Social Icons

Pages

lauantai 14. joulukuuta 2013

Eikä kukaan tullut avukseni



Puolustautuminen  08.02.99


 "Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset" (Job. 4: 12-13).  


   Kello on kuusi aamulla. Heräsin jo jonkin aikaa sitten ja olisin mielelläni nukahtanut uudelleen, mutta jälleen kerran alkoi ääni sydämessäni puhumaan, ja kun tuo puhe jo hetkessä muuttui saarnaksi, oli minun noustava ruumiillisesta väsymyksestäni huolimatta. "Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni..." "Ihmiset pitävät Jumalan Sanan peiliä kädessänsä, mutta eivät katsele siitä itseänsä, vaan kulkevat toisen luota toisen luokse peilipinta osoitettuna itsekutakin kohti ja sanovat: 'Katso, millainen olet! Katso, millainen olet!'"
   Missä puhuu Paavali näistä asioista, missä hän puhuu siitä, ettei kukaan ollut valmis puhumaan hänen puolestansa, seisomaan hänen rinnallansa? Raamattu on avoimena edessäni, mutta hakusanakirjat ovat asuntoautossa. Minulla on toinenkin kappale Uuden Testamentin hakusanakirjaa, mutta vaikka kuinka katselen hyllyille ja etsin kaikkialta, en löydä sitä mistään. Hiljainen ääni sisimmässäni kehottaa minua kuitenkin istuutumaan ja vain avaamaan Raamattuni. Tiedän vain suunnilleen, että nuo sanat ovat mieluummin kirjeiden loppupuolella kuin niiden alkupuolella. Avaan Kirjan, ja mihin silmäni ensimmäiseksi osuvat, siinä ovat nuo sanat edessäni! Jumala on todistajani, että tämä on totta. Ne sanat, jotka sydämelleni alkoivat vuoteessa maatessani puhua, tuodaan eteeni heti kun avaan Pyhän Kirjan!
   "Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme. ENSI KERTAA PUOLUSTAUTUESSANI EI KUKAAN TULLUT AVUKSENI, VAAN KAIKKI JÄTTIVÄT MINUT; älköön sitä heille syyksi luettako. Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta. Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen." (2. Tim. 4: 14-18).
   Kuinka lohdulliset sanat kaikkien koettelemusten keskellä! Millainen taivaallinen Jumalan käden hyväily, millainen rakkaudenosoitus!
   Mieleeni tulee jälleen kerran ajatus, että kuinka moni taas kerran ajattelee: "Ei tuo voi pitää paikkaansa, kaikki on vain sattumaa!" Minä uskon että tässä on yksi syy siihen, miksi me seurakuntana emme pysty kulkemaan eteenpäin siten kuin tulisi. Me olemme kadottaneet uskomme Jumalan yliluonnolliseen vaikutukseen! Me näemme todellisuuden omassa elämässämme, emmekä tässä tietoisuudessa ole halukkaita uskomaan toisesta ihmisestä sen enempää kuin itsestämme. Emme halua uskoa todeksi toisen ihmisen jumalakokemusta, koska itseltämme sellainen puuttuu.
   Minä en usko mihinkään sattumiin kenenkään todellisen jumalanlapsen kohdalla, sillä todistaahan Sana, että KAIKKI YHDESSÄ vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Me kiellämme Jumalan vaikutuksen pienissä asioissa, ja odotamme kuitenkin kokevamme ja näkevämme jotakin suurta ja vaikuttavaa. Mutta kuinka toisenlaiset ovatkaan Herramme aivoitukset todellisuudessa! Me kuljemme päivittäin ja hetkittäin sen ohitse, mitä Hän meille tarjoaa; me kuljemme ojennetun käden ohitse, emmekä käsitä lainkaan, että hylkäämme tässä viimeisessä ajassa jotakin korvaamatonta, kallisarvoisinta ihmiselämässä!
   Yksi sydämelleni vuoteessa tulleista ajatuksista oli se, kuinka korostetaan Herran käyttämiä välikappaleita, ja täysin unohdetaan ja hylätään kaiken perusta; hylätään Hänet, jonka sydämellä me olemme kallisarvoisia, ja joka tässä viimeisessä ajassa tahtoo osoittaa meille, että Hän haluaa todellakin olla viimeisten luona Sama. Jo vuoteessa sydämeni itki ja tunsi jotakin siitä, mitä Herramme varmastikin tuntee, kun seuraa meidän vaellustamme ja näkee sydämemme asenteen, sillä vaikka jokainen sanankohta on tärkeä, ja tulee omata kokonaisnäkemys, puhuvat tietyt sanankohdat aivan erityistä kieltään meille tässä ajassa. Minä uskon koko sydämestäni, ja Henki vakuuttaa kanssani, että yksi näistä kohdista, joilla voidaan ikään kuin lyhyesti tuoda esiin kuulemamme Sanan ydin, on se, mitä sanotaan Jesajan kirjassa. "Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että MINÄ OLEN SE, JOKA SANON: 'KATSO, TÄSSÄ MINÄ OLEN!" (Jes. 52: 6).
   Jumala on todistajani, että kun halusin jo tämän vuoteella sydämelleni tulleen toisen sanankohdan ottaa esiin, niin nyt toista kertaa Raamattuuni tarttuessani se ensimmäisellä avaamisella oli silmieni edessä! Jos kuka pystyy minua käsittämään, niin tämä on juuri se, mikä minua eniten pelottaa ja vavisuttaa, kun ajattelen sitä, kuinka monta kertaa kirjoittamaani ja puhumaani on loukkaannuttu! Kuka pystyy käsittämään sen, kuinka usein kuulen oman sydämeni huutavan Herran puoleen: "Kuinka kauan täytyy olla näin, kuinka kauan minun täytyy kantaa tätä tuskaa veljieni ja sisarteni puolesta; tunnetta, että olen heille kirjoittamani ja puhumani kautta vain tuomioksi! Minä haluaisin olla siunaukseksi, avuksi, mutta minun sanojani ei oteta vastaan Jumalan Sanoina, vaikka itse tunnen itseni vain välineeksi, välikappaleeksi, joka sanelun mukaan tuo julki sen, mitä se pannaan julkituomaan."
   Aina olen perustanut kaiken Jumalan Sanaan, ja kahden tai kolmen samasta asiasta puhuvan kohdan avulla tuonut julki asian jatkuvuuden Sanassa, minkä pohjalta kenelläkään ei tulisi olla mitään vastaväitteitä.
  
   "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä!... Ja silloin monet lankeavat pois, JA HE ANTAVAT TOISENSA ALTTIIKSI JA VIHAAVAT TOINEN TOISTAAN. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. JA SENTÄHDEN, ETTÄ LAITTOMUUS PÄÄSEE VALTAAN, KYLMENEE USEIMPIEN RAKKAUS. Mutta joka vahvana pysyy LOPPUUN ASTI, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu" (Matt. 24).
   "Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat..." "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." Mikä on meidän tehtävämme tässä ajassa niin sananjulistajina kuin seurakuntanakin? Onko se jotakin tämän mainitun ulkopuolelta? Onko se jotakin Sanaan tallentamatonta, mystistä, harvojen etuoikeuteen kuuluvaa?
   Minä olen täysin tietoinen siitä, että tässä ajassa saarnataan kaikkea mahdollista. Hyvin monet saarnaavat lopunajan sanomaa, kirjoitetaan se sitten suurella tai pienellä kirjaimella. Tämä saarna on jo yli kahden vuosikymmenen ajan kaikunut kaikkeen maailmaan, mutta mitä on tuo "sanoman saarnaaminen" itseasiassa ollut ja mitä se on aikaansaanut? Kuka on sen julistuksen kautta tullut kirkastetuksi ja mitä on asetettu jumalankansan silmien eteen? Käytäntö todistaa sen, että jokin on ollut ja on edelleen pahasti vialla, sillä todellisuudessa seurakunta ei ole tullut paremmaksi vaan pahemmaksi. Sen sijaan että olisi saavutettu jotakin siitä, mitä on saarnattu, todellisten uskovaisten yhteyttä, ovat pienetkin ryhmittymät jakaantuneet yhä edelleen. Tämän ajan seurakunnan keskuudessa on, Jumala olkoon todistajani, käynyt täydellisesti toteen se, mistä Herramme varoitti meitä tuossa Matteuksen evankeliumin kohdassa: MONET ovat langenneet pois ja antaneet toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan!
   Todellisen jumalanpalvelijan ja todellisen jumalanlapsen tehtävä on olla todistajana, aitona ja rehellisenä todistajana sille, mitä on kokenut ja mikä on tullut eläväksi todellisuudeksi hänen elämässänsä. Niin kuin jo esitin kysymyksen: mitä on julistettu ja mitä julistetaan?, uskon jokaisen vilpittömän sydämen käsittävän, ettei voi olla kysymys jostakin sellaisesta, mikä olisi Jumalan Sanan ulkopuolella; Jumalan Sanan kokonaistodistuksen ulkopuolella. Mitä ja mikä on todellisuudessa Sanoma lopunajalle? Mitä on se, mitä tulee julistaa kaikessa maailmassa, kaikille kansoille juuri ennenkuin loppu tulee? Jumalan Sana itse vastaa siihen sellaisella varmuudella ja selvyydellä, ettei kenelläkään ole tarvetta mihinkään spekulaatioihin ja olettamuksiin: "JA TÄMÄ VALTAKUNNAN EVANKELIUMI PITÄÄ SAARNATTAMAN KAIKESSA MAAILMASSA, TODISTUKSEKSI KAIKILLE KANSOILLE; JA SITTEN TULEE LOPPU." Kysymys ei ole kuitenkaan tavanomaisesta saarnaamisesta, saarnaamisesta, johon olemme tottuneet menneiden vuosisatojen ja vuosikymmenien aikana.
   Mikä on se, mikä tekee eron tavanomaisen ja todellisen julistuksen välillä? Ero ei ole itse Jumalan Sanassa tai Hengen vaikutuksessa, niin että Henki tiettyinä aikoina olisi halunnut puhua toisesta ajasta poikkeavasti. Jumalan Henki tutkii Jumalan Salaisuudet, ja koska Hän on Jumalan Henki, ei Hän voi todistaa muuta kuin Totuudesta, joka ei milloinkaan muutu. Se mitä Henki on eri aikoina kirkastanut ja tuonut esiin, on aina tuonut Herran Jeesuksen Kristuksen jumalankansan eteen, ja tuota Totuutta ei ole milloinkaan ollut tarve muuttaa tai esittää toisella tavalla. Kysymys on vain ollut siitä, mistä Herramme puhui sanoessaan, etteivät opetuslapset voi NYT sitä käsittää, mutta että olisi tuleva aika, jolloin asiat voitaisiin nähdä täydellisessä valossa. Juuri tästä puhui jo Daniel Hengen vaikutuksesta, ja puhdassydämiselle tämä on Jumalan vastaus tässä viimeisessä ajassa sille, mitä Sanoma lopunajalle todella merkitsee: "Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopunaikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy" (Dan. 12: 4).
   Minun sydämeni ylistää Herraa näiden sanojen johdosta. Kuinka riemullista onkaan kokea, kuinka Herra antaa vastaukset kaikkiin kysymyksiimme Sanansa kautta. Kysymys ei ole joistakin vaikeista ja harvojen etuoikeudeksi kuuluvista asioista, vaan tänä päivänä on vielä totta se, mitä Herramme sanoi astellessaan tämän maan päällä: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. NIIN, ISÄ, SILLÄ NÄIN ON SINULLE HYVÄKSI NÄKYNYT" (Matt. 11: 25). Oi Herra, suo meidän olla lapsenmielisiä, uskoa Sinuun ja Sinua aidolla lapsenuskolla, epäilemättä! Anna meille oikeanlainen taidollisuus, jotta saisimme kokea Sinun armosi tässä viimeisessä ajassa: "Mene Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, EIKÄ YKSIKÄÄN JUMALATON YMMÄRRÄ TÄTÄ, MUTTA TAIDOLLISET YMMÄRTÄVÄT" (Dan. 12: 9-10).
   Me elämme sellaisessa koettelemusten ja ahdistusten ajassa, jota tuskin kukaan olisi osannut odottaa. Minä uskon nyt puhuttelevani sellaisia, jotka todella vaeltavat Herran tiellä Hänen ristiänsä kantaen, saatanan pistin lihassansa. Joka ei todella ole osallinen puhdistamiseen, kirkastamiseen ja koettelemiseen, ei ehkä voi todistaa ahdistuksista ja vaikeuksista, koska liitelee elämän todellisuuden yläpuolella. Mutta minä voin vakuuttaa jokaiselle tällaiselle kanssamatkaajalleni, että on tuleva hetki, jolloin epätodellisuuden siivet ovat palava hetkessä, ja on seuraava karmiva todellisuuteen paluu ja pudotus!
   Todellinen Sanoman julistus ei siis voi olla muuta kuin sen saman Sanan julistusta, mitä Paavalikin julisti ja mitä kaikki todelliset Jumalan palvelijat ovat julistaneet kaikkina aikoina. Meidän etuoikeutemme vain on se, että nyt lukot ovat avatut ja kätketyt Sanan totuudet ovat paljastetut lapsenmielisille, niille, jotka haluavat ojentaa kätensä sitä kättä kohti, joka on ojennettuna niin rakkaudellisesti meitä kohti: "Katso, tässä MINÄ olen. Minä, sinun Jumalasi! Katso Minuun, kuule Minua. Minä olen Ensimmäinen ja Minä olen Viimeinen, Minä olen viimeisten luona Sama kuin mitä aina olen ollut omieni kanssa. Minä haluan tulla sinun luoksesi, tulla sinuun ja asua sinussa ja aterioida sinun kanssasi. Minä haluan murtaa sinulle Elämän Leipää, Minä haluan olla sinulle kaikkea sitä, mitä Sanassani olen luvannut. Kulje Minun kanssani, keskustele Minun kanssani. Minä olen Jumala, mutta Minä kaipaan sinun seuraasi; minä olen valinnut sinut olemaan kanssani, sillä Minäkään en halua olla yksin!"
   Oi Jumalani, Jumalani, tämä on todellinen Sanoma lopunajalle! Tämä on Jeesus Kristus, sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti! Tie, Totuus ja Elämä todellisessa Jumalan seurakunnassa!
   Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä me opillisesti pystymme julkituomaan ja esittämään; ainoa mikä ratkaisee, on todellisuus, jokapäiväinen elämämme. Todellinen hedelmämme on se, mikä merkitsee, ei mikään muu. Todellinen hedelmä eivät ole kauniisti muotoillut sanamme, hienosti sovitetut sanamme, vaan sydämemme todellisuus. Hyvät teot eivät yksistään todista aitoudestamme. Sanojen, tekojen, kaiken täytyy tulla vilpittömästä, aidosta sydämestä. Meidät tuomitaan sen mukaan, millaisen jäljen elämämme on jättänyt toisten ihmisten elämään!
   Viime aikoina ovat toistuvasti mieleeni tulleet sanat Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannesta luvusta. Nämä sanat ovat osoitetut uskovaisille vaimoille, mutta siitä huolimatta on sydämessäni soinut jatkuvasti ajatus: "Näin tulisi olla jokaisen todellisen uskovaisen kohdalla; miksi tämä sanotaan vain naisista?" Mutta juuri tällä hetkellä ääni sisimmässäni sanoo aivan selvästi, ettei tässä ole mitään ristiriitaa, sillä niin kuin me aivan käytännössä muodostamme Kristuksen ruumiin, Hänen Morsiamensa, niin tulee tämän olla meidän jokaisen sydämen asenne Morsiamena, joka odottaa Ylkänsä paluuta noutamaan hänet kirkkauteen: "Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, VAAN SE OLKOON SALASSA OLEVA SYDÄMEN IHMINEN, HILJAISEN JA RAUHAISAN HENGEN KATOAMATTOMUUDESSA; TÄMÄ ON JUMALAN SILMISSÄ KALLIS" (1. Piet. 3: 3-4).
   Oi, millaista Hengen puhetta meille tässä ajassa! Sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa! Tätä meidän jokaisen tulee pohdiskella vilpittömyydellä ja katsoa Jumalan Sanan peiliin nähdäksemme, mitä todella olemme. Kenenkään ei tule masentua, mutta ehkä tulla hyvinkin murheelliseksi! Jumalan mielen mukainen murhe johtaa parannukseen ja kaiken korjaantumiseen, ja tämä on meille ainoa tie todelliseen kristillisyyteen tässä ajassa! Meidän on pakko nähdä todellisuus ehkä ensimmäistä kertaa elämässämme ja tunnustaa todellinen tilamme. Muutoin emme koskaan ole kokeva todellista Jumalan Hengen asioihin puuttumista!
   Todellinen Jumalan lapsi ei tee toiselle Jumalan lapselle mitään pahaa, sillä todellinen rakkaus ei voi vahingoittaa ketään. Sentähden kuuluvat lohdulliset Sanat meille jokaiselle: "...ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ETTEKÄ ANNA MINKÄÄN ITSEÄNNE PELJÄTTÄÄ!" (3: 6).

Markku Vuori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text