Jumala yksinkertaisuudessa!

”Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.” (Matt.17).

Kuinka kauniilla tavalla tässä onkaan rinnakkain tavallinen, päivittäinen elämä Herramme Kaikkivaltiuden kanssa! Herra ei vain yksinkertaisesti työntänyt kättänsä taskuun luoden siinä tarvittavan rahan. Emme milloinkaan pääse todella syvällisesti käsittämään kertomuksen koko luonnetta. Nyt tänä aamuna mieleni kiintyy siihen seikkaan, että toteuttaaksensa hänen ja Herransa tarkoituksen, oli Pietarin siirryttävä järven rannalle, jonnekin muualle.

Me olemme hyvin kiintyneitä paikallaan olemiseen, vaivattomuuteen, lepoon. Jos ja kun sitten lähdemme liikkeelle, emme tyydy toteuttamaan Herran käskyä aivan sellaisenaan, pelkistettynä, vaan tietoisena saamastamme arvovallasta ja mahdollisuudesta, me noudamme onkemme rannalta, palaamme takaisin kaupunkiin ja kuulutamme suurella äänellä olevamme Jumalan asialla, johon liittyy aivan selvä ihme, jonka tulee vakuuttaa jokainen asian tärkeydestä. Oi, ja voi! Kenet halusi Herramme tässä nimenomaisessa tapauksessa vakuuttaa, kenen Hän halusi oppivan jotakin henkilökohtaisesta suhteesta Häneen! Tapaus kerrotaan melko lyhyesti Jumalan Sanassa, saattaen siten se koko maailman tietoisuuteen. Mutta olemmeko kykeneviä erottamaan henkilökohtaiset asiat yleiseen tietoisuuteen tarkoitetuista asioista?

Kuinka usein joudummekaan toteuttamaan Herramme tahdon kaikessa hiljaisuudessa ja nöyryydessä, ilman ihailevia joukkoja ja kättentaputuksia! Kuinka kaipaammekaan todellista muutosta nykyiseen elämäämme, katsellen ja tähyillen ympäri maailmaa, voidaksemme kiinnittää toivomme ja odotuksemme johonkin merkittävään asiaan tai henkilöön! Oli toki päivä, jolloin verkot repeilivät ja saalis ei mahtunut yhteen veneeseen! Mutta nyt oli aivan toisenlainen päivä vähintään yhtä suuren ihmeen merkeissä, mutta kaikessa hiljaisuudessa ja henkilökohtaisuudessa, yksinkertaisuudessa.

Lakatkaamme odottamasta ja etsimästä jotakin aivan erinomaista ja erikoislaatuista, julkista ja huomiota herättävää! Kaikella sillä on oma paikkansa, mutta aivan ensi alkuun me tarvitsemme aivan uudenlaista, henkilökohtaista Herran asialla olemista, ilman suuria katselijajoukkoja ja selkään taputtajia!

Menkäämme kalaan, ei pettymyksen ja masennuksen johdosta, kuten opetuslapset Herran kuoleman jälkeen, vaan pienen onkemme kanssa, joka luo meille yhteyden Herraan ja Hänen juuri meille, minulle, tarkoitetun ihmeen kanssa! Kuinka rakastankaan ajatusta yhdessä Herran kanssa kulkemisesta ja pienistä päivittäisistä ihmeistä, joista kiireen johdosta suurin osa jää huomaamatta!

”Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”