Vain varmuuden vuoksiko?

”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal.2).

Kristinuskossa ei ole kysymys joistakin muotomenoista, vaan elämästä! Sen tuo esiin erikoisesti sanankohta:

”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat’. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.” (Apt.5).

Elämä on jotakin paljon enemmän kuin vain joitakin tiettyinä aikoina tapahtuvia, totuttuja asioita ja tekemisiä. Elämä on enemmän kuin sunnuntaiset kokoontumiset ja ehtoollisen vietot. Elämällä on alkunsa, ja kun se kerran on alkanut, on se sidottu kasvuun, kehittymiseen. Elämää ei tehdä eikä suoriteta, vaan se eletään!

Hyvin usein tulee tunne, että suuri osa hengellisestä toiminnasta ja ”suorituksesta” perustuu vääriin odotuksiin ja uskomuksiin. Tehdään paljonkin ”varmuuden vuoksi”, olematta oikein selvillä siitä mistä todella on kysymys ja mitä todella odotetaan, toivotaan.

Ihminen on aivan erikoinen olemus, joka kautta aikojen on perustanut vaelluksensa melko omahyväisiin asenteisiin. Tämä tulee selvästi esiin Eedenin puutarhassa, jossa ihmisen sydämen väärä kaipaus tunkeutui pinnalle kaiken jumalallisen kauneuden ja hyvyyden keskellä. Ihmisen sydämestä nousi esiin tekijä, joka olisi vaikuttava koko ihmiskunnan tulevaisuuteen. Hyvyys kumpusi kaikkialla ihmisen ympärillä ja osaltaan hänessä itsessään ja hänestä itsestään. Mutta ihminen halusi, pahan viekoittelemana, ”varmuuden vuoksi” tietää vielä enemmän, kuin mitä hänelle oli hyväksi. Ihminen halusi olla varma siitä, että hän tietäisi kaiken, eli ei tyytynyt siihen, mitä hänen Luojansa ja Taivaallinen Isänsä hänelle oli tarkoittanut!

Jotenkin tuntuu siltä, että jokainen ”varmuuden vuoksi” hengellisestä elämästä kiinnostunut ei ammennakaan ”varmuuden vuoksi” todellisesta Sanasta, Tästä Elämästä, vaan hyvän ja pahan tiedon puusta, kuoleman lähteestä, koska hänen asenteensa on totaalisen väärä, harhaanjohtava. Ihminen on siis valmis ”varmuuden vuoksi” suorittamaan tiettyjä, rajallisia ja itselleen sopivia asioita, pääsemättä millään tavalla kosketuksiin itse Iankaikkisuuden kanssa. Herramme ei turhaan sano:

”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.” (Matt.15).

Tämän Elämän sanat eivät ole vain akustisesti havaittavia ääniaaltoja, vaan niiden sisälle kätkeytyy jumalallinen Voima ja Todellisuus. Ne ovat itse asiassa Herra Jeesus Kristus, lihaksi tullut Sana. Kaikki ”varmuuden vuoksi” tapahtuva jää omaan arvoonsa, vailla kosketusta iankaikkiseen Elämään. Vain ”varmuuden vuoksi” tapahtuva on osaton kaikesta varmuudesta, sillä se vain eksyttää niin alkuperänsä kuin seuraajansakin!

”Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room.8).

Olkaamme siis varmat Jumalastamme!