Mennään vieläkin kalaan!

Otan joka aamu tietokoneen syliini melkoisessa vavistuksessa, sillä käsitän vastuuni jokaisesta kirjoittamastani sanasta. Tässä asiassa ei voi liioitella, koska me joudumme tilille jokaisesta turhasta sanasta, joka suustamme lähtee. Nämä sanat jäävät tallelle ensi sijaisesti vain jumalalliseen tallennuslaitteeseen, joka pitää huolen siitä, että jonakin hetkenä me joudumme kohtaamaan menneisyytemme virheet.

Raamatun kirjoittamisen aikaan ei ihmisillä ollut pienintäkään käsitystä siitä, mitä ihmiskunta olisi saavuttava viimeisinä aikoina. Siksi puhutaan vain lähinnä siitä, mitä puhumme, ei kirjoittamisestamme. Jos vielä muutama vuosikymmen sitten joku olisi kertonut meille siitä, että esim. minun kirjoitukseni olisivat muutamassa sekunnissa koko maailman luettavissa, olisi asiaa pidetty mahdottomana uskoa. Se olisi katsottu vain jonkinlaiseksi tieteistaruksi.

Kun kuuntelee tiettyjä hartauksia tai sillä nimellä tapahtuvia tilaisuuksia, tai lukee kristillisiä julkaisuja, tulee sellainen tunne, että hyvin harvalla on todella käsitys vastuustansa niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Onko meillä todellisuudessa enää minkäänlaisia ongelmia uskoa olevan olemassa tallennuslaitteet, jotka tallentavat jokaisen ihmisen elämän jokaisen hetken, niin että kerran voidaan seurata kaikkea suurelta valkokankaalta tai monitorilta? Nykytekniikalla voidaan kaikki maailman tieto tallentaa käsittämättömän pieneen tilaan. Esimerkiksi tämän uuden tietokoneeni muisti on niin käsittämätön, etten koko elämäni aikana ehtisi kirjoittaa niin paljon, että se täyttyisi, vaikka en nukkuisi ollenkaan.

En halua mennä yksityiskohtiin, mutta kaikki nykyinen tekninen kehitys tuntuu päivä päivältä aina vain huolestuttavammalta, etenkin kun ajattelee kaikkia väärinkäytöksen mahdollisuuksia. Jopa yhteiskunnan johto on tietoinen tästä kaikesta, mutta antaa kaiken tapahtua ikään kuin missään vaiheessa ei jouduttaisi vastaamaan mistään.

Kuvaavinta kaikelle on ohjelma nimeltään ”Hehkulamppuhuijaus”, joka ilmiömäisesti tuo esiin kaiken teollisen kehityksen petollisuuden. Yksinkertaisesti sanoen kaikki perustuu vain rahaan, rahaan ja sen jälkeen rahaan! Jos ihmiskunta kokonaisuudessan voi huonosti, tiedostaen tai tiedostamattaan, perustuu se suurelta osaltaan siihen, että koko kehitys on sidottu kulutukseen, jolla ei ole mitään järkevää puolustelua. Pienimmästä suurimpaan olemme sidottuja kulutukseen, joka edellyttäisi jo nyt useampaa maapalloa kaiken jatkuvuuden takaamiseksi. Kulutuksemme merkitsee koko maapallon saastumista, kuten Sana niin selvästi toteaa:

”Maa tyhjentämällä tyhjennetään ja ryöstämällä ryöstetään. Sillä Herra on tämän sanan puhunut. Maa murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu; kansan ylhäiset maassa nääntyvät. Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä jäljelle.” (Jes.24).

Voiko meitä syyttää fanaattisuudesta esim. tämän sanankohdan lainaamisen johdosta? Eivätkö kaikki merkit sen toteutumisesta ole nähtävissämme, ennen kaikkea median välityksellä? Ainoa keino paeta kaikkea on vaelluksessa Herramme kanssa, joka tänäänkin kutsuu meitä yksinäisyyteen, olemaan kanssansa. Me emme totisesti etsi loukkaantumisen syytä käyttäytymällä sopimattamalla tavalla ympäröivää maailmaa kohtaan, vaan iloitsemme niistä pienistä seikoista, jotka Herramme kutsuu meidät tekemään rauhan säilyttämiseksi siinä määrin kuin se on mahdollista.

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” (Matt.17).

Meitä varten on varattuna vielä monia kaloja, jotka saavat uskomme vahvistumaan!