Viisauden sävyisyys!

”Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.” (1.Kor.3).

”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.” Jaak.3).

Yksi surullisimmista asioista kristillisessä elämässä on omavoimaisuus, joka unohtaa kenen palveluksessa ja kenen varustamana ihminen on tarkoitettu elämään, ei suorittamaan kristillistä olemassaoloansa. Lainauksemme puhuu viisauden sävyisyydestä, joka ei varmastikaan merkitse suurta meteliä tai kovin äänekästä esiintymistä. Mitä sanotaan Herrastamme?:

”Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa.” (Matt.12).

Kuinka paljon on meissä samankaltaisuutta Hänen ja Hänen toimintansa kanssa? En voi unohtaa sitä hetkeä, kun odotin bussia Tampereen rautatieaseman pysäkillä, Paikalle tuli melko kiihkomielinen traktaattien jakaja, joka suoranaisesti poltti päreensä jonkun ihmisen vastaväitteiden johdosta. Hän reilusti hiilestyi, niin sanotusti, mutta kuinka monet ovatkaan kautta aikojen osoittaneet uskonnollista kiivautta hengellisyyden varjolla, niin että loukkaantunut mieli on kaikunut jopa korttelin laajuisesti, kuvainnollisesti puhuen.

”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta…”

Voitaisiinko meiltä odotettua mieltä ja olemusta kuvailla tätä kauniimmin? Eikö kaikesta tästä ole uskonnollinen kiihkomieli todella kaukana? Tässä meille tuodaan julki se, millaisia meidän tulee olla kohtaamiamme ihmisiä kohtaan, poikkeuksetta, koska me näemme vain ulkonaisen. Herramme tahtoo meidän ajattelevan jokaisen ihmisen sisintä Hänen avullaan ja Hänen Henkensä johdatuksella. Meille jokainen ihminen on salaisuus, Jumalalle kiitos siitä! Mutta kiitos myöskin Hänen Hengestään, joka tahtoo johdattaa meitä käyttäytymään oikealla tavalla ja puhumaan oikeat sanat.

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.” (1.Kor.2).

Voidaksemme siis palvella lähimmäisiämme, joiden kanssa me olemme osallisia siihen, mitä Jumala on valmistanut (Huomatkaamme, että emme ole ainoita!), on meidän oltava tietoisia siitä, mitä Jumalassa on, Hengen kautta!