Sana ei palaa tyhjänä!

”Ja hän sanoi heille: ’Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.’ Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.” (Luuk.24).

Onko Herramme päässyt avaamaan meidänkin ymmärryksemme Kirjoituksille? Olemme jo moneen kertaan todenneet sen, kuinka ihminen voi vaikka ulkoa opetella koko Raamatun, mutta jos hän lukee ja pänttää päähänsä vain kirjainta, ei hänessä tapahdu ollenkaan sitä, mitä varten Sana on meille annettu. Kuinka ikävää onkaan se, että niin monen kohdalla Herran Sana joutuu palaamaan ikään kuin tyhjänä! Sanan merkitystä ei kukaan eikä mikään kuitenkaan pysty tekemään tyhjäksi:

”Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.” (Joh-12).

Miten on meidän suhteemme tässä ajassa? Käsitämmekö oman vastuumme kaiken puhumamme ja kirjoittamamme suhteen? Emme kai me vain puhu itsestämme ja omien näkemystemme pohjalta? Onko Isä itse päässyt tekemään meille selväksi, mitä meidän tulee puhua ja kirjoittaa, millainen elämämme tulee olla uskottavuuden tähden? Oikea ja aito hengellinen elämä ei ole sanoissa, vaan käytännössä toteutuvassa Rakkaudessa, joka on meissä olevan Sanan johdota tullut olemukseksemme. Meitä ja Sanaa ei voida siten erottaa toisistansa!

Kaikki puhe kristillisessä elämässä on tarkoitettu elettäväksi, ei vain mieleen painettavaksi! Puheemme kautta tulee itsellemme ja kuulijoillemme tulla selväksi sen, mitä Lähettäjämme on tarkoittanut. Siksi ymmärrämme entistä selvemmin enkelinkin todistuksen:

”’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat.’ Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.” (Apt.5).

Emme siis voi liiaksi korostaa aidon sananjulistuksen merkitystä! On kysymys Elämästä, joka ei vain suorittanut jonkinlaista näytelmänumeroa pari tuhatta vuotta sitten, vaan Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme saadakseen pysyvän asumuksen meissä. Meidän Herrassamme julki tullut Elämä etsii yhä vielä tässäkin ajassa asumusta, jonka se voi muuttaa iankaikkiseen elämään kelvolliseksi. Siten Sana ei todellakaan palaja tyhjänä, vaan kantaa ikuisuuteen suuren määrän Jumalan lapsia!