Kompastuksen Kallio

”Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: ’Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu’.” (Room.9).

Todellinen pelastuksen tie on aina perustunut Jumalan ikiaikaiseen suunnitelmaan ihmisen palauttamiseksi Hänen yhteyteensä. Tämä tie ei kuitenkaan miellytä suurta osaa ihmiskuntaa, sen pyrkiessä löytämään miellyttävämpi ja ihmiskäsitykselle sopivampi suunnitelma. Ihminen haluaa toki pelastua ja omistaa kaiken hengellisen hyvän, mutta sellaisella tiellä, mikä ei hänen mielestään sisällä järjen vastaisia näkemyksiä. Usko kuitenkin pakosti vie meidät aivan erilaisille alueille, mitkä joudumme hyväksymään sisäisellä olemuksellamme, emme järjellämme.

Olemme kaikesta huolimatta saapuneet aikaan, jossa järkeillään selvästi enemmän kuin koskaan aikaisemmin, koska ihminen on nyt saavuttanut tietynlaisen Baabelin sekaannuksen jälkitilan, jossa hänelle ei mikään näytä olevan mahdotonta. Kaikki näyttää olevan kohdallaan, kaukana sekaannuksesta, mutta todellisuus kertoo hengelliselle ihmiselle entistä suuremmasta sekaannuksesta ja sekoituksesta, mitä se on Jumalan silmissä. Ja me näemme juuri saman, minkä Herrammekin!

Jumalaa ei haluta kaikesta huolimatta kieltää kokonaisuudessaan, mutta omalla tavallaan Hänestä on tehty hyväntahtoinen, vanhuuden vaivaama ”yläkerran mies”, joka nyt inhimillisen viisauden huipussaan ollessa on perääntynyt entisistä päätöksistään ja on avannut kaikki taivaiden portit jokaiselle sellaisenaan sisään tahtovalle. Eikö tämä tulekin selväksi mitä moninaisimmissa kirkollisissa tilaisuuksissa, joissa ei enää millään lailla julisteta parannuksen tekemistä, koska Jumalan valtakunta on lähellä? Annetaan ymmärtää, ettei Jumalan valtakunta ole vain lähellä, vaan se on jo keskellämme, suoden tilan jokaiselle maan asukkaalle, eli lähetystyökään ei enää ole sellaisenaan tarpeellista.

”Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: ’Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu’.”

Loukkauskiveen on kristillisyyden piirissä loukkaannuttu maailmanlaajuisesti sellaisella tavalla, että usko on syrjäytetty ja kaikki kehitys on johtamassa Jumalan Sanan toteutumiseen Hänen kääntyessään jälleen erikoisella tavalla Israelin puoleen – mitä muutakaan Hän tekisi kansakuntien hylättyä Hänen armotarjouksensa! Herra ei totisesti ole löytävä tullessaan valtavaa uskon määrää, mutta kylläkin valtavan määrän ihmistekoista uskonnollisuutta! Silti on vielä armon päivä niitä varten, jotka turvautuvat Ikiaikojen Jumalaan ja Hänen pelastustyöhönsä Kompastuksen Kalliona, meidän lihaksi tulleessa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa!