Miksi sydämeni, olet niin murheellinen?

Miksi sydämeni,

olet niin murheellinen minussa?

Syyskuu 2010

---------------------------------------------------------

Miksi ylipäätään kirjoitan tai puhun jotakin, jos niin harva millään tavoin reagoi yhteydenottoihini? Olenko ylipäätään olemassa, tarvitseeko oikeastaan kukaan uskonystävistä minua nyt jo yli neljänkymmenen vuoden palvelustehtävän jälkeen? Mitä on tapahtunut niin järkyttävää ja kokonaisvaltaista, että joku veli hylätään totaalisesti, ilmoittamatta minkäänlaista todellista syytä?

Olen ollut aivan erikoislaatuisessa Jumalan koulussa, etenkin viimeiset kymmenkunta vuotta. Minut on viety surutalosta toiseen, itkun keskeltä toisen itkun pariin. Olen itkenyt niin omiani kuin läheistenikin itkuja. Kun aikanaan sain kuulla profetian, josta en koskaan erikoisesti ole pitänyt, en uskonut joutuvani kohtaamaan kaikkea sitä, minkä lävitse minut on viety. Tuolloin sain kuulla, että Jumalallani olisi minua varten tehtävä, jossa tulisin olemaan aivan yksin. Ei edes vaimoni olisi siinä mukana. Kipeä, todella tuskallinen kohta on päivittäin se, että tarkoittiko tuo maininta vain sen aikaista vaimoani, vai olisiko minut säädetty olemaan loppuelämäni ilman elinkumppania.

Yli miljoona suomalaista elää yhden hengen taloudessa, tahtomattaan tai tarkoituksella. Koettuani ensin yksinäisyyden riitaisessa avioliitossa, olen nyt kamppaillut yksinäisyyteni kanssa aivan käytännöllisessä yksinäisyydessä. Mikä kaiken tarkoitus on, sitä tuskin tulen tämän elämän aikana käsittämään. Tiedän vain nyt kaikkien menneiden vuosien ja toisaalta koko elämäni pohjalta, että yksi suuri tarkoitus kaikella on siinä, että todella tiedän mitä tuntee yksinäinen ihminen, etenkin kaikenlaisten sairauksien keskellä.

Syöpäleikkaukseni jälkeen läheisin tuttavani sen aikaisella paikkakunnalla totesi minulle, ettei hän enää pysty asennoitumaan minuun, eikä siten halua enää nähdä minua. Hän siis lakkasi näkemästä minut kaupungilla ja ajoi pyörällään ohitse tervehtimättä. Olen pitänyt tätä aivan erikoislaatuisena ilmiönä ja suorastaan sairaalloisena suhtautumisena toiseen maan matkaajaan. Tänään ajattelen aivan toisin, menneisyyden alkaessa valaistua taivaallisella valolla. Aivan samaa ovat minulle tehneet lukemattomat ns. aidot, erikoisasemassa olevat uskovaiset, eivätkä vain minulle, vaan kaikille harvoille ystävillenikin.

Miksi sydämeni itkee? On tuskin yhtä ainoata päivää jolloin en olisi pakotettu ajattelemaan kuolemaa, tästä elämästä lähtemistä. Koko ajan kirjoittaessani soivat taustalla vanhat hengelliset laulut, joita tänään ei kuule juuri missään. ”Oletko valmis pasuunan soidessa, Jeesus voi tulla jo tänään?” Henki kauttani on korostanut tätä kautta koko palvelustehtäväni, asettaen kuulijani ja lukijani ratkaisun paikalle. Se ei kuitenkaan ole sopinut useimmille, ja niin tämä Jumalan ääni piti vaientaa tavalla tai toisella. Ihmiset alkoivat korvasyyhyynsä etsiä itselleen kiertoteitä, paeten ajatusta kuolemasta, sairaudesta ja ongelmista. Elävin todiste tästä on ns. menestysteologia, joka valtaa aina vain enemmän alaa, lumoten ja hämäten läheisetkin uskonystävät. Menestysteologia ei koske vain varallisuutta, vaan se pyrkii johtamaan ihmiset kaiken jumalallisen kurituksen ja kasvatuksen ohitse menestyksekkääseen elämään, ulkopuolella Jumalan suunnitelman!

Käyn Raamatun lävitse vähintään kaksi kertaa vuodessa. Suurin iloni on tehdä se eri kielillä nimenomaan sillä perusteella, että jos luemme vain yhtä ainoata käännöstä, alamme vähitellen antaa kaikelle lukemallemme oman selityksemme, eli etenkin tuttujen kohtien suhteen meillä on jo selvä ennakkoajatus siitä, mitä se tarkoittaa. Mutta kun sama asia sanotaan toisella kielellä, saa kaikki paljon laajemman merkityksen, ja mieleemme avautuu aivan uusia näkemyksiä. Siksi ei ole pahaksi lukea uuttakin käännöstä vanhan rinnalla. Kun sitten tulee kysymys jostakin ongelmallisesta kohdasta, on parasta luottaa ennen kaikkea vanhaan käännökseen. Silmiinpistävää on etenkin Vanhan Testamentin runollisten kirjojen kohdalla suomentajan tarve aikaansaada proosallinen kokonaisuus, ajattelematta niinkään Sanan henkeä, vaan mieltä miellyttävää sanamuotoa.

Niin, mitä haluan tällä sanoa? Vaikka luen niin paljon Sanaa ja kuuntelen samaa äänikirjoilta, en vielä ole löytänyt minkäänlaista kestävää pohjaa menestysteologian hyväksi. On mahdotonta poistaa Jumalan lapsen reitiltä kuoleman laaksot ja pimeät hetket. Itku kuuluu yhä vielä Jumalan oman elämään, vaikka jotkut lupaavatkin hulvatonta riemua joka päiväksi!

Miksi olen maininnut kuoleman? Miksi puhun siitä niin usein? Koska se on lähempänä meitä jokaista kuin olemme halukkaita uskomaan! Murheeni ei enää niinkään koske omaa kohtaani valheiden vyöryn mukanaan viemänä, vaan kuolema kasvojeni edessä en voi olla armahtamatta ja anteeksi antamatta niille, jotka osaltaan tietämättään, mutta suuressa määrin täysin tietoisesti ovat mahdollisimman laajasti tehneet tyhjäksi Jumalan suunnitelman aikaamme ja maatamme varten. Kaikki nämä valheet ja hyökkäykset eivät ole oikeastaan ollenkaan kohdistuneet minuun, vaan entistä kirkkaammin näen ja koen kaiken syyttämisen kohdistuvan itse Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Jokin sisimmässäni huutaa armoa kaikille näille ihmisille, jotka panettelullaan ja suorastaan saatanallisella vihalla ovat tehneet kaikkensa Jumalan työtä vastaan ja antavat nyt juhlia itseään ”todellisina Jumalan palvelijoina”.

Ainakin kerran kuukaudessa päätän jättää kaiken omaan arvoonsa ja ihmiset kiehumaan omaan liemeensä. Kaikesta huolimatta en saa sisäistä rauhaa tämän välinpitämättömän maailman keskellä, koska sama välinpitämättömyys näyttää kulkutaudin tavoin sairastuttaneen jopa läheiset ystävänikin.

Olen tehnyt elämässäni suuren määrän virheitä ja elänyt sopimatonta elämää, mutta koskaan ei kukaan ole moittinut ja painanut sormeaan todellisiin epäkohtiini. Joka ikinen moite ja valhe ovat kohdistuneet johonkin niin käsittämättömään seikkaan, ettei ihmistuntemuksen ammattilaisena voi ajatella muuta kuin että itse kukin, uskomattomalla tavalla, on projisoinut omat pahuutensa minuun, syyttäen minua lähes jokaisesta omasta virheestään. Voin siis vieläkin nyt syyskuussa 2010 todeta, ettei yksikään ihminen ole Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen läsnäolossa voinut moittia minua mistään kirjoittamastani ja puhumastani, tai tekemästäni.

Mieleeni on erikoisesti palannut yhä uudelleen tuo hetki, kun hyvin ristiriitaisten kuukausien jälkeen jälleen kerran, kaikesta huolimatta, matkustamme silloisen vaimoni kanssa ulkomaille. Olemme tietoisia siitä, että meidät tuolloin halutaan ”haastaa oikeuteen” ilmoittamatta kuitenkaan syytöksiä, eli mitä pahaa on tehty tai tapahtunut. Ikään kuin jonkinlainen sumu olisi poistunut kaiken yltä, muistan sen hetken kun johtava veli tulee ulos toimistostaan meitä vastaan ja demonstroi suorastaan vihaisena molemmin käsin päätään lyöden: ”Ei ole hyvä, jos pitää paikkansa se, mitä minulle on kerrottu. Sinun kiertokirjeesi ovat kuulemma niin kamalia, ettei kukaan voi niitä lukea!” Saman vierailun lopuksi veli sanoi: ”Veli Vuori, älä kirjoita mitään, kun eivät muutkaan veljet Euroopassa kirjoita!” Kerroin tämän heti vaimolleni, joka todistaa tämän asian, vaikka nyt veli kieltää koskaan sanoneensa jotakin sellaista!

Olen kertonut tämän lukemattomia kertoja ja kirjoittanut siitä useissa kiertokirjeissäni. Tuohon aikaan en ainakaan kahteen vuoteen ollut kirjoittanut yhtään kiertokirjettä! Kuka lähettäisi minulle kopion edes yhdestä kirjoituksesta, joka todistaisi näiden syyttäjien väitteen puolesta?

Tämä on vain yksi esimerkki koko valheiden verkossa. Aikanaan johtavassa seurakunnassa nähtiin näky ja asiaan liittyi kai jonkinlainen profetiakin. Tuossa näyssä koko Euroopan ylitse ulottui kirkas sateenkaari, jonka toinen pää oli Suomessa. Minulla ei ole sille mitään omaa selitystä, mutta juuri tällä hetkellä jumalallinen viha valtaa mieleni, ei oman itseni takia, vaan Jumalan asian takia. Kaikki väkivaltaisuus ja suoranainen vaino ovat perustuneet saatanalliseen vihan ilmapiiriin, joka vähitellen sai yhä enemmän alaa. Toki kaiken peitteenä oli matkoilla tapahtunut halaaminen ja näennäinen rakkaudellisuus, mutta meitä on useampiakin todistajia sille, kuinka kuitenkin kaiken keskellä tuli esiin sanoinkuvaamaton halveksinta ja vihamielisyys.

Mitä me odotamme vielä näkevämme? Mitä pitää tapahtua, jotta saisimme kokea jonkinlaisen muutoksen? Me annamme avuttomuudessamme vihan virran virrata yhä edelleen, näkemättä sen vaikutusta veljiimme ja sisariimme. Eräänlaiset Jobin viestit kantautuvat tietoisuuteeni yhä vaikuttavampina ja tuskallisempina. Voiko kaikki tämä olla ensisijaista Jumalan tahtoa, vai johtuuko kaikki epäuskoisesta asenteestamme kaikkeen kuulemaamme? Veljet ja sisaret tekevät aivan mielettömiäkin asioita, jotka ympäröivän maailman ja seurakunnankaan mukaan eivät ole mitään erikoista, vaan jokapäiväistä, tämän maailmanajan mukaista. Mutta eikö mielemme tulisi uudistua päivä päivältä, sen opetuksen mukaan, mistä olemme olleet osalliset vuosikymmenien ajan? Uskommeko kaiken todella olevan Jumalan tahdon mukaista, koska inhimillinen voimamme ei riitä muuttamaan mitään? Mitä meidän tulisi muuttaa? Emme pysty muuttamaan, Jumala armahtakoon, ketään näistä pahuuden välikappaleista, mutta muuttuisiko elämämme, jos Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ottaisimme todellisen asemamme ja tuomitsisimme, emme ihmisiä, vaan kaiken vääryyden, jonka kohteena olemme olleet vuosikymmenien ajan?

Miksi sydämeni itkee minussa?

Miksi sieluni on niin levoton? Olenko kelvollinen sanomaan jotakin siitä, mikä sydäntäni ahdistaa? Jo aivan ensimmäisinä vuosina uskon Jumalani näyttäneen minulle jotakin ylitse useimpien muiden maassamme ja maailmanlaajuisestikin. Selvimpänä todisteena siitä kai se hetki, kun veljemme kanssa astelimme Helsingin kadulla kokousten välillä. Sydämeni oli jo tuohon aikaan eräänlaisessa ahdingossa kaiken kohtaamani johdosta, ennen kaikkea ns. branhamilaisuuden johdosta. Sanoin veli Frankille: ”Veli, eikö joskus ole tultava ajan, jolloin Herra Jeesus Kristus tulee meille niin suureksi, että me unohdamme merkittävätkin veljet?” Hän vastasi: ”Se on totta, mutta jos sanot sen ääneen, joudut suuriin vaikeuksiin!”

Minä en ole koskaan noudattanut hänen varoitustaan, ja sen seurauksia kannan juuri tällä hetkellä. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä niin kauhistuttavaa on kerrottu minusta, että suurin tuntemamme jumalanpalvelijakin on kääntänyt selkänsä minulle. Uskon kuitenkin saaneeni jonkinlaisen kuvan siitä mitä Herrallemme ja Hänen läheisimmille palvelijoilleen tehtiin. Häntä syytettiin jumalanvastaisuudesta ja vallitsevien auktoriteettien halveksimisesta. Paavalikin joutui vaeltamaan sitä tietä, jota lahkoksi kutsutaan, kohdaten syytteitä kaikesta mahdollisesta. Tuskin on ollut uskollisempaa työtoveria kuin mitä aikanaan Jumalan armosta sain olla, mutta sitten toiset ihmiset halusivat kalifiksi kalifin paikalle, kehitellen kokonaisen valheiden maailman, joka valtasi veljemmekin. Tämä ei tunnu riittävässä määrin murehduttavan ketään, koska kukaan ei ole asettanut vääriä syytöksiä kyseenalaisiksi. Minua ei uskota, sen olen tullut toteamaan erikoisesti viimeisten viidentoista vuoden aikana. Yrittäessäni puolustautua on itse johtava veljemme syyttänyt minua kateellisuudesta, ja asettanut mielenterveyteni kyseenalaiseksi!

Olen siis täysin sen varassa, että Kaikkivaltias Jumala huolehtii oikeuksistani ja korjaa kaiken!

Mistä pohjimmiltaan on kysymys? Vastaus on äärimmäisen yksinkertainen. Kysymys on hengistä, henkivalloista. Me vain emme ole vielä oppineet ymmärtämään niiden toimintatapoja. Onko Pyhän Hengen tahto ja tarkoitus, että ennen kaikkea katolisessa maailmassa on kai miljoonia miehiä, joiden nimi on Jeesus? Vielä enemmän on miehiä nimillä Pietari, Paavali, Johannes jne. Nyt puhumme jostakin todella vakavasta ja merkityksellisestä asiasta. Ns. vihollisen maailmaan sisältyy valtava määrä erilaisia demonisia nimiä ja nimityksiä. Emme halua mainita niistä yhtäkään. Mutta voimme mainita lukemattoman määrän nimityksiä, jotka aina olemme yhdistäneet jonnekin muualle.

Mikä on nimitys, jota kristillinen maailma on käyttänyt suorastaan käsittämättömällä tavalla, ottaen huomioon että se mainitaan vain yhden kerran koko Raamatussa, ja joidenkin auktoriteettien mukaan sitä ei ole ollut alkuperäisissä käsikirjoituksissa?

Käyn silloin tällöin luterilaisessa kirkossa, ja erikoinen korostus on koko jumalanpalveluksen ajan käsitteellä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!” Toki jokin rukous päätetään Jeesuksen nimeen, mutta oikeastaan kaikki tapahtuu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Tässä ei ole mitään erikoista, ja siihen on jo totuttu. Omalla tavallaan se on aivan totta, kun sen vain näkee oikealla tavalla. Mutta mitä kaikkea tapahtuukaan tämän saman korkean nimityksen alueella? Sitä käyttävät mitä eriskummallisimmat uskonlahkot ja jopa spiritistit, vapaamuurarit ja aivan demoniset kultitkin. Aikaisemmin vältettiin Jeesus-nimen mainitsemista, mutta kun tämä seikka avasi monen silmät, alettiin demonisissakin piireissä käyttää tätä nimeä. Mutta mikä on todellisuus kaiken takana? Voidaanko tällaisella Jeesuksen nimen mainitsemisella tuoda mukaan Hänen arvovaltansa ja läsnäolonsa? Jeesuksen omien sanojen mukaan maailman, pimeyden ruhtinaalla, ei ole mitään yhteistä Hänen kanssaan!

Menemättä liiallisiin pimeyden maailman selvityksiin, voimme todeta jumalallisella varmuudella, että pimeyden maailmassa on otettu käyttöön jumalallinen terminologia, mutta aivan eri tarkoituksessa ja hengessä. Kun kysymys on henkivalloista, voimme varmuudella väittää, että tässä rinnakkaisessa maailmassa on aivan omat Isä, Poika ja Pyhä Henki, joilla on vain tämä nimitys, mutta ei mitään muuta yhteistä jumalallisen kanssa. Jeesuksella on oma rinnakkaismääreensä pimeyden maailmassa. Muistakaamme Skeuaan pojat ja heidät kohtaamisensa pimeyden voimien kanssa!

Jos vihollinen lähestyisi meitä omine käsitteineen ja nimityksineen, olisi petos ilmiselvä. Mutta nyt hän on aikaansaanut omat henkivaltansa kaikkea jumalallista ja todellista vastaavaksi, niin että hänellä on omat suuret julistajansa, joilla ei ole mitään tekemistä aitojen persoonallisuuksien kanssa. Ymmärrätkö nyt, miksi tietyissä, lukuisissa tilanteissa, olemme kokeneet aivan kuin ylimaallisen, demonisen hengen puhalluksen yllämme? Tästä kai elävimpänä esimerkkinä saapumisemme erään norjalaisen konferenssin portille, missä yhtäkkiä jouduimme pysähtymään ja ajattelemaan, ettei täällä vallitse ollenkaan kristillinen ilmapiiri, vaan täällä kokoontuu jokin vieras uskontokunta. Ajoimme siis pois!

Kuinka vieraita ovatkaan toisilleen nämä kaksi veljeä! Muistan ne hetket kun istuimme yhdessä missä milloinkin, hänen kertoessaan minulle pitävänsä minua parhaana ystävänään. Tunsimme toisemme noin kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta jossakin vaiheessa alkoi tulla esiin toisenlainen veli, joka unissakin oli jotakin pelottavaa ja luotaan karkottavaa, niin että koko seurakunta tuli vihamieliseksi ja suorastaan kammottavaksi. Tämä henki levisi niistä ihmisistä, jotka kuin pyhiinvaellusmatkoilla riensivät kustannuksia kaihtamatta siihen heidän mukaansa ainoaan paikkaan koko maailmassa, missä Jumala  ilmestyy ja puhuu ihmisille!

Vuosikymmenien ajan kuuntelin ja luin saarnoja, uskoen Jumalan paljastaneen niiden kautta tahtonsa tässä ajassa, tuoden silmiemme eteen Herran Jeesuksen Kristuksen juuri sellaisena kuin Hän on. Mutta kautta noiden vuosien tyrkyttämällä tyrkytettiin minulle äkkiseltään aivan samannäköistä ja oloista ”veli Saarnaajaa ja Herraa Jeesusta Kristusta”, joita kumpaakin pakostakin vierastin. Kysymys ei ollut vain ihmisten opeista ja näkemyksistä, vaan nyt juuri käsitän, että kysymys on koko ajan ollut henkivalloista, jotka ovat omineet kaikki meille rakkaat käsitteet ja nimikkeet, julistaen meille koko ajan toista Jeesusta ja toista sanansaattajaa. Jeesus-nimen alla siis julistettiin jälleen kerran toista Jeesusta, kuin joka tässä ajassa on halunnut paljastaa itsensä meille.

Me katselemme nyt taaksepäin ja ajattelemme kaikkia kohtaamiamme ihmisiä rakkaina veljinä ja sisarina, koska meillä ei ole keitään muitakaan. Mutta mitä ovat nämä ihmiset tehneet meille ja Jumalan asialle! Me emme syytä heitä, mutta käsitämme nyt pimeiden henkivaltojen merkityksen kaikessa petoksessa. Ja päästäksemme irti tästä petoksesta, meidän on nyt viimeinen aika tarttua kiinni todelliseen julistukseen ja aitoon Jumalan Henkeen. Vihollisella on oma ”Pyhä Henkensä”, joka kaikessa matkii aitoa Jumalan Pyhää Henkeä. Me olemme lukemattomia kertoja antaneet tämän hengen pettää itseämme, koska tuo henki hyvin mielellään siteeraa ennen kaikkea veljiemme saarnoja, koska se jo Herrallemme siteerasi Vanhan Testamentin kohtia. Aikanaan ihmiset leikkelivät ääninauhoja ja liimailivat niitä yhteen tarkoituksella saada hänet sanomaan heille mieleisiä asioita. Me emme liimaile nauhoja, mutta me siteeraamme tämän ”pimeyden Pyhän Hengen” innoituksessa mieleisiämme kohtia, irrottaen ajatukset alkuperäisestä asiayhteydestään. (Kirjoitamme pimeyden Pyhän Hengen isoilla kirjaimilla, koska vihollinen tekee juuri sen hämätäkseen meitä!)

Aivan kuten Pyhää Raamattua voidaan käyttää perusteena kaikille erilaisille näkemyksille, aivan samoin voidaan veljemme saarnat saada sanomaan mitä tahansa mieleemme tulee, kunhan vain kyllin kauan selailemme niitä. Nyt näyttää siltä, että suurin osa näistä seuraajista on hylännyt Elävän Jumalan tien ja antautunut vieraan hengen kuljetettavaksi. Mistä tiedän tämän? Koska näissä ihmisissä ei ole mitään heijastumaakaan tuntemastani julistajasta, sen paremmin kuin ei Herrasta Jeesuksesta Kristuksestakaan. Tähän perustuu kai sekin, että näiden ihmisten kokouksissa ei juurikaan lueta Raamatusta, vaan ainoastaan profeetan kirjoituksista. Siten ei myöskään usein kuule sanaa Jeesus!

Mitä siis tahdon sanoa? Oletko varma, että sinussa on aito, alkuperäinen, ainoa todellinen Jumalan Pyhä Henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen ja jakaa vain Jeesuksen omaa? Vai olisiko mahdollista, että ainakin jossakin määrin sinussa vallitsee tuo ”pimeyden Pyhä Henki”, joka niin suuresti muistuttaa aitoa, mutta joka kuitenkin vain korostaa saarnaajaa ja hänen nimeään?

Aito Jumalan Pyhä Henki kirkastaa Herran Jeesuksen Kristuksen. Se mielestämme ”Pyhä Henki”, joka kohtaamassamme määrin on kirkastanut Jumalan lähettämää miestä ja hänen palvelustehtäväänsä, ei voi olla aito Jumalan Pyhä Henki, sillä Jumala ei toimi vastoin omaa Sanaansa, ei edes tässä viimeisessä ajassa! Etenkään ei siinä!

Miksi emme ole saavuttaneet enempää ihmisiä kaikkien näiden vuosien aikana? Olisikohan ihmisillä ollut enemmän henkien erottamisen lahjaa kuin meillä itsellämme? He taisivat aistia nämä väärät henget, jotka kyllä toivat esiin näennäistä totuutta, mutta itsekkäässä, ihmiskunniaa etsivässä julistuksessa!

Lukiessani ensimmäiset saarnat sisimpäni riemuitsi, koska nyt kohtasin ensimmäistä kertaa julistuksen, jossa etsittiin kunniaa vain Herralle Jeesukselle. Alusta lähtien Jumalan Henki vakuutti minulle, ettei Hän anna kunniaansa kenellekään toiselle. En etsinyt erikoisia kokemuksia, vaan Henki sisimmässäni halusi johtaa Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen, yksin Hänen!

Kun minua revittiin sinne tänne, koin noin vuonna 1965-68 tuon erikoisen hetken Heinolassa, Siltakadun ja Lampikadun risteyksessä katuvalojen loisteessa. Olin ahdistettu kaikesta siitä, mitä minulle tyrkytettiin suorastaan pakolla, ja itse kukin halusi panna kätensä päälleni antaakseen minulle sen mitä hänelläkin oli. Olin kauhuissani, koska tunsin jonkin vieraan vaikutuksen nimenomaan rakkauden puuttumisen johdosta. Silloin tein sopimuksen Herran kanssa: ”Minä pelkään kaikkea sitä mitä kohtaan, koska en tunne rakkautta näissä käsien päällepanijoissa. Sinun sanasi sanoo, että autuas on se joka uskoo, vaikka ei näe. Minä valitsen mieluummin vaikean tien Sinun kanssasi, tietoisuudessa, että kaikki mikä minuun tulee on Sinusta.” En siis pyytänyt ihmeitä ja merkkejä, joita ihmisillä näytti olevan, mutta ei rakkautta.

Miksi kirjoitan niin paljon negatiivisista asioista? Eikö se ole jo itsestään selvää, sillä suurin osa kokemuksistamme on negatiivisia siitä yksinkertaisesta syystä, ettemme ole omanneet rohkeutta pitää kiinni siitä, minkä tiesimme oikeaksi. Me teimme kompromisseja ystävyyssuhteiden takia, käsittämättä ollenkaan kysymyksen olevan elämän ja kuoleman välisistä asioista. Me koimme ihmisissä erilaisia voimallisia voiteluita tai jonkin muun henkivallan vaikutuksia. Siksi puhuin niin usein näistä vaikutuksista, aikaansaaden entistä enemmän vihamielistä kohtelua. Nyt on kulunut niin kauan aikaa kaikesta, ettei enää tarvitse ihmetellä mitään, sillä todellisuus todistaa ja huutaa suurella äänellä. Meillä ei ole todellista seurakuntaa, ei todellista yhteyttä toistemme kanssa. Meillä on vain muistot kaikesta siitä hyvästä, mitä koimme Sanan ja julistuksen lupaavan meille. Mikään ei päässyt toteutumaan, koska kiistelimme koko ajan ihmisten käsityksistä ja mielipiteistä. Lupaukset ovat silti yhä voimassa, mutta armonaika näyttää olevan loppumassa aivan näillä hetkillä!

Kuten veljeni ja sisareni pyrkivät vakuuttamaan minulle, olemme täysin voimattomia näiden vääryyden ihmisten suhteen. Vain Jumala voi vaikuttaa heissä, jos niin on tarkoitus. Jumala armahtakoon jokaista Häntä vastaan noussutta! Nyt on kuitenkin kysymys meistä itsestämme ja läheisistämme. En yhtään liioittele, jos totean eräänlaisen mielettömyyden hengen olevan valtaamassa viimeisetkin aidot uskovaiset, niin että nämä tekevät aivan järjettömiä asioita. Tekisivätkö he sellaista jos meillä olisi seurakunta? Uskon etteivät ainakaan siinä määrin!

Seurakunta voi syntyä vain aidossa Jumalan Hengen ilmapiirissä. Siksi kaikki vääryyden henkivallat on tunnistettava ja karkotettava aidon Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksella. Aivan kuten psykopaatin uhrin on selvitettävä itselleen mikä on hänestä itsestään ja mitä kiusaaja on häneen iskostanut, aivan samoin on meidän nyt selvitettävä itsellemme, mikä todella kuuluu ns. Sanomaan ja mikä ei. Tämä ei ole helppo tehtävä, sillä vaivanamme on lukematon määrä kokkeja, jotka omilla resepteillään melkein kokonaan ovat hävittäneet aidon käsityksemme todellisesta hengellisestä ruuasta. Olemme aivan liian suuressa määrin joutuneet syömään näitä keitoksia, joilla ei ole mitään tekemistä aidon jaettavan ruuan kanssa. Me olemme kuin menettäneet normaalit Jumalan antamat jäsenet ja kyvyt, antautuen ajan haasteiden edessä lamaannukseen asti. Miksi Jumala on sallinut kaiken tämän? Uskon kuulevani Hengen äänen, joka pyrkii vakuuttamaan meidät siitä, että nyt on viimeinen aika antaa kaikki kunnia yksin Hänelle, jolle se kuuluu. Henki ei pyydä kunniaa edes itselleen, vaan Hänelle, jonka tulee olla kaikessa Ensimmäinen, ja joka nyt Viimeisenä on aidosti kiinnostunut Verellään ostamastaan esikoisjoukosta, Morsiamestaan, jota vihollinen on riepotellut järkyttävällä tavalla.

Nyt on aika aidolle ilolle Herrassa. Väärät henget ovat riistäneet meiltä ilomme, lennättäen paikalle uskomattoman määrän tämän ajan syöjäsirkkoja, jotka ovat hävittäneet lähes kaiken hengellisen ruokamme.

Oi, sieluni huutaa Herran puoleen! Kukaan ei saa minua vakuuttumaan siitä, että tämä on Jumalan tahto. Me olemme tehneet virheitä, joiden seurauksia me nyt kannamme. Suurin virheemme ja itkuni aihe on se täysin väärä kuva, jonka olemme antaneet Rakkaudellisesta Herrastamme Jeesuksesta. Jumala loi ihmisen kuvaksensa, mutta ei ole olemassa yhtään ainoata ihmistä Herran Jeesuksen Kristuksen lisäksi, jossa todella voisimme nähdä Isämme todellisen olemuksen täysivaltaisena. Jokainen jumalanpalvelija on ollut vajavainen, puutteellinen, itsessään vajavainen ihminen, joka ensin on pettynyt toisiin ihmisiin ja sen jälkeen itseensäkin, jos on pysynyt Jumalan tiellä. On mitä suurinta jumalanpilkkaa väittää, että jossakin saarnaajassa Jumala kulki maan päällä hattu päässä. Eiköhän tämä ole yksi suurimmista todisteista sille, että vihollisella on oma varjomaailmansa kaiken jumalallisen rinnalla ja joskus ylläkin?

”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.

Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.

En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.

Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.

Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä.

Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.

Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät.

Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.

Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.

Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.” (1. Joh. 2)

Mikä on luottamuksemme Jumalaan? Voimmeko uskoa olevamme niitä, jotka alun perin ovat Jumalan kutsumia ja pysyneet alkuperäisessä uskossa? Vai onko sisimmässämme epäilys sen suhteen, kumpaan joukkoon me kuulumme, paikalleen Sanaan jääneeseen, vaiko pois lähteneeseen? En yhtään ihmettele keskellämme vallinnutta arkuutta, koska itsekin ajoittain olin valmis luovuttamaan kaikesta, koska siinä määrin uskoni asetettiin kyseenalaiseksi valheen maailman vaikutuksesta. Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, että itse veli Frank on tullut osalliseksi tästä valheiden maailmasta uskoessaan kaikki valheet ”parhaasta ystävästään” tarkistamatta tältä oikeastaan mitään syytöstä tai valhetta? Rikos on siis paljon suurempi kuin mitä olemme uskaltaneet ajatellakaan!

”Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.

En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.”

Eikö ole jo aika kauhistua kaikkea vääryyttä ja suoranaista valheen maailmaa?! Niin minulla kuin sinullakin on voitelu Pyhältä, ja kaikilla meillä on tieto. Meidän tietomme on kallisarvoinen asia elämässämme, mutta samalla hyvin haastava. Rehellisyyden nimessä voin toistaa yhä uudelleen sen, mitä vuosikausien ajan olen painottanut kokouksissamme: ”Keskuudessamme ei ole pienintäkään epäselvyyttä sen suhteen, mitä Jumalamme odottaa niin henkilökohtaisessa elämässämme kuin myöskin seurakunnan elämässä.” Me olemme olleet osallisia ainutlaatuiseen voiteluun, joka ikävä kyllä on aivan liian usein asetettu kyseenalaiseksi. Johannes näki voitelumme ja tietomme merkityksen. Voisitko edes kuvitella hänen kirjoittavan tai lausuvan jotakin siihen malliin, mitä nyt olemme saaneet kuulla vuosikymmenien ajan veljestä, jolle vaaditaan oikeutta olla ainoa koko maailmassa, jolla on valta ja oikeus saarnata Jumalan Sanaa? Mitä sanoo rakas Johannes-veljemme Jumalan Pyhän Hengen arvovallalla: ”Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

Nämä sanat ovat viime aikoina olleet tulikirjaimin kirjoitettuna sydämeeni. Meidän etuoikeutemme on uskoa siihen voiteluun, jonka olemme Herraltamme saaneet, emmekä ole kenenkään opetuksen tarpeessa, vaan tuo meissä oleva voitelu pitää huolen siitä, että saamme kaiken elämäämme tarvittavan, jotta voisi toteutua se, mitä Johannes jatkaa: ”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.

Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.”

Mistä johtuu se turvattomuuden tunne, joka ajoittain valtaa mielemme suorastaan pelottavalla tavalla? Vihollisen voimat pyrkivät romuttamaan luottamuksemme Jumalan armoon ja Hänen läsnäoloonsa elämässämme. On pakko rehellisesti tunnustaa, että tuleminen suuren jumalanmiehen hylkäämäksi saa aikaan monenlaisia ajatuksia ja epäilyksiä, etenkin kun tämä hylkääminen rohkaisee niin suuren joukon suorastaan huokailemaan toista jumalanlasta kohtaan. Meitä ei ole kutsuttu pysymään kenessäkään veljessä, vaan meidän tulee pysyä Hänessä, joka meille arvoituksellisena hetkenä on ilmestyvä. Meiltä ei kysytä kelpaammeko jollekin saarnaajalle, vaan meissä oleva Pyhän Hengen voitelu on merkkinä hyväksynnästämme Jumalan taholta. Kukaan saarnaaja ei siis voi tarjota meille sitä turvaa ja varmuutta, minkä varassa jaksamme elää elämäämme eteenpäin päivittäin.

Uskomaton henkivalta, joka ottaa omakseen ihmiset, pyrkii nyt vakuuttamaan meille arvottomuuttamme ja alamittaisuuttamme jonkun kuuluisan julistajan rinnalla, juuri päinvastoin kuin mitä kuulemamme alkuperäinen Sanoma on meille opettanut!

Jokaiselle tulisi olla selvää, ettei mikään kirjoittamani kohdistu keitään johtavia veljiä vastaan, vaan niitä valtoja vastaan, jotka kaikin mahdollisin tavoin pyrkivät tekemään Jumalan työn tyhjäksi. Surullisinta on se, kuinka sokeita jotkin hyväntahtoisetkin ihmiset ovat tätä kohtaan.

Millainen Herra Jeesus meillä on? Millainen on antamamme kuva hänestä? Jos meillä ei ole rohkeutta selvästi ottaa asemaamme Hänen todellisessa olemuksessansa, ajaudumme pakostakin vieraiden henkien valtaan, jotka piirtävät elämäämme täysin väärän kuvan, joka kauhistuttaa kaikkia kohtaamiamme ihmisiä, jopa joskus itseämmekin.

Jumalan armon kautta uskallan väittää, että suurin osa näkemäämme ei mitenkään vastaa todellista alkuperää, jonka mukaisesti olemme Herrassa Jeesuksessa nähneet aidon kuvan Kaikkivaltiaasta ja näkymättömästä Jumalasta. Voisimmeko tehdä suurempaa rikosta kuin vääristelemällä tämän rakkauden Sanoman Isästä, joka on halunnut paljastaa itsensä meille juuri sellaisena kuin Hänen sydämensä on? Miksi niin vähän vanhurskautta on ollut teoissamme ja asenteissamme toisiamme kohtaan? Olemmeko todella uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, vai onko yllämme vain jokin hurskas jonkun saarnaajan nimeä kantava henki, joka kylläkin saa meidät tekemään monenlaista hurskasta, mutta Jumalan silmissä kestämätöntä?

”Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.

Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.”

Olin Turussa odottaen ihmisten tulemista kokoukseen. Ehdin kuunnella Johanneksen ensimmäisen kirjeen kymmeniä kertoja ja totesin sen sisältävän vastauksen kaikkiin ongelmallisiin asioihimme. Uskomme ja tunnustuksemme on totaalisen turha ja jopa vahingollinen, jos siihen ei sisälly totuudellinen rakkaus toisia perheen jäseniä kohtaan. Raamattu siekailematta kutsuu veljensä vihaajaa valehtelijaksi. Yksi perusasioista, joita Jumala vihaa, on kaikenlainen väärän todistuksen antaminen ja vilpillisyys. Näitä on keskuudessamme ollut siinä määrin, että välillä alkaa epäilyttää lähes jokaisen uskovaisuus, joka on sallinut kaiken tämän ja vieläkin omalla tavallaan puolustelee sitä. Mutta jos tuntee kuoleman käsivarren mitan päässä, niin on pakko asennoitua joskus pelottavallakin tavalla kaikkeen vallitsevaan.

Olen kautta vuosikymmenien vihoitellut Jumalan edessä siitä, että minut tällaisessa määrin on täysin luonteeni vastaisesti laitettu toimimaan kuin tuomion profeettana. Jokainen torjuminen, jonka kohteeksi olen joutunut, on todellisuudessa ollut hyökkäys itse Jumalaa vastaan. Tämä vihamielisyys ei siis perustu vain johonkin tekemiseeni tai tekemättä jättämiseeni, siitä todistuksena se, että tämä vihamielisyys on kohdistunut myös kaikkiin läheisimpiin ystäviini, joilla ei pitäisi olla mitään osallisuutta tällaiseen kohteluun.

Ihmiset ovat siis todellisessa hädässä. En voi mennä yksityiskohtiin, mutta jonkinlainen hätähuuto kaikuu kaikkialta, ilman sanojakin. Miksi ei meillä ole kokouksia, miksi olemme kaikki niin yksin jätettyjä? Miksi ihmisiä varoitetaan minusta yhä edelleen, ilman minkäänlaista järkevää perustelua? Koska väärän korottamisen henkivalta entistä voimallisempana valtaa alaa ja tuhoaa Jumalan vaikutuksen eri ihmisten elämässä! Kaikkialla valtaa entistä enemmän alaa ihmiskorostuksen henki, jolla ei ole mitään tekemistä Jumalan Pyhän Hengen kanssa. Ihmeet ja merkit eivät ole mikään todiste aidosta Jumalan toiminnasta, sillä Herramme itse sanoi, että eräänä päivänä monet ovat tuleva Hänen eteensä saavutuksiaan luetellen, mutta Hän ei tunne heistä ketään. Tunteeko Hän meidät juuri nyt, sillä hetken päästä meitä ei ehkä enää olekaan.

Täytyy hämmästyksellä todeta, ettei suomentamillani asioilla ole oikeastaan mitään tekemistä sen julistuksen ja opetuksen kanssa, mitä olemme joutuneet kohtaamaan. Erikoisesti ns. pakeneminen eri kirkkokunnista ja niitä vastaan hyökkääminen ei millään tavoin perustu opetukseemme, vaan päinvastoin.  Saarnassa”Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman että se olisi Jumalan tahto”, sanotaan aivan selvästi: ”Minut on niin väärin ymmärretty, enkä tiedä miksi. Ymmärrättekö? Ihmiset ajattelevat, etten edes usko ihmisten kirkossa käymiseen. Se on miljoonan mailin päässä totuudesta. ’Meidän täytyy kokoontua, ja sitä enemmän mitä näemme tuon päivän lähestyvän.’ Ymmärrättekö? Meidän täytyy tulla yhteen yksimielisyydessä… jos minä eläisin jossakin kaupungissa ja heillä siellä ei olisi mitään muuta kuin… no niin, jokin seurakunta (en halua mainita mitään nimeä), mutta vain mikä tahansa seurakunta, jos he uskoisivat vain yhden asian, että Jeesus oli jumalallinen, kaikki muu olisi väärää, minä menisin tuohon seurakuntaan. Jos en voi saada koko leipää, minä ottaisin siivun siitä. Ymmärrättekö? Minä menisin kuuntelemaan, palvomaan Herraa ja näyttäisin Hänelle, että teen oman osuuteni. Haluan Hänen tietävän, että olen hengissä… haluaisin jokaisen tietävän millä puolella minä olen. Minä kokoonnun kristittyjen kanssa ja siellä palvon ja palvelen Herraa.”

”No niin, se ei merkitse seurakunnasta ulos vetämistä, se merkitsee ulos vetämistä kirkkokunnallisuudesta. Sinun täytyy käydä seurakunnassa, mutta älä liity mihinkään organisaatioon. Jeesus kulki kaikkien organisaatioiden kanssa, mutta Hän ei milloinkaan liittynyt yhteenkään niistä. Myöskään Hän ei asettunut minkään niiden puolelle, ei todellakaan, mutta Hän oli niiden keskuudessa. Siellä valoa tulee levittää. Ja sinä pysyt juuri siellä missä olet, levittäen valoa. Ymmärrätkö? Sitä varten Jumala käyttää sinua. Nälkäiset ihmisten sydämet, anna heidän tietää että Jeesus Kristus on todellinen, juuri sama kuin Hän oli eilen, Hän on tänään ja on oleva iankaikkisesti.”

Samanlaisia lainauksia löytyy suuri määrä. Yksinomaan jo nämä lainaukset todistavat siitä, kuinka väärin fanaattiset ihmiset ovat kaiken tulkinneet ja eläneet. Ihmiset saattavat tietää kaiken sanomasta, mutta jos he eivät ole tehneet sitä, mitä sanoman ydin sisältää, on kaikki tieto ja kokemuskin, ei vain turhaa, vaan hämäävää ja harhaan johtavaa. Mistä sitten tiedämme kuka on todellinen uskovainen ja kuka ei? Todellinen uskovainen elää Herran Jeesuksen Kristuksen elämää ja seuraa yksin Häntä. Johannes Kastajan opetuslapset kuulivat hänen sanansa ja näkivät minne hänen kätensä osoitti, ja seurasivat siitä hetkestä lähtien Herraa Jeesusta.

Markku Vuori