ETSIVÄ LÖYTÄÄ JOS ETSII OIKEIN

Minulle sanottiin:

Metsässä voi täyttää korinsa,

Luoja suo antimiansa,

siunaukset ovat ylenpalttiset.

Minä menin metsään,

katselin taivaalle,

kiitin Herraa:

En ole sellainen kuin veljeni,

olen hyvä ihminen.

Sadepisara putosi nenääni,

havunneulanen silmääni,

linnunkakka otsalleni.

Korini oli tyhjä,

metsässä oli vain

kiusallista sadetta,

pisteleviä neulasia,

haisevaa linnunkakkaa.

Kuulin uudelleen:

Metsässä voi täyttää korinsa,

Luoja suo antimiansa,

siunaukset ovat ylenpalttiset.

Minä menin jälleen metsään,

minulla oli kiire.

Minä haluan kaiken,

minä juoksen ennen muita.

Olen ansainnut sen.

Puunoksa iski kasvoihini,

hämähäkinverkko tarttui kurkkuuni,

jalkani takertui kivenkoloon,

kenkäni kastuivat,

housuni repesivät,

korini oli ylösalaisin.

Metsä oli vain täynnä onnettomuutta.

Metsässä voi täyttää korinsa,

Luoja suo antimiansa,

siunaukset ovat ylenpalttiset.

Halusin kokeilla vielä kerran.

Menin jälleen metsään,

kuljin hiljaa.

Mieleni oli täynnä pohdintaa,

ajattelin edellisiä yrityksiäni,

ajattelin epäonnistumisiani.

Kuljin mietteissäni,

epäilin kuulemaani sanomaa.

Aurinko paistoi,

linnut lauloivat.

Minä en kuullut mitään,

en nähnyt mitään.

Mieleni oli täynnä ajatuksia.

Metsä loppui,

tuli maantie,

korini oli tyhjä.

Metsässä voi täyttää korinsa,

Luoja suo antimiansa,

siunaukset ovat ylenpalttiset.

Minä menin metsään.

Minä polvistuin sammalikkoon,

hengitin raikasta ilmaa,

katselin auringon kimmellystä,

kuuntelin lintujen laulua,

palokärjen koputusta.

Minä olin vajavainen ihminen,

puutteellinen, epäonnistunut.

Minä koin jälleen Jumalan armon,

Hänen läheisyytensä.

Minä nöyrryin.

Katseeni painui.

Katso, metsä on täynnänsä marjoja,

sienet nostavat helttaansa,

luonto ravitsee sieluani.

Polveni kastuivat,

jalkani puutuivat,

hyttynen puri niskaani,

mutta minä en huomannut sitä.

Korini oli täynnä.

-John-