Ottakaa Sana vastaan!

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Tarkemmin ajatellessa, etenkin tämän sanankohdan valossa, ihminen puhuu itsellensä elämän tai kuoleman! Me olemme tottuneet ajattelemaan, että uskovaisena ihmisenä me automaattisesti olemme koko ajan elämän puolella jo pelkän hengellisen alkumme johdosta, eli meissä oleva siemen jo oman olemuksensa perusteella saa meidän kaikki tekomme ja puheemme oikeutetuiksi. Kuinka ihminen voisikaan olla enemmän väärässä!

”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” (1.Tess.2).

Me olemme aikaisemmin kirjoittaneet hengellisistä koreista, joita uskovaiset ihmiset kantavat käsivarrellaan, uskotellen voivansa kerätä niihin kaiken hengellisen aineiston, julistuksen tuloksen. Nyt voimme laajentaa ajatusta ja todeta monen pitävän itseään tällaisena varastona, johon voidaan koota hengellistä materiaalia! Mitä kertoo meille edellinen lainauksemme?:

”…kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan…”

Mitä tarkoittaa vastaanottaminen? Pelkkä kuuleminen ja lukeminen eivät siis riitä, eikä totuutena pitäminenkään, varastoiminen! Mitä voimme myöskin lukea Jumalan omasta Sanasta?:

”…että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte, millaisia me olimme teidän keskuudessanne, teidän tähtenne - ja teistä tuli meidän seuraajiamme ja Herran, kun suuressa ahdingossa otitte sanan vastaan ilolla Pyhässä Hengessä, niin että te olette tulleet esikuviksi kaikille uskoville…” (1.Tess.1).

Mikä tekee eron kaikenlaisen kuulemisen ja todellisen vastaanottamisen välillä?

”…meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella…”

Mihin valoon joutuukaan ns. sunnuntaikristillisyys ja vain totena pitäminen?

”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak.1).

Sana voi siis olla ihmisessä ikään kuin jossakin astiassa, korissa, suljetussa tilassa. Sitä ei monikaan tule ajatelleeksi tarkastellessaan kaikkea hengellisenä tietona, dogmatiikkana, uskonnollisuutena. Niin kauan kuin tuo Sana on kapseloituneena, ei se voi auttaa meitä jonkinlaisena varastotavarana, josta saatamme olla hyvinkin ylpeitä. Mitä juuri sanottiin?:

”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.”

Jumalan Sana on Elämän Sana, Elävä Sana, joka tarvitsee meissä maaperän, joka sallii sen kasvaa ja tuottaa elämää!

”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.”

Vertauksessaan siemenen kylvämisestä Herra selvästi tuo julki maaperän merkityksen. Pankaamme siis pois kaikki sellainen, mikä tukahduttaa jumalallisen Elämän kasvun! Se on selvästi meidän hallinnassamme, Pyhän Hengen avulla!