Social Icons

Pages

lauantai 7. joulukuuta 2013

FARISEUS




 Syyskuu 1995
Fariseus

Vieraillessani aikoinaan eräässä perheessä Etelä-Saksassa, antoi perheenisä minulle mukaani joitakin saksankielisiä kirjoja, jotta voisin harjoittaa kielitaitoani. Kaksi näistä kirjoista käsittelee Israelin kansaa; toinen nykyhistoriaa ja toinen vanhaa aikaa. Nykyaikaa, eli vuoden 1947 jälkeistä aikaa, käsittelevän kirjan olen lukenut jo kolmeen kertaan; niin kiehtovaa on tutustua siihen, minkä kaiken lävitse tuo kansa on joutunut käymään meidän elinaikanamme. Toisen kirjan avasin ensimmäistä kertaa vasta viime syksynä. Sen nimi on "Die Welt des Alten Israel" eli suomeksi "Vanhan Israelin maailma", kirjoittanut David Meilsheim (Copyright Editions Minerva, S. A. Geneve. 1973). Siinä on joitakin hyvin mielenkiintoisia ajatuksia, jotka auttavat paremmin ymmärtämään nykyhetkenkin elämää.
Seuraavat lainaukset ovat luvusta 8. Brüderschaften und Sekten (Veljeskunnat ja lahkot) alkaen sivulta 103.
----------------

--- Oli mahdotonta vaeltaa Galilean tai Juudean lävitse kohtaamatta erästä persoonallisuutta, joka erottui kaikista muista, ja joka kaikkialla kiinnitti huomiota: fariseusta! Olivat he sitten kunnioitettuja tai pelättyjä, kaukaa kierrettyjä tai mielistelijöiden seuraamia, pilkattuja tai arvostettuja ja ihailtuja, oli fariseuksilla kaikkialla tärkeä rooli, niin hyvin synagogassa kuin myöskin poliittisessa elämässä, sillä he muodostivat yhden vanhan Israelin vaikutusvaltaisimmista, energisimmistä ja itseensä suljetuimmista yhteisöistä. Tarkoitusperiensä saavuttamiseksi tämä yhteisö ei katsonut ajan kulumiseen eikä vaivannäköön eikä vaaroihin, ja se oli armoton johtopäätöksiensä suhteen. Jokaiselle, joka on lukenut Raamattua ja tutustunut hiukan juutalaiseen historiaan, on nimi "fariseus" tuttu. Mutta mistään muusta aiheesta ei ole levitetty niin paljon epätarkkoja ja jopa vääriä asioita. Fariseusten ilmiö antaa enemmän kuin mikään muu tietoa vanhasta juutalaisuudesta äärimmäisyyksiin menevässä ilmenemismuodossaan.
--- Mistä nyt sitten oikeastaan tunnettiin fariseus? No niin, monista asioista! Yksinkertaisesti seuratkaamme häntä jonkin matkaa hänen tiellänsä kaupungin lävitse... Pystypäisenä, arvokkaasti, hän astelee eteenpäin. Yhtäkkiä hän pysähtyy, keskellä katua, ja jää hetkeksi aivan liikkumattomaksi. Mitä hän tekee? Hän mumisee itseksensä pätkän säädettyä rukousta, kulkee sitten jälleen eteenpäin, rukoilee toistamiseen. Hänelle on samantekevää, että häntä tarkkaillaan hänen täyttäessänsä uskonnollisia velvollisuuksiansa; se ei häiritse häntä.
--- Ja mitä pitempi hänen rukouksensa oli, sitä suurempi oli rukoilevan ansio.
--- Mutta vaikka hän ei juuri olisikaan suorittanut rukouksiaan, voitiin fariseus heti erottaa kaikista muista ihmisistä. Esimerkiksi hänen ryhdistänsä, joka paljasti salaisen itsetyytyväisyyden, joka oli sekoitus äärimmäistä, suorastaan haastavasti vaikuttavaa vaatimattomuutta ja tiedostettua esille asettumistaylimielisen lempeyden ryhti. Hänet tunnettiin myös hänen varovaisesta astelemisestansa, jonka yhteydessä hän aina pelonomaisesti tarkkasi sitä, ettei koskettaisi sen paremmin henkilöitä kuin ei esineitäkään, joita hän piti epäpuhtaina, saastaisina. Sen lisäksi tuli vielä, kuten jo on kuvattu, hänen hurskautensa julkinen esiin tuominen.
Ei, fariseusta ei voinut olla huomioimatta!
--- Synkkinä ja ankarakatseisesti, joskus myöskin täynnä hunajanmakeaa nöyryyttä, he astelivat väkijoukon lävitse, huolellisesti välttäen jokaista kosketusta tai yhteyttä niiden ihmisten kanssa, jotka eivät olleet heidän kaltaisiansa.
--- Nyt pitivät fariseukset itseänsä jumalallisen lain edustajina, eikä ainoastaan sen lain, jonka Jumala oli antanut Israelin kansalle Siinain vuorella, vaan myöskin niiden salaisten säädösten haltijoina, jotka Herra oli Moosekselle antanut vain suullisesti, ja jotka heidän näkemystensä mukaisesti tuli tuntea, voidaksensa oikein selittää Tooraa. Tämän väitteen avulla he olivat pystyttäneet muurin lain ympärille, olivat tehneet sen saavuttamattomaksi tavalliselle kansalle, olivat tehneet lain tutkimisen ja jumalallisen tahdon käsittämisen vähäisten etuoikeutettujen asiaksi, minkä alkuperäinen ajatus varmastikin oli pitää loitolla kaikki, mikä voisi vesittää ja turmella lain; mikä oli epäpuhdasta, pakanallista. Henkilökohtaisessa elämässänsä olivat fariseukset kaikilla alueilla sidottuja ankariin lupauksiin. (Kaikki lihavoinnit suomentajan!)
Mihin tahansa fariseukset sitten tulivatkin, kaikkialla tehtiin heille sijaa, kaikkialla he nauttivat mitä suurinta huomiota, heitä tervehdittiin kunnioittavasti. Tämän erikoisaseman he ansaitsivat nuhteettoman käytöksensä johdosta, heidän kurinalaisen työ- ja elämäntapansa johdosta, jotka eivät milloinkaan tarjonneet edes pienimmässä määrin syytä arvosteluun, vaan jotka päinvastoin olivat esimerkillisiä.
Täytyy tulla sanotuksi, että fariseukset tietyssä määrin olivat korkeimman asteen ruumiillistuma sille, mitä Israelin kansan keskellä tuli uskonnolliseen kiivauteen ja uskonnolliseen antaumukseen. Mutta nimi fariseus — jota he eivät ylipäätänsä itse olleet antaneet itsellensä — tuli ajan kuluessa monien silmissä pilkkanimeksi; joillekin se oli poliittinen puoluenimitys. Valitettavasti fariseukset olivat myöhemmin todellakin monissa tapauksissa uskottomia alkuperäiselle linjallensa ja aikaansaivat siten arvostelua.
(Huomatkaamme, että kirjoittaja on juutalainen, joka tuskin viittaa kristinuskoon kirjassansa. Suom. huomautus.)
Fariseuksia ei voi heittää yli laidan yksinkertaisesti sanomalla, että he olisivat olleet jokin lahko. He olivat jotakin paljon enemmän. Heidän onnistui painaa leimansa koko juutalaiseen kansaan ja saada ennen kaikkea synagoga ja koululaitos vaikutuksensa alle. Heidän henkisen asenteensa voiman on täytynyt olla valtavan painokas, ja heidän vaikutuksensa vastustamaton, sillä sitä harjoitti lopulta ainoastaan vain kourallinen miehiä! Herodeksen aikana oli kaiken kaikkiaan vain noin 6000 fariseusten yhteisön edustajaa. Ja tämä lukumäärältään täysin merkityksetön vähemmistö pakotti koko juutalaisuuden ajatuskaavoihinsa...
Ennen kaikkea täytyi jokaisen yhteisön jäsenen vannoa kaksi valaa: Täytyi vannoen luvata maksaa kymmenykset ja pitää itsensä puhtaana jokaisesta saastutuksesta. Toiseen kohtaan liittyen putkahti käytännössä esiin joukko kysymyksiä, joita mooseslainen laki ei koko laajuudessaan voinut selvittää. Siihen tarvittiin perinnäistietoa lisäselityksenä laille.
Juuri nämä perityt säädökset ja käskyt ankaruudessansa ja usein lähes sietämättömässä monimutkaisuudessansa olivat — usein jopa itse fariseuksille! — jatkuva harminpaikka, kompastuskivi. Jos näin oli fariseusten suhteen, niin miten olikaan sitten niiden suhteen, jotka ajattelivat hiukan vapaammin kuin nämä!

Lukekaamme itse kukin nämä lainaukset useampaan kertaan ja todetkaamme, onko farisealaisuus kadonnut meidän aikanamme?! Älkäämme niinkään paljon katsoko ympärillämme oleviin ihmisiin, joskin ehkä sekin on mielenkiintoista, mutta katsokaamme jokainen itseemme: olisiko meissä jotakin sellaista, mitä edellä on kuvattu?
(Huom. Kaikki tekstikorostukset ovat allekirjoittaneen!)

Markku Vuori


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text