En voi mitään sille että tämä sanankohta niin usein nousee
esiin mielessäni! Olen jo pidemmän aikaa ollut sanoinkuvaamattoman uupumuksen
vallassa, niin että mieleen on myöskin noussut rakas uskonveljemme, josta Sana
toteaa:
”Ja Aabraham vaipui
kuolemaan korkeassa iässä, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena, ja tuli
otetuksi heimonsa tykö.” (1.Moos.25).
Mihin perustui hänen ”kyllänsä saaminen” ja mihin se
perustuu minun ja luultavasti monen muunkin ajatuksissa? Ainakin osaltaan se
perustuu tietynlaiseen ja – asteiseen turvattomuuden tunteeseen, mille on aivan
selvänä perustana Sanan antama varma tieto:
”…ja ne, jotka tätä
maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.
Soisin, ettei teillä olisi huolia.” (1.Kor.7).
Kaikkea kokemaamme ja näkemäämme on aina ollut ja on loppuun
asti oleva saarnaajan julkituomien sanojen perusteella, mutta laadultaan ja
määrältään ei oikeastaan mikään ole enää tuttua ja turvallista, niin että
tahtomattammekin sielumme huokaa ja kipuilee kaiken kohtaamamme kanssa siinä
määrin, että kirjoittajan ajatuksiin hyvin, hyvin usein nousee kaipaus tulla Aabrahamin
lailla pois otetuksi, kaikesta maallisesta touhusta kyllänsä saaneena!
Mutta mikä on sydämemme tila, todellinen olemuksemme,
etenkin kun kuulemme Herramme sanat:
”Te olette alhaalta,
minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.
Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko
minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.”
Olemmeko todella vakavasti esittäneet omalla kohdallamme
kysymyksen?:
”Kuka Sinä olet?”
Meidän tulee juuri nyt, kaiken kuohunnan ja muutosten
keskellä, ehkä kyllänsä saaneena, varmistaa ettemme uskovaisuudestamme huolimatta
siirry rajan taakse väärissä uskomuksissa! Kuka ja mitä Herramme Jeesus Kristus
todella on, sinulle, minulle? Uskomme tulee perustua Jumalan Sanaan ja yksin
siihen, koska Hän on Sana!
Tulkitkoot seuraavat sanankohdat sydämemme todelliset
ajatukset:
”Alussa oli Sana, ja
Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan,
ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” (Joh.1).
”Sillä hänessä
asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja te olette täytetyt hänessä,
joka on kaiken hallituksen ja vallan pää…” (Kol.2).
Oletko koskaan todella ajatellut mitä voisi jäädä tämän ”Jumaluuden
koko täyteyden” ulkopuolelle???
”Ja Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa,
senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli
täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1).
”…ja hän on näkymättömän Jumalan kuva,
esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä
taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne
valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen
kauttansa ja häneen, ja hän on ennen
kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1)
”Filippus sanoi
hänelle: ’Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Niin
kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän;
kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä,
ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en
puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette,
niin uskokaa itse tekojen tähden.’” (Joh.14).
”Sittenkuin Jumala
muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän
näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut
kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen
olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla…” (Hebr.1).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti