Hän, Joka on teissä!

 ”…ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,

niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,

ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Me voimme osata ulkoa rakkauden ylistyslaulun, 1. Kor. 13, mutta tämän sanankohdan perusteella on kysymys paljon enemmästä kuin jonkin asian tietämisestä. Ensimmäiseksi mieleeni tulee, että on kysymys jatkuvasta, iankaikkisuuteen asti ulottuvasta prosessista, kehityskulusta, jonka aikana ihmisessä tapahtuu jotakin sellaista, mitä ei mikään maallinen tekijä tai voima pysty vaikuttamaan.

Kaikki todellinen ja hengellisesti kantava perustuu yhteyteemme Ainoan Elämän Lähteen kanssa. On vain yksi Välimies ihmisen ja Jumalan välillä, eikä tämän yhteyden ylläpitämistä ole uskottu yhdellekään ihmiselle, vaan Ainoalle Todelliselle Elämälle, joka vaikuttaa Pyhän Hengen kautta! Ei ole mitään irrallista Pyhän Hengen vaikutusta, vaan kaikki on yhdistettynä Herraan Jeesukseen Kristukseen!

Olen aikanaan kirjoittanut uskonsuunnista, joissa kokouksen alussa toivotetaan erikseen tervetulleiksi Isä, Poika, ja Pyhä Henki! Mutta esitän yhä uudelleen kysymyksen, että jos meidän tulisi varata istuin vieraitamme varten, kuinka monta tuolia tulisi asettaa puhujanlavalle? Tässä on todellista mietittävää monellekin uskovaiselle, joka omalla tavallaan turvautuu ennen kaikkea Pyhään Henkeen, jota uskoo voivansa jollakin tavoin ohjailla ja käskyttää. Tiedoksi jokaiselle, että Pyhä Henki ei tuo esiin mitään omaansa tai jonkun ihmisen toivomusten mukaista, vaan:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.15).

Jos näin on Pyhän Hengen suhteen, mitä silloin odotetaankaan meiltä kun suumme avaamme tai tartumme kirjoitusvälineeseen?

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on…”

Millaista pinnallisuutta ja inhimillistä haparointia onkaan joissakin seurakunnissa esitettävissä ”profetioissa” tai ”tiedon sanoissa"! Miten voisimme kaiken tällaisen keskellä käsittää Jumalallisuden mittasuhteet?

”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).