Loppuun asti!

”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän…” (2.Kor.1).

Siirryimme viime yönä talviaikaan. On aikamoinen työ siirtää kaikki laitteet ja kellot oikeaan aikaan. Ainakin makuuhuoneen kellon säätö onnistui mieltä ilahduttavalla tavalla, sen näyttäessä aamulla aikamerkin kanssa sekunnilleen samaa aikaa. Kunpa voisimme samalla tavalla hengellisellä alueella olla ajan tasalla! Jollakin tavoin tiedostamme elävämme aivan erikoislaatuisessa hetkessä, mutta kuinka moni todella kysyy koko sydämestään mikä jumalallinen hetki on?

”’Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?’ Vartija vastaa: ’Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos vielä kyselette, niin kyselkää; tulkaa uudelleen’.” (Jes.21).

Koko kristillinen maailma on omalla tavallaan hyvin epätietoinen kaiken nykyajan kehityksen keskellä. Tietynlaisia suuntaviivoja on tiedossa, mutta ihmismieli kyselee koko ajan enenevässä määrin, saamatta kuitenkaan odottamaansa vastausta. Todellisuudessa meillä on todella vähän vartijoita, joilta voi odottaa selvää vastausta näin tärkeään kysymykseen. Mieleen nousee yhtäkkiä entistä selvempänä Herramme Itsensä antama vastaus:

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1).

”Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?”

Me tiedostamme jotakin aivan erikoista olevan edessämme, koska yö on pitkälle kulunut, mutta mitä on meille uskottu loppuun asti, mihin tulee meidän keskittyä kaikesta huolimatta? Kaikesta huolimatta! Aikanaan Luther käsitti kaiken sen aikaisen pimeyden keskellä kirkkaana loistavan valon. Vaikka huomenna olisi maailman loppu, hän tänään istuttaisi omenapuun! Suurin virhe minkä me voimme tehdä on antaa periksi, luovuttaa juuri nyt, kaikkien lupausten ja ennustusten täyttymisen aikana. Niin, harva asia on sellaisella tavalla kuin itse inhimillisesti toivoisimme, mutta siitä huolimatta jatkamme soutamista. Me emme tiedä mitä huomenna tapahtuu, emme sitäkään mitä tänään tapahtuu, mutta kaipa olemme selvillä siitä, Kenen käsissä elämämme on?

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1).

Me emme ole totisesti omalla asiallamme, vaan:

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).