Ruumiillista harjoitusta?

”Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen. Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien. Tätä käske ja opeta.” (1.Tim.4).

Olen jo useampaankin kertaan maininnut syöpälääkitykseni, joka tekee melko voimattomaksi. Olen siitä huolimatta pyrkinyt liikkumaan joka päivä ja pitämään edes jonkinlaista kuntoa yllä. Kunto-ohjelmani sai kuitenkin toissapäivänä melkoisen kolautuksen, kun kaaduin pyörälläni, onneksi jalkakäytävälle, varoessani takaa tulevaa autoa. Ajatukseni menevät tuosta hetkestä lähtien voimisteluohjeisiin, jotka sain terveyskeskuksesta kai jo pari vuotta sitten.

Minua on aina, kouluajoistani lähtien, pidetty aika laajoissa piireissä jossakin määrin tyhmänä, etenkin vähäpuheisuuteni johdosta. Nyt joudun tällä vähäisellä järjelläni pohtimaan voimisteluohjeiden vaikutusta, joka on jäänyt aivan olemattomaksi! Eikö riitäkään se, että ne ovat näkyvällä paikalla olohuoneen pöydällä? Eikö riitäkään ruumiilliseksi harjoitukseksi se, että aina silloin tällöin vilkaisee niiden puoleen, ajatellen niiden aloittamista ensi tilassa?

Sana asettaa rinnakkain, kaikkia ”tyhmiä ihmisiä” varten, kaksi asiaa hengellisenä ohjeena ja osaltaan pakkona:

”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.”

Jos kerran jokin lääkitys vie voimia ja uuvuttaa, jo terve järki sanoo, että asiaa tulee tarkastella mielekkäästä näkökulmasta. Tulee ottaa jokapäiväiseen käyttöön se ”vähä”, minkä merkitystä Sana ei kiellä eikä halveksi, vaan haluaa asettaa asiat oikeaan järjestykseen! Maailma on täynnä ruumiillisen harjoituksen jumalakseen tehneitä ihmisiä, jotka ainakin jossakin määrin ovat ajautuneet alueille, joista me varoitamme ja meitä varoitetaan:

”Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut. Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.”

Ei tarvitse muuta kuin seurata valtakunnallisia ja yleismaailmallisia uutisia saadakseen aidon kuvan ihmisen yleisestä asenteesta ja näkemyksistä. Ihminen ei ajattele niinkään sitä, mikä on hänelle hyväksi, vaan mikä on hyvää, lähinnä suussa! Hän itse asiassa asuu kehossa, joka on sekin synnytystuskissa, riippumatta siitä onko hän mies vai nainen! Hän todella valheellisella tavalla pitää huolta mielihyvän tarpeestaan, mutta ei näe sitä ristiriitaa, mikä on kehollisen mielihyvän ja jumalisuuden välillä! Nämä molemmat on tarkoitettu asumaan samassa asunnossa, sopusoinnussa keskenään! Näitä ”asuntoja” tarkkaillessa huomiota usein herättää niiden koko ja muoto, pilkkaamatta ketään, vaan ainoastaan jumalallisen huolen täyttämänä! Ihminen tekee syntiä omaa asumustaan vastaan, vahingoittaen itseään. Kuka siihen on syyllinen? Me jokainen, yhteiskuntamme, ja koko maailma väärine asenteineen ja käytöksineen!

”Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1.Kor.6).

Emme varmaankaan tee vääryyttä Sanaa kohtaan ottaessamme tämän lainauksen tähän yhteyteen! Haureutta on monen sävyistä ja oloista, mutta kaikki kohdistuu Herraamme, joka kateuteen asti halajaa sitä henkeä, jonka Hän on meihin asettanut! Raamattu selvästi rinnastaa haureuden uskottomuuteen Herraa kohtaan! Meidän on pidettävä huoli tästä asumuksestamme, jonka merkitys ulottuu paljon laajemmalle alueelle kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan!

”ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”

Ei siis riitä, että hyvät ohjeet ovat pöydällämme! Siksi ajoin jo hissillä alakertaan ja tulin ylös portaita pitkin! Leiviskäämme ei saa jättää untuvapeiton alle! Jumalisuuden johdosta me olemme osa meille uskottuja leivisköitä!

Saanen nyt uudelleen sulkeutua esirukouksiinne yleistilani ollessa näin huolestuttava. Keholliset heikkoudet pyrkivät valtaamaan mielenkin! Jumalalle on kaikki mahdollista!