Enemmän kuin voittajia!

”…ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Uskon kautta!

Rakkauteen juurtuneina ja perustuneina!

Oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä!

Kuinka paljon voikaan sisältyä muutamaan sanaan parissa lauseessa! Meidät on todella asetettu avaraan tilaan, jonka mittoja emme ihmisinä ole kykeneviä loppuun asti ymmärtämään!

Uskovaisina meitä ei ole asetettu jonkinlaiseen hengelliseen tai uskonnolliseen häkkiin, jossa ravaisimme edestakaisin kuin turkiskettu! Jos ja kun kerran Kristus asuu uskon kautta meidän sydämissämme, emme ole missään suhteessa sidottuja ihmisten asettamiin asioihin ja mittoihin! Meidän ajattelumme on vain joutunut väärille urille vääränlaisessa johdossa ja väärämielisten Luvatun Maan tunnustelijoiden johdosta. Jumalamme asettamat tiet kulkevat aivan eri alueilla, kuin mitä ihminen haluaa kulkea ja ajatella!

Me olemme aivan liiaksi kuunnelleet tunnustelijoita, jotka ovat kiinnittäneet huomiomme jumalallisessa mielessä toisarvoisiin asioihin, ja nyt meiltä odotetaan samaa asennetta ja henkeä, joka oli Joosuassa ja Kaalebissa! Siinä missä tunnustelijat kauhusta laajennein silmin kuvaavat omia näkemyksiään, meidän tulee uskon Hengessä korottaa äänemme ja kuuluttaa:

”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.” (4.Moos.13).

Olemmeko todella tietoisia siitä, mitä meidän tulee voittaa ja minne meidän odotetaan asettuvan! Mihin perustuu meidän voitonvarmuutemme tänä päivänä? Mitä me toivomme ja mitä odotamme, mitä ajattelemme Jumalan Sanan ja sen odotusten edessä?

En voi mitään sille, että mielessäni käy yhä uudelleen tuo erikoislaajuinen hengellinen iltapäivä, jonka aikana merkittävä laulaja laulaa kaksi kertaa puoli tuntia aivan maallisia, mutta kauniita lauluja, ja siinä välissä tunnettu StandUp- koomikko naurattaa yleisöä 45 minuuttia jopa Jumalan Sanasta otettuja vitsejä kertomalla. Onko tämä kansa todella matkalla jonnekin, vai onko se mielestään jo saapunut perille? Vai onko matkanteko ja hengellinen vaellus jo saavuttaneet äärirajansa, niin että halutaan unohtaa kaikki ponnistelu naurun voimin? Tätä eivät Joosua ja Kaaleb varmaankaan tarkoittaneet, vaan asialla on nyt ollut joukko uskonsa kadottaneita tunnustelijoita!

”Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme.” (4.Moos.13).