Syyskuu
1995
Fariseus
Vieraillessani aikoinaan eräässä perheessä
Etelä-Saksassa, antoi perheenisä minulle mukaani joitakin saksankielisiä
kirjoja, jotta voisin harjoittaa kielitaitoani. Kaksi näistä kirjoista
käsittelee Israelin kansaa; toinen nykyhistoriaa ja toinen vanhaa aikaa.
Nykyaikaa, eli vuoden 1947 jälkeistä aikaa, käsittelevän kirjan olen lukenut jo
kolmeen kertaan; niin kiehtovaa on tutustua siihen, minkä kaiken lävitse tuo
kansa on joutunut käymään meidän elinaikanamme. Toisen kirjan avasin ensimmäistä
kertaa vasta viime syksynä. Sen nimi on "Die
Welt des Alten Israel" eli suomeksi "Vanhan Israelin
maailma", kirjoittanut David Meilsheim (Copyright Editions Minerva, S. A.
Geneve. 1973). Siinä on joitakin hyvin mielenkiintoisia ajatuksia, jotka
auttavat paremmin ymmärtämään nykyhetkenkin elämää.
Seuraavat lainaukset ovat luvusta 8. Brüderschaften
und Sekten (Veljeskunnat ja lahkot) alkaen sivulta 103.
----------------
--- Oli mahdotonta vaeltaa Galilean tai Juudean
lävitse kohtaamatta erästä persoonallisuutta, joka erottui kaikista muista, ja
joka kaikkialla kiinnitti huomiota: fariseusta! Olivat he sitten kunnioitettuja
tai pelättyjä, kaukaa kierrettyjä tai mielistelijöiden seuraamia, pilkattuja
tai arvostettuja ja ihailtuja, oli fariseuksilla kaikkialla tärkeä rooli, niin
hyvin synagogassa kuin myöskin poliittisessa elämässä, sillä he muodostivat
yhden vanhan Israelin vaikutusvaltaisimmista, energisimmistä ja itseensä suljetuimmista yhteisöistä.
Tarkoitusperiensä saavuttamiseksi tämä yhteisö ei katsonut ajan kulumiseen eikä
vaivannäköön eikä vaaroihin, ja se oli armoton
johtopäätöksiensä suhteen. Jokaiselle, joka on lukenut Raamattua ja
tutustunut hiukan juutalaiseen historiaan, on nimi "fariseus" tuttu.
Mutta mistään muusta aiheesta ei ole levitetty niin paljon epätarkkoja ja jopa
vääriä asioita. Fariseusten ilmiö antaa enemmän kuin mikään muu tietoa vanhasta
juutalaisuudesta äärimmäisyyksiin
menevässä ilmenemismuodossaan.
--- Mistä nyt sitten oikeastaan tunnettiin fariseus?
No niin, monista asioista! Yksinkertaisesti seuratkaamme häntä jonkin matkaa
hänen tiellänsä kaupungin lävitse... Pystypäisenä, arvokkaasti, hän astelee
eteenpäin. Yhtäkkiä hän pysähtyy, keskellä katua, ja jää hetkeksi aivan
liikkumattomaksi. Mitä hän tekee? Hän mumisee itseksensä pätkän säädettyä
rukousta, kulkee sitten jälleen eteenpäin, rukoilee toistamiseen. Hänelle on
samantekevää, että häntä tarkkaillaan hänen täyttäessänsä uskonnollisia
velvollisuuksiansa; se ei häiritse häntä.
--- Ja mitä pitempi hänen rukouksensa oli, sitä
suurempi oli rukoilevan ansio.
--- Mutta vaikka hän ei juuri olisikaan suorittanut
rukouksiaan, voitiin fariseus heti erottaa kaikista muista ihmisistä.
Esimerkiksi hänen ryhdistänsä, joka paljasti salaisen itsetyytyväisyyden, joka oli sekoitus äärimmäistä, suorastaan
haastavasti vaikuttavaa vaatimattomuutta ja tiedostettua esille asettumista
— ylimielisen lempeyden ryhti. Hänet
tunnettiin myös hänen varovaisesta astelemisestansa, jonka yhteydessä hän aina
pelonomaisesti tarkkasi sitä, ettei koskettaisi sen paremmin henkilöitä kuin ei
esineitäkään, joita hän piti epäpuhtaina, saastaisina. Sen lisäksi tuli vielä,
kuten jo on kuvattu, hänen hurskautensa julkinen esiin tuominen.
Ei, fariseusta ei voinut olla huomioimatta!
--- Synkkinä ja ankarakatseisesti, joskus myöskin
täynnä hunajanmakeaa nöyryyttä, he astelivat väkijoukon lävitse, huolellisesti
välttäen jokaista kosketusta tai yhteyttä niiden ihmisten kanssa, jotka eivät
olleet heidän kaltaisiansa.
--- Nyt pitivät fariseukset itseänsä jumalallisen lain
edustajina, eikä ainoastaan sen lain, jonka Jumala oli antanut Israelin
kansalle Siinain vuorella, vaan myöskin niiden salaisten säädösten haltijoina,
jotka Herra oli Moosekselle antanut vain suullisesti, ja jotka heidän
näkemystensä mukaisesti tuli tuntea, voidaksensa oikein selittää Tooraa. Tämän
väitteen avulla he olivat pystyttäneet
muurin lain ympärille, olivat tehneet sen saavuttamattomaksi tavalliselle kansalle,
olivat tehneet lain tutkimisen ja jumalallisen tahdon käsittämisen vähäisten
etuoikeutettujen asiaksi, minkä alkuperäinen ajatus varmastikin oli pitää
loitolla kaikki, mikä voisi vesittää ja turmella lain; mikä oli epäpuhdasta,
pakanallista. Henkilökohtaisessa elämässänsä olivat fariseukset kaikilla
alueilla sidottuja ankariin lupauksiin. (Kaikki lihavoinnit suomentajan!)
Mihin tahansa fariseukset sitten tulivatkin,
kaikkialla tehtiin heille sijaa, kaikkialla he nauttivat mitä suurinta
huomiota, heitä tervehdittiin kunnioittavasti. Tämän erikoisaseman he
ansaitsivat nuhteettoman käytöksensä johdosta, heidän kurinalaisen työ- ja
elämäntapansa johdosta, jotka eivät milloinkaan tarjonneet edes pienimmässä
määrin syytä arvosteluun, vaan jotka päinvastoin olivat esimerkillisiä.
Täytyy tulla sanotuksi, että fariseukset tietyssä
määrin olivat korkeimman asteen
ruumiillistuma sille, mitä Israelin kansan keskellä tuli uskonnolliseen kiivauteen
ja uskonnolliseen antaumukseen. Mutta nimi fariseus — jota he eivät
ylipäätänsä itse olleet antaneet itsellensä — tuli ajan kuluessa monien
silmissä pilkkanimeksi; joillekin se oli poliittinen puoluenimitys.
Valitettavasti fariseukset olivat myöhemmin todellakin monissa tapauksissa
uskottomia alkuperäiselle linjallensa ja aikaansaivat siten arvostelua.
(Huomatkaamme, että kirjoittaja on juutalainen, joka
tuskin viittaa kristinuskoon kirjassansa. Suom. huomautus.)
Fariseuksia ei voi heittää yli laidan yksinkertaisesti
sanomalla, että he olisivat olleet jokin lahko. He olivat jotakin paljon
enemmän. Heidän onnistui painaa leimansa koko juutalaiseen kansaan ja saada ennen
kaikkea synagoga ja koululaitos vaikutuksensa alle. Heidän henkisen asenteensa
voiman on täytynyt olla valtavan painokas, ja heidän vaikutuksensa
vastustamaton, sillä sitä harjoitti lopulta
ainoastaan vain kourallinen miehiä! Herodeksen aikana oli kaiken kaikkiaan
vain noin 6000 fariseusten yhteisön edustajaa. Ja tämä lukumäärältään täysin merkityksetön vähemmistö pakotti koko
juutalaisuuden ajatuskaavoihinsa...
Ennen kaikkea täytyi jokaisen yhteisön jäsenen vannoa
kaksi valaa: Täytyi vannoen luvata maksaa kymmenykset ja pitää itsensä puhtaana
jokaisesta saastutuksesta. Toiseen kohtaan liittyen putkahti käytännössä esiin
joukko kysymyksiä, joita mooseslainen laki ei koko laajuudessaan voinut
selvittää. Siihen tarvittiin perinnäistietoa lisäselityksenä laille.
Juuri nämä
perityt säädökset ja käskyt ankaruudessansa ja usein lähes
sietämättömässä monimutkaisuudessansa olivat
— usein jopa itse fariseuksille! — jatkuva harminpaikka, kompastuskivi. Jos
näin oli fariseusten suhteen, niin miten olikaan sitten niiden suhteen, jotka
ajattelivat hiukan vapaammin kuin nämä!
Lukekaamme itse kukin nämä lainaukset useampaan
kertaan ja todetkaamme, onko farisealaisuus kadonnut meidän aikanamme?! Älkäämme
niinkään paljon katsoko ympärillämme oleviin ihmisiin, joskin ehkä sekin on
mielenkiintoista, mutta katsokaamme jokainen itseemme: olisiko meissä jotakin
sellaista, mitä edellä on kuvattu?
(Huom. Kaikki tekstikorostukset ovat allekirjoittaneen!)
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti