Mistä me juomme?

”…heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista. Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata. Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.” (Ps.73).

Kuka menestyy tässä elämässä ja tässä ajassa? Kenellä ei näytä olevan minkäänlaista huolta tulevaisuudesta ja eteen tulevista ongelmista? Kirjoitin siitä jo kirjasessani: ”Matilda, vanhus lasipurkissa”. Nämä tekstit ovat blogissani otsikolla ”Vanhus lasipurkissa”. Julkaisutavasta johtuen ne ovat käänteisessä järjestyksessä, ja kaikkien lukemiseksi tulee huomata painaa sivun alareunassa olevaa painiketta ”vanhemmat kirjoitukset”.

Kuka siis saa nauttia suosiosta ja parrasvaloista, olkoon sitten kysymys maallisesta elämästä tai kristillisistä piireistä? Se, joka viihdyttää ihmisiä!

Mikä sitten viihdyttää ihmisiä? Kaikki, mikä saa edes hetkeksi unohtamaan todellisuuden! Tätä taitoa ei ole kaikilla, koska se suodaan loppujen lopuksi aika harvoille. Emme nyt tuomitse esiintyjiä yleensä, vaan puhumme siitä, minkä lainauksemmekin omalla tavallaan tuo esiin:

”…heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina. He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.”

On suorastaan käsittämätöntä, miten ihmiset haluavat kuluttaa aikaansa kaiken pahasta kertovan parissa, kauhistellen ehkä enemmän kirkon penkin karuutta ja papin saarnan pituutta! Kaikki näyttää siis olevan päälaellaan tavalla, jota emme vuosikymmeniä sitten olisi osanneet kuvitellakaan! Esittäjät tuovat nähtäväksemme ja kuultavaksemme kaikkea fiktiivistä siinä määrin, että aito raamatullinen usko tulee koko ajan halveksittavammaksi, ja ihminen itse sitä huomaamattaan on alkanut uskonnon lailla ihannoida kaikkea lähinnä itämaista peräisin olevaa filosofiaa.

Mitä esittäjät edellä, sitä kuulijat perässä! Mitä mielikuvituksellisempaa saamme kuulla, puhujanlavaltakin, sitä haltioituneempia ihmiset ovat, kuvitelmiensa saadessa juuri sopivaa tuulta purjeisiinsa!

Joltakin osin on ihmisille suotava mielikuvitustakin kovan arjen keskelle. Mutta me puhummekin nyt näistä asioista iankaikkisuuden näkökulmasta. Tuo näkymätön maailma on ihmiselle suuressa määrin salattu ja silmin havaitsematon. Mutta sillä on yksi piirre, joka asettaa sen ensimmäiselle sijalle tärkeysjärjestyksessä: Se perustuu todellisuuteen, joka on miljoona kertaa enemmän totta kuin mitkään ihmismielen kuvitelmat!

”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh.14).

Tässä on meidän iankaikkinen Todellisuutemme, ihmiselle nähtävällä tavalla, jos vain haluamme!