Jumalan todellinen olemus

”Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ’Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?’ Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ’Missä on sinun Jumalasi?’ Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps.42).

Eilinen kirjoitus katosi digiviidakkoon aivan käsittämättömällä tavalla. Olin juuri siirtämässä sitä blogiin, kun tietokone yhtäkkiä ilmoittaa, ettei voi avata tiedostoa. Olin tallentanut sen tietokoneen omaan muistiin ja muistitikulle, mutta se katosi kummastakin. Nyt kirjoitan vieläkin vanhemmalla koneella, toivoen säästyväni eilisen kaltaiselta pettymykseltä. Koko päivän oli jonkinlainen musta surumerkki hihassani, saaden minut miettimään olinko kirjoittanut jotakin sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu julkisuuteen.

Olen nyt tilannut uuden tietokoneen, minkä luulisi olevan turvallisempi, etenkin akun johdosta! Näissä vanhoissa koneissani ei ole edes akkua, koska ne ovat jo vuosia sitten menettäneet tehonsa.

On todella mielenkiintoista kuinka loppujen lopuksi pienistä asioista me murehdimme, pitäen niitä paljon suurempina kuin mitä ne ovat. Eilinen tiedoston katoaminen oli ensimmäinen blogikirjoitteluni aikana, joten ei pitäisi olla valittamista. On vain tyhmää kirjoittaa koneella, jossa ei ole akkua. Ei tarvita kuin vain pienen pieni sähkökatkos ja koko kirjoitus katoaa olemattomiin.

Jumala ei ole unohtanut meitä, vaikka psalminkirjoittajan kanssa yhdessä huokaammekin raskautettuina. Unohtaminen taitaa enemmänkin olla meidän puolellamme, koska emme suo tarpeeksi aikaa hengellisille asioille, ei asioina, vaan elämänä!

Me olemme varmaankin alkaneet nähdä ja ajatella kaiken hengellisen teksteinä, lauluina ja kirkollisina menoina. Kuinka voisimme todella päästä käsittämään todellisen Jumaluuden Olemuksen?

”Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä,

josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,

että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta

ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).