mielikuva. Olemmeko
koskaan todella ajatuksella lukeneet Roomalaiskirjeen 1. luvun?
”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen
iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa
tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään
itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä
Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa
turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat
tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen
ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen,
häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden
valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on
ylistetty iankaikkisesti, amen.
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät
häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen
yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta
yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet,
miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet
itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää
kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman
mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.”
”Kehuessaan
viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan
kirkkauden muuttaneet KATOVAISEN IHMISEN ja lintujen ja nelijalkaisten ja
matelevaisten kuvan kaltaiseksi.”
Me olemme
saaneet olla osallisena todella suureen Jumalan armoon, mutta miten olemme
asennoituneet siihen? Olemmeko todella alistuneet Hänen Henkensä valtaan,
tullaksemme Hänen kuvansa kaltaiseksi? Me uskoimme tulleemme osalliseksi aivan
erikoislaatuisesta jumalallisesta viisaudesta, mutta olemmeko kuitenkin olleet
kuten nuo ihmiset, jotka tulivat kaiken viisauden keskellä tyhmiksi ja
muuttivat katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen kuvan kaltaiseksi?
Me emme
koskaan ole uskoneet lankeavamme jonkinlaisen eläinkunnan edustajan
palvelemiseen, mutta miten on meidän suhteemme katoavaiseen ihmiseen? Onko joku
ihminen tullut meille niin suureksi, ettemme oikeastaan usko hänen edes olevan
katoavainen? Miksi jotkut jopa ovat puhuneet Jumalasta, joka kulki keskellämme
hattu päässä? Miksi jotkut eivät usko jonkun suuren jumalanmiehen todella
kuolleen, vaan odottavat hänen tulevan uudelleen meidän keskuuteemme?
Jumala ei
anna kunniaansa edes suurimmalle palvelijalleen. Siitä luemme useissa kohdissa
Vanhaa Testamenttia. Mikä sitten on rangaistus niille ihmisille, jotka eivät
näe jumalallisen palvelustehtävän taakse ja sen tuomaa velvollisuutta,
vaatimusta? Mikä on rangaistus niille, jotka luovat hengellisen tai jopa aivan
konkreettisen ihmiskultin erilaisine esineineen ja muistoineen? Mikä on
rangaistus niille, jotka Jumalan sijasta korottavat arvoon arvaamattomaan
inhimillisen, kuolevaisen välikappaleen? Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun
mukaan ihminen on häväissyt oman ruumiinsa. ”Sentähden Jumala on heidät, heidän
sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja
palvelleet LUOTUA enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.”
Ihminen
häpäisee ensin Jumalansa, ja rangaistukseksi, itse sitä tiedostamatta, oman
ruumiinsa. Ihmispalvonta on joka suhteessa vaarallisinta, mitä uskovainen
ihminen voi tehdä. Ihmiseen kohdistuva väärä kunnioitus ja palvonta perustuvat
juuri noihin ”hyväntahtoisiin ja viattomiin” demonihenkiin, jotka saattavat
ihmisen kaiken jumalallisen kutsumuksen keskellä kiertotielle, joka johtaa
pimeyden valtakuntaan. Ketä on palvottu ja kumarrettu kaikkina menneinä vuosina
meidän keskuudessamme? Kaikesta tuhosta ja saastaisuudesta päätellen ei
ainakaan Jumalaamme, joka ei anna kunniaansa kenellekään!
Lukemattomat
ihmiset ovat tulleet ja menneet: ”Lapsukaiset,
nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee,
niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on
viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän
kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat
meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole
yhtä meidän kanssamme.” (1.Joh.2)
Mikä on ollut
seuraus siitä, että ihminen on alkanut palvella erilaisia henkiä ihmisen tai
eläimen hahmossa? Jumalan hylkääminen ja saastaisiin himoihin joutuminen! Miksi
juuri homoseksuaalisuus näin voimakkaasti tuodaan esiin tässä yhteydessä?
Sisältääkö tämä asia paljon enemmän kuin mitä olemme koskaan tulleet
ajatelleeksi? Juuri nyt meidän aikanamme ajetaan kuin käärmettä pyssyyn
homoliittoja, jotka kirkonkin tulisi siunata.
Miksi juuri
homoseksuaalisuus tällaisella tavalla mainitaan rangaistuksena ihmiskunnalle?
Hyvin ratkaiseva ajatus sisältyy muutamaan sanaan tässä yhteydessä.
…ovat
vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen
…luopuen
luonnollisesta yhteydestä
Tässä ei
selvästikään puhuta ihmisistä, jotka syntyvät erilaisina, ihmiskunnan
degeneroitumisen johdosta. Eri maissa syntyy vuosittain tuhansia ihmisiä, jotka
eivät ole selvästi kumpaakaan sukupuolta. Voimmeko tuomita tällaiset ihmiset,
siitä tulisi käydä laajempia keskusteluja eri piirien kanssa. Kysymys on nyt
ihmisistä, jotka ovat tehneet tietynlaisen päätöksen, ratkaisun, eli
tietoisesti vaihtaneet ja luopuneet luonnollisesta tavasta.
Meidän
aikamme ruokkii vääränlaista seksuaalisuutta pelottavassa määrin. Jossakin
mielessä me kaikki olemme syyllisiä nykyiseen tilanteeseen, joten tuomiomieli
ei ole paikallaan. Ensisijaisesti homoseksuaalisuudessa on kysymys
identiteettiongelmasta, johon on johtamassa aivan liian moni tekijä. Emme mene
tähän sen tarkemmin, koska se kuulu tämän tutkistelumme piiriin.
Mutta mitä
tämä identiteettiongelma tahtoo kertoa meille uskovaisina ihmisinä nimenomaan
Jumalan hylkäämisen ja väärän palvonnan keskellä? Jumala ei aikanaan käynyt
keskustelua eri persooniensa välillä sanoessaan, että tehkäämme ihminen omaksi
kuvaksemme. Taivaalliset sotajoukot olivat paikalla ja Jumala puhutteli heitä,
koska niin lukemattomat näyt paljastavat, että nämä taivaalliset olennot ovat
aivan meidän näköisiämme. Jumala siis loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja
naiseksi. Tämän käsitteen vesittäminen saa aikaan jumalallisen vihan
Luojassamme, ja siksi Hänen suhtautumisensa asiaan on niin karun yksioikoinen.
Me usein
puhumme vain seksuaalisista kieroutumisista, ajatellen sitäkin vanhaa lausumaa,
jonka mukaan vääristynyt hengellisyys ja vääristynyt seksuaalisuus kulkevat
käsi kädessä. Mutta miksi epäjumalanpalveluksen rangaistuksena on nimenomaan
homoseksuaalisuus, on merkittävä kysymys. On ilmeisesti kysymys aivan
erikoislaatuisista hengistä, jotka eivät rajoitu ainoastaan sukupuoliseen vääristymään,
vaan hengellisyyteen yleensäkin. Ihmisen nostaminen erityisasemaan, paikalle,
jolle yksin Jumala kuuluu, on siis väärien henkien aikaansaamaa. Siihen
osalliset ihmiset eivät jää kaiken vaikutuksen ulkopuolelle, vaan joutuvat
osallisiksi tähän vääristymään, joka aikaansaa heissä väärää käytöstä ja vääriä
tekoja. Ihmisen oma identiteetti joutuu koetukselle, ja vähitellen katoaa.
Siksikö nimenomaan seurakuntaelämässä joudumme todella varomaan sanojamme ja
ajatuksiamme katsellessamme ihmisiä takaapäin!
En
milloinkaan unohda sitä, kuinka aikanaan matkatessamme Kristus-päiville
Turkuun, edessäni istui mitä ihanakutrisin blondi ja siilitukkainen ruskeaverikkö.
Mitä tunteita mielessäni liikkuikaan, kun jonkin ajan kuluttua jouduin
toteamaan, että pitkätukkaisella blondilla oli selvä parta ja siilitukkainen
oli hänen vaimonsa!
Tällaisen
identiteetin sekaantumisen johdosta emme ole tekemisissä minkään muun kuin
eräänlaisen homoseksuaalisen hengen kanssa. Mies ei enää osaa olla todella
mies, nainen ei osaa olla nainen. Itse ihailen jokaista naista, jolla on pitkät
hiukset ja naisellinen hame. Sitä ei vain ikävä kyllä pääse usein todistamaan.
Surullisinta asiassa ei ole se, mitä nämä vanhemmat ihmiset itsessään ovat, vaan
todella murheellinen on se malli, jonka he antavat nuorisollemme. Olemme selvästi
astuneet tielle, jolta ei suuremmassa määrin ole paluuta. Siitä huolimatta
olemme velvollisia olemaan esimerkkinä läheisillemme ja etenkin lapsillemme.
”…kulkiessaan
kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.”
Edellisissä jakeissa kerrotaan siitä, kuinka Jumala on tarjonnut ihmisille
lepoaan, mutta ihmiset eivät ole hyväksyneet tätä tarjousta. Mitä lepoa me
sitten tarjoamme heille, on suuri kysymys! Jos turvallisuutemme ja lepomme
eivät perustu Jumalaan ja Hänen Sanaansa, on kaikki vain ystävällismielisten
demonihenkien aikaansaamaa turvallisuuden ja pelottomuuden tunnetta. Ihmiset
avun saamisen sijaan kiedotaan ja vangitaan heille vahingollisiin asioihin!
En kirjoita
tätä pelotellakseni ihmisiä, mutta elämme todellakin ajassa, jossa henkivallat
riehuvat ennennäkemättömällä tavalla. Eksytys perustuu nimenomaan siihen, että
vihollinen tekeytyy valkeuden enkeliksi, joten kohtaamme entistä enemmän kovassa
toimessa olevia ns. ystävällisiä demoneja, jotka ovat erittäin hengellisiä ja
uskonnollisia. Meidän tulee muistaa, että demonit ovat langenneita enkeleitä,
henkivaltoja. Enkelinpalvonta on saamassa yhä suurempaa sijaa eri piireissä.
Jopa Norjan prinsessa on edelläkävijä, eli jonkinlainen papitar tämän kultin
keskellä. Tämä kaikki on äärettömän kiinnostavaa ja houkuttelevaa, etenkin kun
sitä vievät eteenpäin niin korkean tason kauniit ja rohkeat!
Ei ole väliä
sillä, kuinka paljon nämä piirit nostavat esiin Jeesuksen nimeä, sillä koko
eksytys perustuu juuri tähän. Jeesus varoitti mitä vakavimmin meitä kaikista
näistä opeista, joissa kyllä tehdään voimallisiakin tekoja Hänen nimessään,
mutta näillä ihmisillä ei kuitenkaan ole mitään todellista tekemistä Hänen
kanssaan - Hän ei yksinkertaisesti tunne heitä. Herramme näki kaiken tulevan
Isän näyttämänä, ja siksi Hän varoitti meitä erilaisista Voidelluista,
Kristuksista, joita olemme jo nähneet lukemattomia. Itsekään emme ole kaukana
kaikesta tästä, sillä kaikki ihmiskorostus merkitsee käytännössä sitä, että
korotamme jonkun ihmisen Kristukseksi, Voidelluksi. Tämä on juuri se, mitä
meidän Herramme tarkoitti.
Herramme
halajaa jokaista luomaansa sielua, mutta yhtä Hänen kanssaan voi olla vain se,
joka on todella tullut Hänen tykönsä, niin että Hänkin on voinut lähestyä meitä
ja ottaa asumuksensa meissä. Kenellä ei ole todellista jumalanpelkoa, ei ole
käsittänyt sitä vakavuutta, mikä on Herramme sanoissa: Te ette ole halunneet
tulla Minun tyköni!
Ihminen voi
olla äärimmäisen uskonnollinen, kuten näemme juuri tässä ajassa. Voimme nähdä
nyt vuosituhantisen kristillisyyden historian kaikkine väärinkäsityksineen ja
vääristymineen. Käytännöllisesti katsoen kaikki suurin paha tämän maan päällä
on tehty kristillisyyden nimissä. Kysymyksemme tänä päivänä kuuluu entistä
vakavampana: Olemmeko astuneet vain jonkinlaiseen uskonnolliseen toimintaan ja
vaikutuspiiriin, vai olemmeko todella tulleet yhdeksi olemukseksi
Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, jolle mikään ei pysy salassa, vaan jonka edessä
olemme täysin paljastettuina? Hän on yhä vielä kuluttava tuli, joka kerran on
polttava kaiken vääryyden. Siksi Vanhassa Testamentissa on lukuisia kertoja
varoituksia vilpillisyyttä ja vääriä mittoja vastaan. Rakkaus Jumalan Sanaa
kohtaan on kadonnut siinä määrin, että aito ja todellinen ilo Herrassa on nyt
korvattu desibeleillä ja Jumalasta irrallisella ilolla ja ylistyksellä. Ihminen
ei enää halua tutkistella itseään, itku on kaikonnut kokouksistamme, koska pelkäämme
viimeistenkin jättävän hengellisen yhteisömme, jos kerromme heille totuuden!
Mitä tulee
kokemaamme herätykseen viime vuosikymmenien aikana, oli alku varmastikin juuri
sitä, mitä meiltä odotettiin. Kuitenkin saimme kokea erilaisten henkien
suoranaisen ryntäyksen keskuuteemme, niin että eri hetkinä suoranainen pelko
ryömi sydämeen. Kaiken tuli yhdistää kaikki todelliset uskovaiset, koska
viimeinkin saimme nähdä kirkkaan ja selvän tien edessämme. Ei kestänyt
kuitenkaan kauan, kun jo eri päivien opetukset sotivat toisiaan vastaan ehkä
enemmän kuin eri kirkkokuntien aikana. Yhteys ja yhtenäisyys katosivat
käsittämättämme sitä heti sellaisella tavalla, että aloimme elää aikoja, joissa
ei armoa annettu eikä sitä pyydetty. Oikeaoppisuus aurasi tieltään kaiken
armahtavaisuuden ja pidättyväisyyden. Jeesuksen mielenlaatu alkoi olla
enemmänkin vitsi kuin todellisuutta. Kaikki vain sen tähden, että saatiin
kunniaa ja arvostusta eri persoonille ja ryhmille! Vain harvat etsivät
ahdistuksessaan ja painostuksen alla Jumalan kunniaa, Hänen Nimensä ylistystä!
Näin on ollut
menneisyydessä, mutta voitaisiinko tähän aikaan saada edes jonkinlainen muutos,
ennen kuin kaikki näännymme omien taakkojemme alle, joiden painoa yhä vielä
lisää meihin kohdistunut hylkääminen ja suoranaiseksi rikolliseksi julistaminen?
Tarvitsemme nyt rohkeuden nähdä kaiken väärän takana olevat ystävällismieliset
demonit, joiden vaikutusta vastaan olemme aina taistelleet, joskin huonolla
tuloksella.
Meidän ei
tarvitse pelätä noita demoneja, sillä emme ole halunneet olla osallisia niiden
toimintaan, ja sydämemme on todellisuudessa täynnä kaikkea sitä jumalallista,
mitä Herramme armo on meille jakanut menneinä vuosikymmeninä. Mikään henki ei
siis voi ottaa mukaansa seitsemää vielä pahempaa, vallatakseen meidät. Tämä on
ikävä kyllä näyttänyt tapahtuvat lukemattomille menneisyydessä kohtaamillemme
ihmisille, ja voi jossakin määrin tapahtua meillekin, ellemme anna kunniaa
Hänelle, jolle se yksin kuuluu! Herran halu ei ole ottaa meiltä pois sitä, mitä
meille on annettu, mutta jos emme kaiva leivisköitämme esiin, olemme
vahingoksi, ei vain itsellemme, vaan niillekin, jotka Herra haluaa johtaa
tiellemme.
Elämme nyt jo
ajassa, jota ehkä odotamme vähän myöhemmin tulevaksi. Siksi meidän ei tule
ihmetellä, jos vääryyden ihmiset ovat saaneet niin suuren vallan
keskuudessamme. Meidät on viety vaikeuksiin ja yksinäisyyteen, jotta
Herramme näkisi mitä sydämissämme todella on. Kun me asetamme Herran
elämässämme oikealle paikalle, oikeaan asemaansa, voi Pyhä Henki todella tulla
ja tehdä meistä voimallisia todistajia tässä viimeisessä ajassa!
Olemme
saaneet käydä lävitse monenlaisia pelkoja, joita sisimpäämme ovat tuoneet
erilaiset uskonnolliset henget uskomattomalla viekkaudella. Uskon tietyssä
määrin, että nämä pelot ovat se tekijä, joka on tuonut elämäämme sen
voimattomuuden, jota nyt ihmettelemme päivästä toiseen. Mitä me sitten
pelkäämme, mikä vie rohkeutemme? Juuri se tekijä, josta Ilmestyskirjakin
kertoo, ja josta meitä on varoitettu koko viime vuosikymmenien ajan.
Nikolaiittojen oppi, joka perustuu väärään korostukseen, tiettyjen ryhmien ja
ihmisten korottamiseen maallikon yläpuolelle. Miten me olemmekaan olleet niin
käsittämättömän tyhmiä, että olemme sallineet tämän hengen tuhota lähes kaiken
jumalallisen arvovallan, jota meille on tarjottu hengelliseen elämäämme!
Mistä
iloitsimme aivan erikoisella tavalla ensimmäisten vuosien ja kai kokonaisen
vuosikymmenen ajan? Siitä, että keskuudessamme ei ole enää ketään suuria
persoonia, ylitse muiden korotettuja valtiaita! Jokainen todellinen uskovainen
on tärkeä, mitä suurimmassa arvossa Jumalan valtakunnassa ja itse Jumalankin
silmissä! Keskuudessamme on vain yksi Suuri, yksi Välimies, jonka kutsun
seuraamiseensa saimme kuulla jo Johannes Kastajan palvelustehtävässä. Hän on
suurin ihmisistä syntynyt, mutta silti pienin Jumalan valtakunnassa. Hänen
palvelustehtävänsä ennustettiin jo Vanhassa Testamentissa, ja hänen tehtävänsä
oli esitellä Herra Jeesus Kristus Israelin kansalle, ja samalla meillekin.
Kaiken jumalallisen täytyy seurata tätä esikuvaa ja esimerkkiä. Hänen ollessaan
palvelustehtävänsä huippukohdassa, hän toimi vastoin kaikkea inhimillistä
käsitystä ja päämäärän asettelua. Hän ei milloinkaan korostanut itseään, ei
antanut ihmisten kiintyä itseensä, vaan alusta alkaen osoitti poispäin
itsestään: Oletko sinä se, se tai se? Ei, hän oli vain huutavan ääni erämaassa,
joka oli lähetetty Eliaan hengessä ja voimassa, aivan yhtä vajavaisena kuin me
kaikki ihmiset. Ei ollut kysymys hänestä, vaan siitä Kuka hänessä oli. Tämä
Kristuksen Henki ei voinut korostaa mitään muuta kuin Yhtä, jota Hänet oli
lähetetty kirkastamaan. Johannes oli ollut itsessään mitään erikoista,
inhimillisenä, vajavaisena astiana. Samoin on meidän kaikkien suhteen, jotka
olemme ilmestyksen kautta saaneet käsittää mistä on aina ollut kysymys ja on
yhä vieläkin. Kristuksen Henki hänessä sai hänet nostamaan käsivartensa ja
osoittamaan virran rannalla käyskentelevään nöyrään hahmoon: Katso, Jumalan
Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Hänen
sydämensä riemuitsi Yljän äänestä, jota yksin hänen tuli korostaa. Hän oli
suuri jumalanpalvelija, jonka tehtävä oli pienentyä, tulla näkymättömäksi, että
tuo suuri Jumalan Voima, saisi tulla suureksi meidän kaikkien elämässä. Hän
jäi varjoon oman todistuksensa ansiosta, käsittäen, ettei ihminen voi ottaa
mitään, ellei hänelle anneta korkeudesta. Tämä ilmestys on meille mitä tärkein
juuri tässä ajassa. Mekään emme saa mitään iankaikkisesti kestävää keneltäkään
inhimilliseltä astialta. Astialta! Astia ei ole itsetarkoitus, olkoon se sitten
mistä aineesta valmistettu. Astia on sisältöään varten olemassa, tietyn
aikansa. Johannes astiana tuhottiin, hänet jouduttiin hautaamaan ilman
päätänsä, mikä sekin kertoo meille jotakin. Häntä ei enää ollut, kuten ei
aikanaan ollut Moosestakaan. Mooses kuoli, hänen tehtävänsä oli suoritettu.
Mutta tuossa astiassa asui itse Kaikkivaltias Jumala, vaikuttaen kaikki
ihmeteot, käyttäen häntä Israelin kansan viemiseen ulos Egyptistä. Hän itse ei
päässyt sitä sanomaan, mutta Jesajan astian kautta Jumalamme ilmoitti meille
todellisen tahtonsa, kertoen siitä kuinka Hän ei anna kunniaansa kenellekään
toiselle, kuin vain itselleen. Tuo jumalallinen sisältö johti Mooseksen niin
kuin Eliankin iankaikkiseen suunnitelmaan, osalliseksi iankaikkiseen Elämään,
joka on yksin vain Jeesuksessa. Se kallio, joka seurasi jumalankansaa
erämaassa, oli Kristus. Mooses katsoi Kristuksen kunnian suuremmaksi kuin
Egyptin aarteet ja kunnia!
Mooses on
kuollut, Elia on kuollut, Elisa on kuollut, Johannes on kuollut. Saman tien on
kulkenut jokainen jumalanpalvelija, Jumalan astia. Näitä astioita ei enää ole,
mutta niiden sisältö elää yhä meissäkin, jotka tässä ajassa kipuilemme
tuskaisesti kaiken ihmiskorostuksen paineessa.
Veljeni,
sisareni, myös me olemme astioita, joihin itse Kaikkivaltias Jumala on asettanut
kallisarvoisimman sisällön. Se on sitä mitä se on, ilman kenenkään ihmisen
moitetta tai tuomiota. Me olemme tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen luokse,
eikä ole mitään mikä voisi erottaa meidät Hänen rakkaudestaan. Meidän ei
tarvitse etsiä mitään välimiestä hoitamaan asioitamme, sillä Sana on tullut
meihin jäädäkseen, viedäkseen kerran meidänkin sielumme, henkemme sinne, minne
se palaa. Katsokaamme yksinomaan uskomme
alkajaan ja täyttäjään, joka niin suuresti halajaa seuraamme ja rakkauttamme.
Hän haluaa antaa meille oman persoonansa tuntemisen kautta todellisen henkien
erottamisen armolahjan, niin etteivät mitkään hengelliset demonit kykene
erottamaan meitä Hänen suunnitelmastaan tätä viimeistä aikaa varten!
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti