Onko Sana tosi suussammekin?

”Sillä se, mitä hän (Pyhä Henki) puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Millainen hengellinen aarreaitta meille onkaan avattu kirjoitetussa Sanassa, jonka puhuttuna tulisi ehdottomasti pysyä samana kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa!

”Niin vaimo sanoi Elialle: ’Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi’.” (1.Kun.17).

Kysymys ei siis ole puheen monimutkaisuudesta ja vaikeasti käsitettävyydestä, joka on avointa vain asiaan vihkiytyneille ja korkeasti oppineille. Siksi Paavali korostaen sanoo:

”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor.1).

Me emme siis missään suhteessa edusta omaa asiaamme, vaan kauttamme on tarkoitus tulla julki jumalallisen Sanoman ja jumalallisten ajatusten alkuperäisessä Hengessään, tarkoituksessaan. Inhimillisestä mielestä ja käsityksestä on vain pelkkää haittaa, jos se ei ole valmis mukautumaan Sanan Henkeen! Mitä se on aikaansaanut, on nyt nähtävissämme tuhansissa erilaisissa uskonnollisissa suuntauksissa ja oppirakenteissa, jotka näennäisesti perustuvat raamatullisuuteen, mutta jotka ovat peräisin inhimillisen käsityskyvyn rönsyilyistä.

Palauttakaamme mieliimme muutaman sentin levyinen ”alkuihmisen” leukaluun kappale, josta puhuimme joitakin päiviä sitten. Aivan samalla tavoin kuin tiede lisäsi siihen kolme hammasta, luoden siten mahdollisuuden koko pään muovaamiseen savesta, aivan samoin ”hengellinen tiede” kaivelee Raamatun rivien välejä, löytäen jokaiseen tilanteeseen sopivat puuttuvat osaset. Siten on muovattu inhimillisessä viisaudessa ja ”kaukonäköisyydessä” kaikenlaisia olentoja alkuihmistä myöten! Mihin siis todellisuudessa perustuvat yleisesti hyväksytyt erilaiset totuudet, ennen kaikkea ”hengellisellä” alueella? Mitä sanoo Paavali-veljemme tähän asiaan?:

”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän…” (2.Kor.1)

Olkoon näin meidänkin kohdallamme loppuun asti, niin että pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa ja alkuperäisellä tiellä!

”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”