Hengellisistä muotokuvista

”Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus…” (1.Kor.1).

Inhimillinen mieli näkee kaiken hengellisen aivan omalla, inhimillisellä tavallaan. Mitä muuta se voisikaan omassa olotilassaan tehdä?

Olemme lukemattomia kertoja lukeneet, ettei usko ole joka miehen,

”…sillä usko ei ole joka miehen” (2.Tess.2)

mutta koska ihmismieli ”rakkaudellisuudessaan” ei halua uskoa mitään pahaa lajitoveristaan, tekee uskonnollinen mieli kaikkensa luodakseen ”hengellisen” maailmankuvan, joka suo ”joka  miehelle” hyvän osan tuonpuoleisessa! Tämä on meidän tämän päivän ongelmamme, koska uskomme vanhurskaaseen Jumalaan, joka sittenkään ei ole perunut mitään Sanansa todistuksesta. Hänen on aivan yksinkertaisesti Sanansa tähden toteutettava myöskin tuomionsa, jotka seuraavat vääryyttä.

Herramme ensisijaisesti julisti hyvää Sanomaa ja Jumalan Valtakunnan lähelle tulemista. Hän lähestyi ihmistä rakkaudellisesti, mutta toi samalla julki tuomioon liittyvät, jo Vanhassa Testamentissa ennustetut asiat. Hän ei ollut mikään tulenkatkuisen tuomion lähetti, vaan halusi varoittaa meitä hylkäämästä Jumalan armotarjousta.

Meidän tulee käsittää missä ajassa elämme. Olemme saaneet kuulla julistuksen uskosta vanhurskauttamisesta, pyhityksestä, Pyhän Hengen täyteydestä. Mitä on kristikunta tehnyt kaiken kuulemansa johdosta? Ensimmäistä sijaa ei ole saanut Jumalan armotarjous ja Jumalan lapseus, vaan oikeastaan kaikesta jumalallisesta herätyksestä on muodostettu jonkinlainen kirkkokunnallisuus. Tästä elävimpänä esikuvana on Pyhä Maa, jossa olen saanut vierailla kaksi kertaa. Minua hämmensi ja hämmentää vieläkin se, että mitään alkuperäistä Herraamme liittyvää tapahtumapaikkaa ei voida nähdä sellaisenaan, vaan kaiken peittää jonkinlainen temppeli, pyhäkkö tai kirkko, joiden tarkasta paikasta kiistellään.

”Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” (Saar.7).

Miettikäämme, miksi olemme niin monimutkaisia, että oikeastaan jokaisesta hengellisestä asiasta pitää tehdä jonkinlainen ihmismielelle käsitettävä ja helposti havaittava muotokappale, sen sijaan että omaksuisimme kaiken sellaisenaan, omassa olemuksessaan?