Lepo Herrassa

”Ja hän sanoi heille: ’Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.” (Matt.2).

Tämä sanankohta sisältää niin paljon hengellistä rikkautta, että emme varmaankaan koskaan ole todella pyrkineet syventymään siihen tarpeeksi aikaa varaamalla. Ennen kaikkea tänä viimeisenä aikana se kertoo meille todella lohdullista sanomaansa siitä, mistä todella on kysymys hengellisessä elämässä! Kuinka nurinkuriseksi voikaan hengellinen sanoma muuttua kaiken kiireen ja ajanpuutteen keskellä! Kuinka moni uskovainen todella käsittää mitä tarkoittaa lepo ja rauhallisuus alkuperäisessä ja jumalallisessa muodossaan? Voimme varmaankin olla yhtä mieltä siitä, ettei kiire koskaan ole kuulunut Jumalan luomistekoihin ja suunnitelmiin, vaan sen aikaansaaja on sama henkivalta, joka aivan alussa vakuutti esiäitimme Eevan siitä, että Jumala salasi jotakin tärkeätä luomaltaan ihmiseltä.

Jumala ei selvästikään ole pitänyt salassa mitään ihmisen parhaaksi olevaa.

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room.8).

”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5.Moos.29).

Jumalan suunnitelma ei ole muotoutunut vasta tässä meidän ajassamme, vaan hän on tehnyt sen ennen aikojen alkua meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka on yhä vielä Jumalan Sana! Siksi meidän hengellisten silmiemme on avauduttava oikealla tavalla näkemään kaiken alkuun siinä määrin kuin Pyhä Henki sen mahdollistaa. Me emme millään muotoa ja missään tapauksessa ole tekemisissä jonkin modernin asian kanssa, vaan katseemme on suuntauduttava kaiken alkuun, alkuperäiseen ja ainoaan lunastustapahtumaan, johon ei kukaan voi lisätä mitään.

Mielessäni alkoi heti aamulla jälleen kerran soida ajatus:

”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt.17).

Voitaisiinko löytää Sanasta sen parempaa kuvaa nykyajasta, jossa ihminen on todella kyllästynyt ja tyytymätön lähes kaikkeen kohtaamaansa, etsien jatkuvasti uutta tyydytystä ja jotakin erilaista, vaihtelevaa. Kunpa todella voisimme saattaa tämän maailman tietoisuuteen sen ainoan Tien, joka meille on tarjolla ikivanhan ja aina voimassa olevan Ristin varjossa! Palatkaamme takaisin Alkuun, takaisin Raamattuun, jonka Sanoma ei ole muuttunut eikä milloinkaan ole muuttuva!