Social Icons

Pages

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

JUMALAN KUVA, VAIKO IHMISEN KUVA? osa 1




Huhtikuu 2011 osa 1

Hypnotismista ja henkivalloista

Onko millään lailla puolustettavissa se, että niin monet aidot uskovaiset kamppailevat todellisen yksinäisyyden kanssa? Mitkä ovat ne seikat, jotka sellaisella tavalla ehkäisevät todellisen ja aidon yhteyden muodostumista? Ollakseni rehellinen, en tunne ketään ystävää, jonka elämäntilanne voitaisiin katsoa muitakin rohkaisevaksi.
Kirjoitin aikanaan laajan selvityksen vartijoista Siionin muurilla. Odotin pitkään tuon kirjoituksen herättelevän laajempiakin piirejä vakavaan ajatteluun ja itsetutkisteluun. Näyttää kuitenkin siltä, että kaikki vaivannäköni on vaipunut ajan hiekkaan. Turhaa ei kai ole ollut mikään muistuttelu jumalallisista totuuksista, mutta nyt joutuu vakavasti miettimään kokonaistilannetta. Ei tule mieleenkään sanoa, että mitäs minä sanoin! Uskomattoman syvä surullisuus täyttää mieleni päivästä toiseen, ja aamulla herääminen saa yhä uudelleen huokaamaan Herran puoleen. Haluan olla kiitollinen kaikista henkilökohtaisista siunauksista ja erikoislaatuisesta johdatuksesta kautta koko elämäni, mutta niin kauan kuin seurakunta on nykyisessä tilassa, on mahdotonta ajatella laajempialaista kiitollisuutta. Miten on vihollinen sellaisella tavalla päässyt viemään aidon ilon ja riemun Jumalan seurakunnalta?
Kirjoitin silloin vihollisesta, joka on omalla, viekkaalla tavallaan tullut Jumalan Seurakunnan keskuuteen. Pitkään tapahtui tämä vaikutus sisältä päin, juuri kenenkään käsittämättä mistä todella on kysymys. Kuinka usein totesimmekaan, suuremmallakin joukolla, että se ja se julistaja julisti melkein kuin sitä ja sitä. Tuttu sanonta on, että melkeistä puuttuu puolet, seurakunnallisella alueella paljon enemmänkin, jollei sitten kaikki. Vai voisimmeko sanoa, että tuo melkeinjulistus ei rajoittunut vain omaan sisältöönsä, vaan se sai meidät ajautumaan aivan väärille teille, joiden hintaa maksamme juuri nyt!
Olen viettänyt melkoisen paljon aikaa netissä selaillen Youtuben sivustoja, etsien historiallisia dokumentteja. Eilen osuin kuin johdatuksesta pitkään dokumenttisarjaan, jossa yksi suurehko uskonsuunta varoittaa meitä erilaisista nykyajan suuntauksista, etenkin kaikesta hypnotismiin viittaavasta. En ole koskaan osannut ajatella tästä alueesta sitä, mikä nyt tuotiin silmieni eteen ja korvieni kuultavaksi. En halua mainita tarkempaa tietoa näistä dokumenteista, koska ei ole hyväksi kenen tahansa alkaa perehtymään niihin. Aikanaan jo olen selvästi todennut ja kertonutkin siitä, miten monien uskonnollisten tapahtumien yhteydessä on aivan samanlaisia piirteitä kuin aivan äärimmäisissä pakanallisissa menoissa.
Televisiossa esiteltiin erilaisia uskonnollisia liikkeitä ympäri maailman. Englantilainen pappi vieraili eri maissa ja osallistui kauhistuttavalla tavalla kaikkiin näihin menoihin, käsittämättä ollenkaan tulevansa osalliseksi riivaajahengistä. Kuitenkin kaikki nämä ohjelmat avasivat aivan uudella tavalla ymmärryksen näkemään kaikkea sitä, mikä tässä ajassa vyöryy silmiemme eteen joko omassa maassamme, tai jossakin muualla. Järkyttävää oli todeta, että seuratessa jotain voodoo- kokousta, pitkään tuli hämäävä tunne siitä, että tämä oli aivan kuten missä tahansa kristillistä nimeä kantavassa karismaattisessa kokouksessa! Sama koski joitakin muitakin pakanauskontoja. Mitä tulee näihin samankaltaisiin rituaaleihin ja musiikkiin, niin nyt meidän tulee ajatella, että missä kaikki tämä käytäntö on vallinnut ensimmäiseksi, kristillisessä maailmassa, vai pakanuudessa?
Nyt noissa dokumenteissa näytettiin laaja-alaisesti erilaisia hypnotisointitilaisuuksia, erikoisesti haastatellen entistä erikoisuskonnon jäsentä, jolla on laaja kokemus erilaisista uuspakanallisista demoniuskonnoista. Onko hän todella vapaa kaikesta entisestä vaikutuksesta, on suuri kysymys, mutta hän joka tapauksessa kertoi todella varoittavia asioita. En halua mennä syvällisemmin noihin selvityksiin, mutta yksi seikka sai minut jälleen kerran järkyttymään, seuratessani ennen kaikkea sitä, miten eri hypnotisoijat ottivat uhrinsa hallintaansa. Noissa lukuisissa tilanteissa kauhistuttavinta oli seurata sitä tapaa, miten nämä demoneja välittävät julkkikset toimivat, aivan kuten tapahtuu nykyisissä seurakunnallisissa kaatamistilanteissa! Jos ei olisi ollut tekstejä eikä ääntä, olisi aivan voinut kuvitella olevansa jossakin hengellisessä kokouksessa!
Kysykäämme jälleen kerran, kumpi oli aikaisemmin, nämä saatanalliset menot, vai kristillinen kaataminen? Kumpi on ottanut mallia toisestansa, jos näin asiaa ajattelemme?
Hypnotismissa ja vastaavassa ihminen saatetaan tilaan, jossa hän ei ole itse tietoinen tapahtumista. Hänet saadaan puhumaan, kertomaan - asioista, joista hänellä ei ole minkäänlaista muistikuvaa normaalitilassa. Erikoisinta on se, kuinka useat, etenkin naiset, etsiessään vastausta elämänsä ongelmiin, antoivat hypnotisoida itsensä, palatakseen johonkin aikaisempaan elämäänsä! Hypnoosissa he kertoivat aivan historiallisesti paikkansapitäviä asioita jonkun esim. kuninkaallisen elämästä. On itsestään selvää, ettei tuo ihminen ole elämässä nyt jotakin toista elämää, vaan hänessä on jokin demoni, joka aikanaan eli jossakin toisessa vuosisadassa olleessa ihmisessä. Tämä demoni on kykenevä saamaan ihmisen uskomaan olleensa joku toinen henkilö esim. jossakin kuninkaallisessa hovissa. Kun hypnoosin jälkeen tämä ihminen sitten vietiin noihin maisemiin, saattoi hän tarkasti kuvata kaikkea kokemaansa tuossa ajassa, historiallisesti todistettavasti!
Kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, saa Hän ihmisen tiedostamaan aivan uskomattomiakin asioita, aikaansaaden jumalallista elämää hänessä. Herra Jeesus Kristus toimii hänen kauttansa ja tekee samoja tekoja, joita Hän aikanaan teki tämän maan päällä. Jos hypnotismi saa aikaan kuvaamiamme asioita ihmisissä, jää päällimmäiseksi epäilys koko asian olemuksesta. Lääketiede on alkanut käyttää hypnotismia tietyissä tilanteissa, mutta onko se yhtään sen turvallisempaa kuin muukaan hypnotisointi? Tämän tietämyksen perusteella voi vain ajatella, että se kaikki perustuu henkivaltoihin, vääriin henkiin, jotka sinänsä eivät ehkä ole niin vihamielisiä, mutta jotka kuitenkin palvelevat pimeyden voimia.
Seurasin erikoisesti sitä tapaa, miten nuo selvästi viihdyttävissä tilanteissa toimivat esiintyjät ottivat henkilön valtaansa, eli jonkin demonisen hengen valtaan. He asettivat kätensä juuri samalla tavalla kuin monet tänä päivänä kristillisissä piireissä rukoilevat julistajat. Erikoista oli se, kuinka oikea käsi asetettiin ihmisen kasvojen eteen, toisella kädellä estäen ihmistä kaatumasta ennenaikaisesti. Sitten ihminen asetettiin pitkälleen maahan, ja tämän jälkeen hänelle saattoi tehdä mitä tahansa! Hänet saattoi panna tekemään mitä tahansa!
Nämä demoniset kaatajat valitsevat ihmisjoukosta ihmiset, jotka heissä oleva suurempi demoni valitsee, tietoisena näiden tahdosta alistua tällaiseen toimenpiteeseen. Tämä on siis hyvä uutinen meille, kertoen siitä, ettei ketä tahansa voida alistaa tällaiseen toimintaan. Suuri ja pelottava kysymys nyt onkin sitten se, miten erottaa kaikki nämä erilaiset kaatajat toisistaan! Yhä uudelleen kysymyksemme, kumpi oli ensin, kristillinen vai pakanallinen toiminto?
Luen ja kuuntelen Raamatun lävitse noin kolme kertaa vuodessa, enkä ole vieläkään löytänyt kuin vain kaksi kohtaa, joissa ihminen kaatui taaksepäin. Kumpikin tapaus viittaa kuolemaan, murskaantumiseen. Eeli oli vanha mies, joka kuulleessaan arkin joutumisesta filistealaisten käsiin ja poikiensa kuolemasta, kaatui raskaana miehenä taaksepäin ja kuoli. (1.Sam.4:18). Toinen kohta on Jes. 28:13: ”Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: ’Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka.’ Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana oleva heille: ’Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä’, niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät KIEDOTAAN ja VANGITAAN.”
Kirkkohistoria todistaa tapauksista, joissa Jumalan Hengen läsnäolo oli niin voimakas, että ihmiset aivan lamaantuivat ja kaatuivat jumalallisessa läsnäolossa. Mutta tämä ei perustunut ihmisen itsensä tai jonkun toisen ratkaisuun, vaan odottamattomaan voimavaikutukseen, odottamattomalla hetkellä. Ihminen ei päättänyt hetkeä eikä tapaa, joten koko tapahtuma perustui ylimaalliseen, ihmisestä riippumattomaan vaikutukseen. Kuinka toisin onkaan kaikki tänä päivänä! Ihminen päättää hetken, jopa siinä määrin, että on valmiiksi varattuna yksi tai kaksi henkilöä, jotka ottavat ihmisen kiinni, kun tämä alkaa kaatua. En väitä että kaikki kaataminen olisi perustuvaa siihen, mistä edellä olemme kertoneet, mutta aivan liian monissa tapauksissa tulee mieleen epäilys koko asian suhteen, etenkin kun Sana ei puhu siitä mitään. Lainaamassamme Jesajan kohdassa sanotaan: ”Mutta he eivät tahtoneet kuulla!”
Kun ajattelemme maailmanlaajuisesti koko kaatamisasiaa, joutuu todellakin kysymään: Miksi nämä samat ihmiset kerrasta toiseen menevät näihin tilaisuuksiin, ilman että mitään todellista muutosta tapahtuu heidän olemuksessaan ja elämässään? Mitä noissa tilaisuuksissa julistetaan, miksi ei kokonaisuudessaan tapahdu suurempaa muutosta seurakunnallisessa elämässä, vaikka ”Jumalan Henki sellaisella tavalla vaikuttaa”?
Onko todella kysymys Jumalan Hengestä, on meillä jokaisella oikeus kysyä, etenkin kun koko tapahtuma on sellaisella tavalla sidottu johonkin suureen persoonallisuuteen, joka tulee niin lähelle, että ihminen pakostakin pyrkii kauemmaksi aivan inhimillisen ja psykologisesti määriteltävän reaktion johdosta?
”Mutta he eivät tahtoneet kuulla. Niinpä on Herran sana oleva heille: ’Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä’, niin että he kulkiessaan kaatuvat selälleen ja ruhjoutuvat, että heidät kiedotaan ja vangitaan.”
Kysykäämme jumalallisella oikeutuksella, onko Jumala koskaan toiminut nyt näkemällämme tavalla, ihmisen määräämällä hetkellä ja tavalla, ilman että vaikutukseen joutuneet ihmiset olisivat hengellisesti olleet valmiita todella kohtaamaan Jumalan Voiman, joka ei voi sietää jumalattomuutta ja katumattomuutta? Jumalan Henki ei ole meidän käskettävissämme, etenkään jonkinlaisen viihdyttävän tilanteen luomiseksi. Hän yhä vielä näyttää meille todeksi synnin ja vanhurskauden. ”Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16).
Tämä Pyhän Hengen toiminta ja johdattaminen eivät perustu vain sanoihin, vaan todellisiin tekoihin. Miksi lähinnä kuulemme ylitsepursuavaa naurua näissä tilanteissa, todellisen synninhädän sijasta? Miksi puhutaan vain levosta ja iloitsemisesta, kun todellinen hengellinen tilanne on suorastaan katastrofaalinen? Ymmärrän hyvin, miksi rakas sisaremme Hilja Aaltonen rukoilee ja odottaa itkuherätystä!
Olisiko meidän Herramme niin kiero, että tällaisella tavalla jakaisi iloa ja aivan hurmahenkistä vapautumista kääntymättömille ihmisille, ilman että heitä johdatettaisiin aitoon katumukseen ja parannukseen? Eikö tämä ole ihmisten hengellistä pettämistä? Eikö tämä ole ihmisten saattamista tilanteeseen, jossa he toimivat epärehellisesti, koska jo psykologisin perustein ihminen haluaa kaatua, sillä jos hän ei kaadu, koko yleisö ajattelee hänen olevan jossakin mielessä väärä!
Ei tarvitse kauan seurata tiettyjä rukoilijoita, kun selvästi voi havaita heidän jo olettavan jokaisen kaatuvan, koska he sellaisella tavalla vievät kätensä näiden pään päälle. Vai pitäisikö sanoa, silmien ja otsan eteen. Kokeile tätä jonkun tuttavasi kanssa. Minä ainakin itse horjahtaisin heti tällaisen tapahtuessa, koska se kuuluu psyykkisyyteeni ja kehollisuuteeni!
En halua viedä iloa niiltä, jotka ovat saaneet apua näissä tilanteissa. Pelkoni vain on se, mitä nämä rukoilijat jakavat rukoiltavilleen, etenkin nuo hypnotisointidokumentit silmieni edessä!
On olemassa hyvin erilaisia demonisia henkiä, jotka ovat harjoitelleet toimintaansa lukemattomissa ihmisissä kautta vuosituhansien ja -satojen. Ihmiset kuolevat, ja henget siirtyvät seuraaviin sukupolviin, tietoisuudessaan kaikki se, mitä ovat saaneet tietoonsa noissa ihmisissä toimiessaan. Hengetkään eivät tiedä kaikkea ns. kaukaa, ulkopuolelta. Ne saavat vaikutuksensa ja tietonsa sen kautta, että tietty ihminen avautuu niille. Ns. uskonnolliset henget ovat näennäisesti hyvin ”ystävällismielisiä” ja vaarattoman tuntuisia, ja sen tähden kaikkein petollisimpia. Ne jäljittelevät kaikkea jumalallista ja ns. seurakunnalliseen elämään omaksuttua. Onko tämä ihme, kun niiden esimies on itse entinen valkeuden enkeli, joka jatkaa roolissaan yhä edelleen!
Kaikki uskonnollinen toiminta on pimeyden valloissa hyväksyttävää ja kannatettavaa, kunhan vain se kuljettaa ihmissielut todellisen Jumalisuuden ja pelastuksen ohitse. Jumalalle ei riitä puolisydämisyys ja hurskas harrastelu, joita nämä pimeyden voimat eivät missään suhteessa kammoksu, koska ne ovat välineitä niiden toiminnassa, erinomaisia välineitä!
Erilaisilla demonisilla voimilla pelottelu on osaltaan lähtöisin sekin pimeyden voimista. Uskomatonta, mutta totta! Tätä pelkoa käytetään ihmisten hämäämiseen. Me pelkäämme saatananpalvontaa, demonisia ilmiöitä, tulen valtakuntaa, kaikkea pelottavaa, emmekä huomaa ollenkaan, kuinka meitä ajetaan karjan lailla näiden ”ystävällismielisten ja viattomien” henkivaltojen piiriin. Ei ole väliä sillä, millainen demoninen voima meihin pääsee, me olemme jo vihollisen vaikutuksen alla, vaikka emme sitä itse huomaakaan! Hengellinen maailma on täynnä petosta, joka kulkee kristillisyyden nimen alla, mutta kauniiden papittariensa johdosta me emme edes halua nähdä tätä petosta, koska olemme hylänneet rakkauden totuuteen. Väkevä eksytys on ollut keskuudessamme jo vuosikymmenien ajan, ja me vain hämmästelemme laittomuuden valtaa ja rakkauden kylmenemistä!
Petos on petos ystävänkin kautta. Me voimme luottaa vain Jumalaamme ja Hänen Sanaansa, joka on ainoa suojamme tässä petollisessa ajassa.
Vasta nyt todella alan ymmärtää aikoinaan tuntemiani pelkoja ihmisten pyrkiessä panemaan kätensä päälleni, antaakseen minulle ”sen mitä heilläkin on”.

Markku Vuori

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text