Huhtikuu 2011
osa 1
Hypnotismista
ja henkivalloista
Onko millään
lailla puolustettavissa se, että niin monet aidot uskovaiset kamppailevat
todellisen yksinäisyyden kanssa? Mitkä ovat ne seikat, jotka sellaisella tavalla
ehkäisevät todellisen ja aidon yhteyden muodostumista? Ollakseni rehellinen, en
tunne ketään ystävää, jonka elämäntilanne voitaisiin katsoa muitakin
rohkaisevaksi.
Kirjoitin
aikanaan laajan selvityksen vartijoista Siionin muurilla. Odotin pitkään tuon
kirjoituksen herättelevän laajempiakin piirejä vakavaan ajatteluun ja
itsetutkisteluun. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki vaivannäköni on vaipunut
ajan hiekkaan. Turhaa ei kai ole ollut mikään muistuttelu jumalallisista
totuuksista, mutta nyt joutuu vakavasti miettimään kokonaistilannetta. Ei tule
mieleenkään sanoa, että mitäs minä sanoin! Uskomattoman syvä surullisuus
täyttää mieleni päivästä toiseen, ja aamulla herääminen saa yhä uudelleen
huokaamaan Herran puoleen. Haluan olla kiitollinen kaikista henkilökohtaisista
siunauksista ja erikoislaatuisesta johdatuksesta kautta koko elämäni, mutta
niin kauan kuin seurakunta on nykyisessä tilassa, on mahdotonta ajatella
laajempialaista kiitollisuutta. Miten on vihollinen sellaisella tavalla päässyt
viemään aidon ilon ja riemun Jumalan seurakunnalta?
Kirjoitin
silloin vihollisesta, joka on omalla, viekkaalla tavallaan tullut Jumalan
Seurakunnan keskuuteen. Pitkään tapahtui tämä vaikutus sisältä päin, juuri
kenenkään käsittämättä mistä todella on kysymys. Kuinka usein totesimmekaan,
suuremmallakin joukolla, että se ja se julistaja julisti melkein kuin sitä ja
sitä. Tuttu sanonta on, että melkeistä puuttuu puolet, seurakunnallisella
alueella paljon enemmänkin, jollei sitten kaikki. Vai voisimmeko sanoa, että
tuo melkeinjulistus ei rajoittunut vain omaan sisältöönsä, vaan se sai meidät
ajautumaan aivan väärille teille, joiden hintaa maksamme juuri nyt!
Olen
viettänyt melkoisen paljon aikaa netissä selaillen Youtuben sivustoja, etsien
historiallisia dokumentteja. Eilen osuin kuin johdatuksesta pitkään
dokumenttisarjaan, jossa yksi suurehko uskonsuunta varoittaa meitä erilaisista
nykyajan suuntauksista, etenkin kaikesta hypnotismiin viittaavasta. En ole
koskaan osannut ajatella tästä alueesta sitä, mikä nyt tuotiin silmieni eteen
ja korvieni kuultavaksi. En halua mainita tarkempaa tietoa näistä dokumenteista,
koska ei ole hyväksi kenen tahansa alkaa perehtymään niihin. Aikanaan jo olen
selvästi todennut ja kertonutkin siitä, miten monien uskonnollisten tapahtumien
yhteydessä on aivan samanlaisia piirteitä kuin aivan äärimmäisissä
pakanallisissa menoissa.
Televisiossa
esiteltiin erilaisia uskonnollisia liikkeitä ympäri maailman. Englantilainen
pappi vieraili eri maissa ja osallistui kauhistuttavalla tavalla kaikkiin
näihin menoihin, käsittämättä ollenkaan tulevansa osalliseksi riivaajahengistä.
Kuitenkin kaikki nämä ohjelmat avasivat aivan uudella tavalla ymmärryksen
näkemään kaikkea sitä, mikä tässä ajassa vyöryy silmiemme eteen joko omassa maassamme,
tai jossakin muualla. Järkyttävää oli todeta, että seuratessa jotain voodoo- kokousta,
pitkään tuli hämäävä tunne siitä, että tämä oli aivan kuten missä tahansa
kristillistä nimeä kantavassa karismaattisessa kokouksessa! Sama koski joitakin
muitakin pakanauskontoja. Mitä tulee näihin samankaltaisiin rituaaleihin ja
musiikkiin, niin nyt meidän tulee ajatella, että missä kaikki tämä käytäntö on
vallinnut ensimmäiseksi, kristillisessä maailmassa, vai pakanuudessa?
Nyt noissa
dokumenteissa näytettiin laaja-alaisesti erilaisia hypnotisointitilaisuuksia,
erikoisesti haastatellen entistä erikoisuskonnon jäsentä, jolla on laaja
kokemus erilaisista uuspakanallisista demoniuskonnoista. Onko hän todella vapaa
kaikesta entisestä vaikutuksesta, on suuri kysymys, mutta hän joka tapauksessa
kertoi todella varoittavia asioita. En halua mennä syvällisemmin noihin
selvityksiin, mutta yksi seikka sai minut jälleen kerran järkyttymään,
seuratessani ennen kaikkea sitä, miten eri hypnotisoijat ottivat uhrinsa
hallintaansa. Noissa lukuisissa tilanteissa kauhistuttavinta oli seurata sitä
tapaa, miten nämä demoneja välittävät julkkikset toimivat, aivan kuten tapahtuu
nykyisissä seurakunnallisissa kaatamistilanteissa! Jos ei olisi ollut tekstejä
eikä ääntä, olisi aivan voinut kuvitella olevansa jossakin hengellisessä
kokouksessa!
Kysykäämme
jälleen kerran, kumpi oli aikaisemmin, nämä saatanalliset menot, vai
kristillinen kaataminen? Kumpi on ottanut mallia toisestansa, jos näin asiaa
ajattelemme?
Hypnotismissa
ja vastaavassa ihminen saatetaan tilaan, jossa hän ei ole itse tietoinen
tapahtumista. Hänet saadaan puhumaan, kertomaan - asioista, joista hänellä ei
ole minkäänlaista muistikuvaa normaalitilassa. Erikoisinta on se, kuinka useat,
etenkin naiset, etsiessään vastausta elämänsä ongelmiin, antoivat hypnotisoida
itsensä, palatakseen johonkin aikaisempaan elämäänsä! Hypnoosissa he kertoivat
aivan historiallisesti paikkansapitäviä asioita jonkun esim. kuninkaallisen
elämästä. On itsestään selvää, ettei tuo ihminen ole elämässä nyt jotakin
toista elämää, vaan hänessä on jokin demoni, joka aikanaan eli jossakin
toisessa vuosisadassa olleessa ihmisessä. Tämä demoni on kykenevä saamaan
ihmisen uskomaan olleensa joku toinen henkilö esim. jossakin kuninkaallisessa
hovissa. Kun hypnoosin jälkeen tämä ihminen sitten vietiin noihin
maisemiin, saattoi hän tarkasti kuvata kaikkea kokemaansa tuossa ajassa,
historiallisesti todistettavasti!
Kun Pyhä
Henki tulee ihmiseen, saa Hän ihmisen tiedostamaan aivan uskomattomiakin
asioita, aikaansaaden jumalallista elämää hänessä. Herra Jeesus Kristus toimii
hänen kauttansa ja tekee samoja tekoja, joita Hän aikanaan teki tämän maan
päällä. Jos hypnotismi saa aikaan kuvaamiamme asioita ihmisissä, jää
päällimmäiseksi epäilys koko asian olemuksesta. Lääketiede on alkanut käyttää
hypnotismia tietyissä tilanteissa, mutta onko se yhtään sen turvallisempaa kuin
muukaan hypnotisointi? Tämän tietämyksen perusteella voi vain ajatella, että se
kaikki perustuu henkivaltoihin, vääriin henkiin, jotka sinänsä eivät ehkä ole
niin vihamielisiä, mutta jotka kuitenkin palvelevat pimeyden voimia.
Seurasin
erikoisesti sitä tapaa, miten nuo selvästi viihdyttävissä tilanteissa toimivat
esiintyjät ottivat henkilön valtaansa, eli jonkin demonisen hengen valtaan. He
asettivat kätensä juuri samalla tavalla kuin monet tänä päivänä kristillisissä
piireissä rukoilevat julistajat. Erikoista oli se, kuinka oikea käsi asetettiin
ihmisen kasvojen eteen, toisella kädellä estäen ihmistä kaatumasta
ennenaikaisesti. Sitten ihminen asetettiin pitkälleen maahan, ja tämän jälkeen
hänelle saattoi tehdä mitä tahansa! Hänet saattoi panna tekemään mitä tahansa!
Nämä
demoniset kaatajat valitsevat ihmisjoukosta ihmiset, jotka heissä oleva
suurempi demoni valitsee, tietoisena näiden tahdosta alistua tällaiseen
toimenpiteeseen. Tämä on siis hyvä uutinen meille, kertoen siitä, ettei ketä
tahansa voida alistaa tällaiseen toimintaan. Suuri ja pelottava kysymys nyt
onkin sitten se, miten erottaa kaikki nämä erilaiset kaatajat toisistaan! Yhä
uudelleen kysymyksemme, kumpi oli ensin, kristillinen vai pakanallinen toiminto?
Luen ja
kuuntelen Raamatun lävitse noin kolme kertaa vuodessa, enkä ole vieläkään
löytänyt kuin vain kaksi kohtaa, joissa ihminen kaatui taaksepäin. Kumpikin
tapaus viittaa kuolemaan, murskaantumiseen. Eeli oli vanha mies, joka
kuulleessaan arkin joutumisesta filistealaisten käsiin ja poikiensa kuolemasta,
kaatui raskaana miehenä taaksepäin ja kuoli. (1.Sam.4:18). Toinen kohta on Jes.
28:13: ”Niin, sopertavin huulin ja
vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille:
’Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.’ Mutta he
eivät tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana oleva heille: ’Käsky käskyn
päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin
siellä, milloin täällä’, niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat,
että heidät KIEDOTAAN ja VANGITAAN.”
Kirkkohistoria
todistaa tapauksista, joissa Jumalan Hengen läsnäolo oli niin voimakas, että
ihmiset aivan lamaantuivat ja kaatuivat jumalallisessa läsnäolossa. Mutta tämä
ei perustunut ihmisen itsensä tai jonkun toisen ratkaisuun, vaan
odottamattomaan voimavaikutukseen, odottamattomalla hetkellä. Ihminen ei
päättänyt hetkeä eikä tapaa, joten koko tapahtuma perustui ylimaalliseen,
ihmisestä riippumattomaan vaikutukseen. Kuinka toisin onkaan kaikki tänä
päivänä! Ihminen päättää hetken, jopa siinä määrin, että on valmiiksi varattuna
yksi tai kaksi henkilöä, jotka ottavat ihmisen kiinni, kun tämä alkaa kaatua.
En väitä että kaikki kaataminen olisi perustuvaa siihen, mistä edellä olemme
kertoneet, mutta aivan liian monissa tapauksissa tulee mieleen epäilys koko
asian suhteen, etenkin kun Sana ei puhu siitä mitään. Lainaamassamme Jesajan
kohdassa sanotaan: ”Mutta he eivät tahtoneet kuulla!”
Kun ajattelemme
maailmanlaajuisesti koko kaatamisasiaa, joutuu todellakin kysymään: Miksi nämä
samat ihmiset kerrasta toiseen menevät näihin tilaisuuksiin, ilman että mitään
todellista muutosta tapahtuu heidän olemuksessaan ja elämässään? Mitä noissa
tilaisuuksissa julistetaan, miksi ei kokonaisuudessaan tapahdu suurempaa
muutosta seurakunnallisessa elämässä, vaikka ”Jumalan Henki sellaisella tavalla
vaikuttaa”?
Onko todella
kysymys Jumalan Hengestä, on meillä jokaisella oikeus kysyä, etenkin kun koko
tapahtuma on sellaisella tavalla sidottu johonkin suureen persoonallisuuteen,
joka tulee niin lähelle, että ihminen pakostakin pyrkii kauemmaksi aivan
inhimillisen ja psykologisesti määriteltävän reaktion johdosta?
”Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä on
Herran sana oleva heille: ’Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy
läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä’, niin että
he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.”
Kysykäämme
jumalallisella oikeutuksella, onko Jumala koskaan toiminut nyt näkemällämme
tavalla, ihmisen määräämällä hetkellä ja tavalla, ilman että vaikutukseen
joutuneet ihmiset olisivat hengellisesti olleet valmiita todella kohtaamaan
Jumalan Voiman, joka ei voi sietää jumalattomuutta ja katumattomuutta? Jumalan
Henki ei ole meidän käskettävissämme, etenkään jonkinlaisen viihdyttävän tilanteen
luomiseksi. Hän yhä vielä näyttää meille todeksi synnin ja vanhurskauden. ”Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle
todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun;
vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja
tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Minulla on vielä paljon sanottavaa teille,
mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki,
johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole
hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän
teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja
julistaa teille.” (Joh. 16).
Tämä Pyhän
Hengen toiminta ja johdattaminen eivät perustu vain sanoihin, vaan todellisiin
tekoihin. Miksi lähinnä kuulemme ylitsepursuavaa naurua näissä tilanteissa,
todellisen synninhädän sijasta? Miksi puhutaan vain levosta ja iloitsemisesta,
kun todellinen hengellinen tilanne on suorastaan katastrofaalinen? Ymmärrän
hyvin, miksi rakas sisaremme Hilja Aaltonen rukoilee ja odottaa itkuherätystä!
Olisiko
meidän Herramme niin kiero, että tällaisella tavalla jakaisi iloa ja aivan
hurmahenkistä vapautumista kääntymättömille ihmisille, ilman että heitä
johdatettaisiin aitoon katumukseen ja parannukseen? Eikö tämä ole ihmisten
hengellistä pettämistä? Eikö tämä ole ihmisten saattamista tilanteeseen, jossa
he toimivat epärehellisesti, koska jo psykologisin perustein ihminen haluaa
kaatua, sillä jos hän ei kaadu, koko yleisö ajattelee hänen olevan jossakin
mielessä väärä!
Ei tarvitse
kauan seurata tiettyjä rukoilijoita, kun selvästi voi havaita heidän jo
olettavan jokaisen kaatuvan, koska he sellaisella tavalla vievät kätensä näiden
pään päälle. Vai pitäisikö sanoa, silmien ja otsan eteen. Kokeile tätä jonkun
tuttavasi kanssa. Minä ainakin itse horjahtaisin heti tällaisen tapahtuessa,
koska se kuuluu psyykkisyyteeni ja kehollisuuteeni!
En halua
viedä iloa niiltä, jotka ovat saaneet apua näissä tilanteissa. Pelkoni vain on
se, mitä nämä rukoilijat jakavat rukoiltavilleen, etenkin nuo hypnotisointidokumentit
silmieni edessä!
On
olemassa hyvin erilaisia demonisia henkiä, jotka ovat harjoitelleet
toimintaansa lukemattomissa ihmisissä kautta vuosituhansien ja -satojen.
Ihmiset kuolevat, ja henget siirtyvät seuraaviin sukupolviin, tietoisuudessaan
kaikki se, mitä ovat saaneet tietoonsa noissa ihmisissä toimiessaan. Hengetkään
eivät tiedä kaikkea ns. kaukaa, ulkopuolelta. Ne saavat vaikutuksensa ja
tietonsa sen kautta, että tietty ihminen avautuu niille. Ns. uskonnolliset
henget ovat näennäisesti hyvin ”ystävällismielisiä” ja vaarattoman tuntuisia,
ja sen tähden kaikkein petollisimpia. Ne jäljittelevät kaikkea jumalallista ja
ns. seurakunnalliseen elämään omaksuttua. Onko tämä ihme, kun niiden esimies on
itse entinen valkeuden enkeli, joka jatkaa roolissaan yhä edelleen!
Kaikki
uskonnollinen toiminta on pimeyden valloissa hyväksyttävää ja kannatettavaa,
kunhan vain se kuljettaa ihmissielut todellisen Jumalisuuden ja pelastuksen
ohitse. Jumalalle ei riitä puolisydämisyys ja hurskas harrastelu, joita nämä
pimeyden voimat eivät missään suhteessa kammoksu, koska ne ovat välineitä
niiden toiminnassa, erinomaisia välineitä!
Erilaisilla
demonisilla voimilla pelottelu on osaltaan lähtöisin sekin pimeyden voimista.
Uskomatonta, mutta totta! Tätä pelkoa käytetään ihmisten hämäämiseen. Me
pelkäämme saatananpalvontaa, demonisia ilmiöitä, tulen valtakuntaa, kaikkea
pelottavaa, emmekä huomaa ollenkaan, kuinka meitä ajetaan karjan lailla näiden
”ystävällismielisten ja viattomien” henkivaltojen piiriin. Ei ole väliä sillä,
millainen demoninen voima meihin pääsee, me olemme jo vihollisen vaikutuksen
alla, vaikka emme sitä itse huomaakaan! Hengellinen maailma on täynnä
petosta, joka kulkee kristillisyyden nimen alla, mutta kauniiden papittariensa
johdosta me emme edes halua nähdä tätä petosta, koska olemme hylänneet
rakkauden totuuteen. Väkevä eksytys on ollut keskuudessamme jo
vuosikymmenien ajan, ja me vain hämmästelemme laittomuuden valtaa ja rakkauden
kylmenemistä!
Petos on
petos ystävänkin kautta. Me voimme luottaa vain Jumalaamme ja Hänen Sanaansa,
joka on ainoa suojamme tässä petollisessa ajassa.
Vasta nyt
todella alan ymmärtää aikoinaan tuntemiani pelkoja ihmisten pyrkiessä panemaan
kätensä päälleni, antaakseen minulle ”sen mitä heilläkin on”.
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti