Social Icons

Pages

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

JUMALAN KUVA, VAIKO IHMISEN KUVA? osa 2




Huhtikuu 2011 osa 2

Hypnotismista ja henkivalloista

Tässä välillä ruokaillessani, alkoi mielessäni pyöriä hyvin erikoinen mielikuva. Olemmeko koskaan todella ajatuksella lukeneet Roomalaiskirjeen 1. luvun?
”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.”
”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet KATOVAISEN IHMISEN ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.”
Me olemme saaneet olla osallisena todella suureen Jumalan armoon, mutta miten olemme asennoituneet siihen? Olemmeko todella alistuneet Hänen Henkensä valtaan, tullaksemme Hänen kuvansa kaltaiseksi? Me uskoimme tulleemme osalliseksi aivan erikoislaatuisesta jumalallisesta viisaudesta, mutta olemmeko kuitenkin olleet kuten nuo ihmiset, jotka tulivat kaiken viisauden keskellä tyhmiksi ja muuttivat katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisen ihmisen kuvan kaltaiseksi?
Me emme koskaan ole uskoneet lankeavamme jonkinlaisen eläinkunnan edustajan palvelemiseen, mutta miten on meidän suhteemme katoavaiseen ihmiseen? Onko joku ihminen tullut meille niin suureksi, ettemme oikeastaan usko hänen edes olevan katoavainen? Miksi jotkut jopa ovat puhuneet Jumalasta, joka kulki keskellämme hattu päässä? Miksi jotkut eivät usko jonkun suuren jumalanmiehen todella kuolleen, vaan odottavat hänen tulevan uudelleen meidän keskuuteemme?
Jumala ei anna kunniaansa edes suurimmalle palvelijalleen. Siitä luemme useissa kohdissa Vanhaa Testamenttia. Mikä sitten on rangaistus niille ihmisille, jotka eivät näe jumalallisen palvelustehtävän taakse ja sen tuomaa velvollisuutta, vaatimusta? Mikä on rangaistus niille, jotka luovat hengellisen tai jopa aivan konkreettisen ihmiskultin erilaisine esineineen ja muistoineen? Mikä on rangaistus niille, jotka Jumalan sijasta korottavat arvoon arvaamattomaan inhimillisen, kuolevaisen välikappaleen? Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun mukaan ihminen on häväissyt oman ruumiinsa. ”Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet LUOTUA enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.”
Ihminen häpäisee ensin Jumalansa, ja rangaistukseksi, itse sitä tiedostamatta, oman ruumiinsa. Ihmispalvonta on joka suhteessa vaarallisinta, mitä uskovainen ihminen voi tehdä. Ihmiseen kohdistuva väärä kunnioitus ja palvonta perustuvat juuri noihin ”hyväntahtoisiin ja viattomiin” demonihenkiin, jotka saattavat ihmisen kaiken jumalallisen kutsumuksen keskellä kiertotielle, joka johtaa pimeyden valtakuntaan. Ketä on palvottu ja kumarrettu kaikkina menneinä vuosina meidän keskuudessamme? Kaikesta tuhosta ja saastaisuudesta päätellen ei ainakaan Jumalaamme, joka ei anna kunniaansa kenellekään!
Lukemattomat ihmiset ovat tulleet ja menneet: ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.” (1.Joh.2)
Mikä on ollut seuraus siitä, että ihminen on alkanut palvella erilaisia henkiä ihmisen tai eläimen hahmossa? Jumalan hylkääminen ja saastaisiin himoihin joutuminen! Miksi juuri homoseksuaalisuus näin voimakkaasti tuodaan esiin tässä yhteydessä? Sisältääkö tämä asia paljon enemmän kuin mitä olemme koskaan tulleet ajatelleeksi? Juuri nyt meidän aikanamme ajetaan kuin käärmettä pyssyyn homoliittoja, jotka kirkonkin tulisi siunata.
Miksi juuri homoseksuaalisuus tällaisella tavalla mainitaan rangaistuksena ihmiskunnalle? Hyvin ratkaiseva ajatus sisältyy muutamaan sanaan tässä yhteydessä.
…ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen
…luopuen luonnollisesta yhteydestä
Tässä ei selvästikään puhuta ihmisistä, jotka syntyvät erilaisina, ihmiskunnan degeneroitumisen johdosta. Eri maissa syntyy vuosittain tuhansia ihmisiä, jotka eivät ole selvästi kumpaakaan sukupuolta. Voimmeko tuomita tällaiset ihmiset, siitä tulisi käydä laajempia keskusteluja eri piirien kanssa. Kysymys on nyt ihmisistä, jotka ovat tehneet tietynlaisen päätöksen, ratkaisun, eli tietoisesti vaihtaneet ja luopuneet luonnollisesta tavasta.
Meidän aikamme ruokkii vääränlaista seksuaalisuutta pelottavassa määrin. Jossakin mielessä me kaikki olemme syyllisiä nykyiseen tilanteeseen, joten tuomiomieli ei ole paikallaan. Ensisijaisesti homoseksuaalisuudessa on kysymys identiteettiongelmasta, johon on johtamassa aivan liian moni tekijä. Emme mene tähän sen tarkemmin, koska se kuulu tämän tutkistelumme piiriin.
Mutta mitä tämä identiteettiongelma tahtoo kertoa meille uskovaisina ihmisinä nimenomaan Jumalan hylkäämisen ja väärän palvonnan keskellä? Jumala ei aikanaan käynyt keskustelua eri persooniensa välillä sanoessaan, että tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme. Taivaalliset sotajoukot olivat paikalla ja Jumala puhutteli heitä, koska niin lukemattomat näyt paljastavat, että nämä taivaalliset olennot ovat aivan meidän näköisiämme. Jumala siis loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Tämän käsitteen vesittäminen saa aikaan jumalallisen vihan Luojassamme, ja siksi Hänen suhtautumisensa asiaan on niin karun yksioikoinen.
Me usein puhumme vain seksuaalisista kieroutumisista, ajatellen sitäkin vanhaa lausumaa, jonka mukaan vääristynyt hengellisyys ja vääristynyt seksuaalisuus kulkevat käsi kädessä. Mutta miksi epäjumalanpalveluksen rangaistuksena on nimenomaan homoseksuaalisuus, on merkittävä kysymys. On ilmeisesti kysymys aivan erikoislaatuisista hengistä, jotka eivät rajoitu ainoastaan sukupuoliseen vääristymään, vaan hengellisyyteen yleensäkin. Ihmisen nostaminen erityisasemaan, paikalle, jolle yksin Jumala kuuluu, on siis väärien henkien aikaansaamaa. Siihen osalliset ihmiset eivät jää kaiken vaikutuksen ulkopuolelle, vaan joutuvat osallisiksi tähän vääristymään, joka aikaansaa heissä väärää käytöstä ja vääriä tekoja. Ihmisen oma identiteetti joutuu koetukselle, ja vähitellen katoaa. Siksikö nimenomaan seurakuntaelämässä joudumme todella varomaan sanojamme ja ajatuksiamme katsellessamme ihmisiä takaapäin!
En milloinkaan unohda sitä, kuinka aikanaan matkatessamme Kristus-päiville Turkuun, edessäni istui mitä ihanakutrisin blondi ja siilitukkainen ruskeaverikkö. Mitä tunteita mielessäni liikkuikaan, kun jonkin ajan kuluttua jouduin toteamaan, että pitkätukkaisella blondilla oli selvä parta ja siilitukkainen oli hänen vaimonsa!
Tällaisen identiteetin sekaantumisen johdosta emme ole tekemisissä minkään muun kuin eräänlaisen homoseksuaalisen hengen kanssa. Mies ei enää osaa olla todella mies, nainen ei osaa olla nainen. Itse ihailen jokaista naista, jolla on pitkät hiukset ja naisellinen hame. Sitä ei vain ikävä kyllä pääse usein todistamaan. Surullisinta asiassa ei ole se, mitä nämä vanhemmat ihmiset itsessään ovat, vaan todella murheellinen on se malli, jonka he antavat nuorisollemme. Olemme selvästi astuneet tielle, jolta ei suuremmassa määrin ole paluuta. Siitä huolimatta olemme velvollisia olemaan esimerkkinä läheisillemme ja etenkin lapsillemme.
”…kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.” Edellisissä jakeissa kerrotaan siitä, kuinka Jumala on tarjonnut ihmisille lepoaan, mutta ihmiset eivät ole hyväksyneet tätä tarjousta. Mitä lepoa me sitten tarjoamme heille, on suuri kysymys! Jos turvallisuutemme ja lepomme eivät perustu Jumalaan ja Hänen Sanaansa, on kaikki vain ystävällismielisten demonihenkien aikaansaamaa turvallisuuden ja pelottomuuden tunnetta. Ihmiset avun saamisen sijaan kiedotaan ja vangitaan heille vahingollisiin asioihin!
En kirjoita tätä pelotellakseni ihmisiä, mutta elämme todellakin ajassa, jossa henkivallat riehuvat ennennäkemättömällä tavalla. Eksytys perustuu nimenomaan siihen, että vihollinen tekeytyy valkeuden enkeliksi, joten kohtaamme entistä enemmän kovassa toimessa olevia ns. ystävällisiä demoneja, jotka ovat erittäin hengellisiä ja uskonnollisia. Meidän tulee muistaa, että demonit ovat langenneita enkeleitä, henkivaltoja. Enkelinpalvonta on saamassa yhä suurempaa sijaa eri piireissä. Jopa Norjan prinsessa on edelläkävijä, eli jonkinlainen papitar tämän kultin keskellä. Tämä kaikki on äärettömän kiinnostavaa ja houkuttelevaa, etenkin kun sitä vievät eteenpäin niin korkean tason kauniit ja rohkeat!
Ei ole väliä sillä, kuinka paljon nämä piirit nostavat esiin Jeesuksen nimeä, sillä koko eksytys perustuu juuri tähän. Jeesus varoitti mitä vakavimmin meitä kaikista näistä opeista, joissa kyllä tehdään voimallisiakin tekoja Hänen nimessään, mutta näillä ihmisillä ei kuitenkaan ole mitään todellista tekemistä Hänen kanssaan - Hän ei yksinkertaisesti tunne heitä. Herramme näki kaiken tulevan Isän näyttämänä, ja siksi Hän varoitti meitä erilaisista Voidelluista, Kristuksista, joita olemme jo nähneet lukemattomia. Itsekään emme ole kaukana kaikesta tästä, sillä kaikki ihmiskorostus merkitsee käytännössä sitä, että korotamme jonkun ihmisen Kristukseksi, Voidelluksi. Tämä on juuri se, mitä meidän Herramme tarkoitti.
Herramme halajaa jokaista luomaansa sielua, mutta yhtä Hänen kanssaan voi olla vain se, joka on todella tullut Hänen tykönsä, niin että Hänkin on voinut lähestyä meitä ja ottaa asumuksensa meissä. Kenellä ei ole todellista jumalanpelkoa, ei ole käsittänyt sitä vakavuutta, mikä on Herramme sanoissa: Te ette ole halunneet tulla Minun tyköni!
Ihminen voi olla äärimmäisen uskonnollinen, kuten näemme juuri tässä ajassa. Voimme nähdä nyt vuosituhantisen kristillisyyden historian kaikkine väärinkäsityksineen ja vääristymineen. Käytännöllisesti katsoen kaikki suurin paha tämän maan päällä on tehty kristillisyyden nimissä. Kysymyksemme tänä päivänä kuuluu entistä vakavampana: Olemmeko astuneet vain jonkinlaiseen uskonnolliseen toimintaan ja vaikutuspiiriin, vai olemmeko todella tulleet yhdeksi olemukseksi Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, jolle mikään ei pysy salassa, vaan jonka edessä olemme täysin paljastettuina? Hän on yhä vielä kuluttava tuli, joka kerran on polttava kaiken vääryyden. Siksi Vanhassa Testamentissa on lukuisia kertoja varoituksia vilpillisyyttä ja vääriä mittoja vastaan. Rakkaus Jumalan Sanaa kohtaan on kadonnut siinä määrin, että aito ja todellinen ilo Herrassa on nyt korvattu desibeleillä ja Jumalasta irrallisella ilolla ja ylistyksellä. Ihminen ei enää halua tutkistella itseään, itku on kaikonnut kokouksistamme, koska pelkäämme viimeistenkin jättävän hengellisen yhteisömme, jos kerromme heille totuuden!
Mitä tulee kokemaamme herätykseen viime vuosikymmenien aikana, oli alku varmastikin juuri sitä, mitä meiltä odotettiin. Kuitenkin saimme kokea erilaisten henkien suoranaisen ryntäyksen keskuuteemme, niin että eri hetkinä suoranainen pelko ryömi sydämeen. Kaiken tuli yhdistää kaikki todelliset uskovaiset, koska viimeinkin saimme nähdä kirkkaan ja selvän tien edessämme. Ei kestänyt kuitenkaan kauan, kun jo eri päivien opetukset sotivat toisiaan vastaan ehkä enemmän kuin eri kirkkokuntien aikana. Yhteys ja yhtenäisyys katosivat käsittämättämme sitä heti sellaisella tavalla, että aloimme elää aikoja, joissa ei armoa annettu eikä sitä pyydetty. Oikeaoppisuus aurasi tieltään kaiken armahtavaisuuden ja pidättyväisyyden. Jeesuksen mielenlaatu alkoi olla enemmänkin vitsi kuin todellisuutta. Kaikki vain sen tähden, että saatiin kunniaa ja arvostusta eri persoonille ja ryhmille! Vain harvat etsivät ahdistuksessaan ja painostuksen alla Jumalan kunniaa, Hänen Nimensä ylistystä!
Näin on ollut menneisyydessä, mutta voitaisiinko tähän aikaan saada edes jonkinlainen muutos, ennen kuin kaikki näännymme omien taakkojemme alle, joiden painoa yhä vielä lisää meihin kohdistunut hylkääminen ja suoranaiseksi rikolliseksi julistaminen? Tarvitsemme nyt rohkeuden nähdä kaiken väärän takana olevat ystävällismieliset demonit, joiden vaikutusta vastaan olemme aina taistelleet, joskin huonolla tuloksella.
Meidän ei tarvitse pelätä noita demoneja, sillä emme ole halunneet olla osallisia niiden toimintaan, ja sydämemme on todellisuudessa täynnä kaikkea sitä jumalallista, mitä Herramme armo on meille jakanut menneinä vuosikymmeninä. Mikään henki ei siis voi ottaa mukaansa seitsemää vielä pahempaa, vallatakseen meidät. Tämä on ikävä kyllä näyttänyt tapahtuvat lukemattomille menneisyydessä kohtaamillemme ihmisille, ja voi jossakin määrin tapahtua meillekin, ellemme anna kunniaa Hänelle, jolle se yksin kuuluu! Herran halu ei ole ottaa meiltä pois sitä, mitä meille on annettu, mutta jos emme kaiva leivisköitämme esiin, olemme vahingoksi, ei vain itsellemme, vaan niillekin, jotka Herra haluaa johtaa tiellemme.
Elämme nyt jo ajassa, jota ehkä odotamme vähän myöhemmin tulevaksi. Siksi meidän ei tule ihmetellä, jos vääryyden ihmiset ovat saaneet niin suuren vallan keskuudessamme. Meidät on viety vaikeuksiin ja yksinäisyyteen, jotta Herramme näkisi mitä sydämissämme todella on. Kun me asetamme Herran elämässämme oikealle paikalle, oikeaan asemaansa, voi Pyhä Henki todella tulla ja tehdä meistä voimallisia todistajia tässä viimeisessä ajassa!
Olemme saaneet käydä lävitse monenlaisia pelkoja, joita sisimpäämme ovat tuoneet erilaiset uskonnolliset henget uskomattomalla viekkaudella. Uskon tietyssä määrin, että nämä pelot ovat se tekijä, joka on tuonut elämäämme sen voimattomuuden, jota nyt ihmettelemme päivästä toiseen. Mitä me sitten pelkäämme, mikä vie rohkeutemme? Juuri se tekijä, josta Ilmestyskirjakin kertoo, ja josta meitä on varoitettu koko viime vuosikymmenien ajan. Nikolaiittojen oppi, joka perustuu väärään korostukseen, tiettyjen ryhmien ja ihmisten korottamiseen maallikon yläpuolelle. Miten me olemmekaan olleet niin käsittämättömän tyhmiä, että olemme sallineet tämän hengen tuhota lähes kaiken jumalallisen arvovallan, jota meille on tarjottu hengelliseen elämäämme!
Mistä iloitsimme aivan erikoisella tavalla ensimmäisten vuosien ja kai kokonaisen vuosikymmenen ajan? Siitä, että keskuudessamme ei ole enää ketään suuria persoonia, ylitse muiden korotettuja valtiaita! Jokainen todellinen uskovainen on tärkeä, mitä suurimmassa arvossa Jumalan valtakunnassa ja itse Jumalankin silmissä! Keskuudessamme on vain yksi Suuri, yksi Välimies, jonka kutsun seuraamiseensa saimme kuulla jo Johannes Kastajan palvelustehtävässä. Hän on suurin ihmisistä syntynyt, mutta silti pienin Jumalan valtakunnassa. Hänen palvelustehtävänsä ennustettiin jo Vanhassa Testamentissa, ja hänen tehtävänsä oli esitellä Herra Jeesus Kristus Israelin kansalle, ja samalla meillekin. Kaiken jumalallisen täytyy seurata tätä esikuvaa ja esimerkkiä. Hänen ollessaan palvelustehtävänsä huippukohdassa, hän toimi vastoin kaikkea inhimillistä käsitystä ja päämäärän asettelua. Hän ei milloinkaan korostanut itseään, ei antanut ihmisten kiintyä itseensä, vaan alusta alkaen osoitti poispäin itsestään: Oletko sinä se, se tai se? Ei, hän oli vain huutavan ääni erämaassa, joka oli lähetetty Eliaan hengessä ja voimassa, aivan yhtä vajavaisena kuin me kaikki ihmiset. Ei ollut kysymys hänestä, vaan siitä Kuka hänessä oli. Tämä Kristuksen Henki ei voinut korostaa mitään muuta kuin Yhtä, jota Hänet oli lähetetty kirkastamaan. Johannes oli ollut itsessään mitään erikoista, inhimillisenä, vajavaisena astiana. Samoin on meidän kaikkien suhteen, jotka olemme ilmestyksen kautta saaneet käsittää mistä on aina ollut kysymys ja on yhä vieläkin. Kristuksen Henki hänessä sai hänet nostamaan käsivartensa ja osoittamaan virran rannalla käyskentelevään nöyrään hahmoon: Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!
Hänen sydämensä riemuitsi Yljän äänestä, jota yksin hänen tuli korostaa. Hän oli suuri jumalanpalvelija, jonka tehtävä oli pienentyä, tulla näkymättömäksi, että tuo suuri Jumalan Voima, saisi tulla suureksi meidän kaikkien elämässä. Hän jäi varjoon oman todistuksensa ansiosta, käsittäen, ettei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta korkeudesta. Tämä ilmestys on meille mitä tärkein juuri tässä ajassa. Mekään emme saa mitään iankaikkisesti kestävää keneltäkään inhimilliseltä astialta. Astialta! Astia ei ole itsetarkoitus, olkoon se sitten mistä aineesta valmistettu. Astia on sisältöään varten olemassa, tietyn aikansa. Johannes astiana tuhottiin, hänet jouduttiin hautaamaan ilman päätänsä, mikä sekin kertoo meille jotakin. Häntä ei enää ollut, kuten ei aikanaan ollut Moosestakaan. Mooses kuoli, hänen tehtävänsä oli suoritettu. Mutta tuossa astiassa asui itse Kaikkivaltias Jumala, vaikuttaen kaikki ihmeteot, käyttäen häntä Israelin kansan viemiseen ulos Egyptistä. Hän itse ei päässyt sitä sanomaan, mutta Jesajan astian kautta Jumalamme ilmoitti meille todellisen tahtonsa, kertoen siitä kuinka Hän ei anna kunniaansa kenellekään toiselle, kuin vain itselleen. Tuo jumalallinen sisältö johti Mooseksen niin kuin Eliankin iankaikkiseen suunnitelmaan, osalliseksi iankaikkiseen Elämään, joka on yksin vain Jeesuksessa. Se kallio, joka seurasi jumalankansaa erämaassa, oli Kristus. Mooses katsoi Kristuksen kunnian suuremmaksi kuin Egyptin aarteet ja kunnia!
Mooses on kuollut, Elia on kuollut, Elisa on kuollut, Johannes on kuollut. Saman tien on kulkenut jokainen jumalanpalvelija, Jumalan astia. Näitä astioita ei enää ole, mutta niiden sisältö elää yhä meissäkin, jotka tässä ajassa kipuilemme tuskaisesti kaiken ihmiskorostuksen paineessa.
Veljeni, sisareni, myös me olemme astioita, joihin itse Kaikkivaltias Jumala on asettanut kallisarvoisimman sisällön. Se on sitä mitä se on, ilman kenenkään ihmisen moitetta tai tuomiota. Me olemme tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen luokse, eikä ole mitään mikä voisi erottaa meidät Hänen rakkaudestaan. Meidän ei tarvitse etsiä mitään välimiestä hoitamaan asioitamme, sillä Sana on tullut meihin jäädäkseen, viedäkseen kerran meidänkin sielumme, henkemme sinne, minne se palaa. Katsokaamme yksinomaan uskomme alkajaan ja täyttäjään, joka niin suuresti halajaa seuraamme ja rakkauttamme. Hän haluaa antaa meille oman persoonansa tuntemisen kautta todellisen henkien erottamisen armolahjan, niin etteivät mitkään hengelliset demonit kykene erottamaan meitä Hänen suunnitelmastaan tätä viimeistä aikaa varten!

Markku Vuori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text