Hiljaisen hengen katoamattomuudessa

”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt.12).

Jos tämä on kuvaus Jumalan mielen mukaisesta palvelustehtävästä, niin mitä on kaikki se suorastaan korvia vihlova, anteeksi vain, meteli, joka on kirjoittajankin useaan kertaan saanut tekemään korvatulpat paperinenäliinasta - hengellisessä kokouksessa? Joskus on suorastaan ollut pakko lähteä kokouksesta kesken kaiken, patarumpujen takoessa sellaisella tavalla, että rintakehä on selvästi tärissyt.

Mieleeni tulee nyt erittäin voimakkaana ajatus:

”…vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1.Piet.3).

Tämä on kirjoitettu lähinnä naisten sonnustautumista ajatellen, mutta jos se heidän kohdallaan on Jumalan silmissä kallista, niin eikö tästä tule mieliimme selvä kuva siitä, millaisella tavalla Hän näkee muunkin toimintamme?

Mieleeni tulevat useatkin televisiojumalanpalvelukset niin omasta maastamme kuin muualtakin, joissa kuoro enemmänkin huutaa ja kirkuu, kuin laulaa. Mitä silmin voidaan havaita, on melkein negrospirituaalitkin voittava liikehdintä, joka tuntuu todella ristiriitaiselta alttarilla tapahtuvaksi. Tällaisessako hengessä kohdataan etsivä ja janoava, mahdollisesti hyvinkin haavoitettu sielu? Onko kaikki sittenkin enemmän maailman kosiskelua, korvaamalla nykyaikaisen musiikin maailmallinen viesti hengellisillä sanoituksilla? Eikö samaa ole tehty kautta kristikunnan historian muodostamalla uudenlainen evankeliumi yhdistäen pakanalliset tavat ”kristilliseen” sanomaan?

”Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.” (1.Kor.3).

”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.” (Jaak.3).

Puhummeko kristillistä sanomaa niin kovaa, ettei kukaan ole kykenevä kuulemaan mitä sanomme?

Yksi läheisimmistä ystävistäni joutui viime yönä sairaalaan todella pahan sairauskohtauksen takia. Muistakaamme häntä rukouksin!