Aabrahamin siemen Osa 1

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr.2).

Olisiko mahdollista, että kristillisyydessä on aina, inhimillisen ajattelun mukaisesti, pyritty kadottamaan käsitys inhimillisyydestä. Eikö aina ole ihannoitu tavalla tai toisella ns. pylväspyhimyksellisyyttä, missä ihminen jollakin tavoin kurittaa itseään saavuttaaksensa uskomuksensa mukaisesti jonkin korkeamman hengellisen tason? Miksi ei selvemmin ole mieliimme tullut, että kaiken taustalla ja seuraamuksena on paljon enemmän kuin mitä pinnallisesti on havaittavissa?

”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol.2).

Miksi otimme esiin nimenomaan pylväspyhimyksen? Koska hänen kohdallaan on selvästi havaittavissa hänen tarpeensa ja tarkoituksensa olla muita ylempänä. Hänen kohdallaan ei voida puhua inhimillisyydestä missään suhteessa, koska normaali ihminen pitää koko asetelmaa täysin epäinhimillisenä. Joitakin kaikki tällainen kuitenkin kiehtoo ”nöyryyden” ja ruumiillisen kärsimyksen johdosta, etenkin kun tarkoituksellisesti unohdetaan tietyt sivuvaikutukset. Ei ajatella ollenkaan hänen ruumiillisten tarpeidensa täyttämisen vaikeutta ja sitä kuinka suuressa määrin hän on riippuvainen toisen tai toisten ihmisten avusta. Ja tiettyinä hetkinä on oltava todella varovainen pylvään alle mentäessä, koska pakostakin tippuu jotakin hengellisen avustajan päälle. Ajatellen nykyaikaa herää kysymys, miten joku ylipäätään kaikkien ilmastonmuutosten johdosta pysyy enää pylväänsä päässä?

”Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.”

En voi mitään sille että joudun nyt ajattelemaan kaikkia niitä ”pylväspyhimyksiä”, jotka olen tielläni kohdannut, ehkä siitä nimenomaisesta syystä, että kaikki nämä pylväät ovat olleet melko vaarattomia nokassaan nököttäville mataluutensa ja siirrettävyytensä johdosta. Mutta yksi yhteinen piirre on kaikella tällä hurskauden muodolla. Se ei rajoitu vain näihin ”hurskaisiin”, vaan se perustuu heidän kourassaan viuhuvaan, uskomattoman pitkään ruoskaan, joka pyrkii iskemään jokaisen ulottuvilleen saapuvan selkään. Ei siis olekaan ollenkaan kysymys yksittäisten hurskaiden vapaudesta valita oma jumalanpalveluksensa muoto, vaan sitä seuraavasta vallanharjoituksesta, joka vastoin kaikkea käsityskykyä on aina jäänyt havaitsematta.

”…mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.”

Eikö meillä olekin mitä suurin tarve vetäytyä mahdollisimman kauaksi kaikesta tällaisesta ”epäinhimillisestä inhimillisyydestä”, koska meidät on ottanut huomaansa Hän, joka inhoaa kaikkea ihmisen laittomuutta:

”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.”

Me olemme Herrallemme papillista sukua, jolla ei ole mitään asiaa minkäänlaisen pylvään päähän!