Vain oksia!

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh.15).

On suoranaista Sanan vääristelyä antaa sellainen kuva, että tässä yhteydessä pysyminen olisi kiinni jostakin erinomaisesta, jumalallisesta kyvystämme, jonka olisimme ansainneet ja saavuttaneet. Kaikki tarvitsemamme perustuu oksana olemiseen, yhteydessä olemiseen ainoan todellisen Elämän kanssa. Irrallaan tästä Elämästä meillä ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa tarkoitustamme ja saamaamme tehtävää.

Veljemme Paavali valottaa samaa asiaa esimerkkinään oksastaminen ja öljypuu. Jos emme todella käsitä omaa asemaamme jumalallisessa suunnitelmassa, on meillä todella suuri vaara omia itsellemme arvovaltaa ja kunniaa, joka tulee osaksemme vain Herramme ansion perusteella. Tietyn rajan ylittäminen ja ylpistyminen tuovat mukanaan seuraamuksia, jotka eivät ole heti havaittavissa, mutta johtavat aidon jumalallisen yhteyden katkeamiseen. Millaisen määrän vahinkoa olemmekaan aikaansaaneet ihmisestä kerskaamisella Kristuksen seurakunnalle, antaessamme väärän kuvan todellisesta, nöyryyteen perustuvasta uskosta!

”Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” (Room.11).

Juuri tässä ajassa Herramme haluaa näyttää meille täydellisen riippuvaisuutemme Hänestä ja Hänen armostansa. Miksi onkaan niin vaikea suostua olemaan vain sitä mitä todella olemme: vain ihmisiä, mutta asuntona iankaikkiselle sielulle, joka ei pysty huolehtimaan itsestään, vaan on täysin riippuvainen Juuresta kumpuvavasta Elämästä!

Kuinka vaikea oppi tämä onkaan ihmislapselle, joka niin mielellään uskottelee itselleen olevansa sittenkin jotakin hiukan enemmän, kuin vain Aabrahamin siementä! Miksi niin vähän arvostamme Sanan todistusta ihmisen vajavaisuudesta ja puutteellisuudesta? Meidät kaikki on omalla, jumalallisella tavallaan sidottu inhimillisyyteen, joka pitää huolen siitä, että ainoa mistä voimme kerskata on Herra Jeesus Kristus!

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr.2).