Mistä olemme vakuuttuneet?

”Ja he määräsivät hänelle päivän, ja silloin tuli heitä vielä useampia hänen luoksensa majapaikkaan. Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta. Niin se, mitä sanottiin, sai toiset vakuutetuiksi, mutta toiset eivät uskoneet.” (Apt.28).

Me kohtaamme elämämme aikana lukemattomia ihmisiä, joille olemme olemuksellamme todistamassa jostakin, aina, kaikkialla. Me emme sitä ole oikeastaan koskaan tiedostaneet oikealla tavalla, mutta uskon nyt tulleen ajan, jolloin meidän on käsitettävä hengelliset asiat aivan uudella tietoisuudella, sillä vastuumme tässä ajassa ei ole suinkaan pienentynyt, vaan kasvanut. Tämä ei ole mikään ahdistava ja painostava tietoisuus, vaan enemmänkin kutsu entistä henkilökohtaisempaan vaellukseen Herramme kanssa. Jos ja kun kerran olemme kutsuneet Hänet tervetulleeksi elämäämme, ei vain ulkonaisesti, vaan sisäisesti, merkitsee se melkoista muutosta koko elämässämme ja ympäristössämme.

”Ja näille hän aamuvarhaisesta iltaan saakka selitti ja todisti Jumalan valtakunnasta, lähtien Mooseksen laista ja profeetoista, saadakseen heidät vakuutetuiksi Jeesuksesta.”

Mitä nyt meidän tulisi tehdä aamuvarhaisesta iltaan saakka? Olisiko nyt mahdollista se, että meidän itsemme on ensin tarve aivan uudella tavalla perehtyä siihen raamatulliseen asiaan, jota aina olemme pitäneet niin itsestään selvänä? Kuinka voimme vakuuttaa jonkun läheisemme näistä asioista, jos emme itsekään ole aivan varmoja? Ja mitä tulikaan kirjoitettua? ”Näistä asioista!” Luimme siis edelleenkin väärin ja väärällä mielellä! Mistä meidän tulee vakuuttua ja sitten vakuuttaa muutkin? Jeesuksesta, Jeesuksesta ja aina vain Jeesuksesta!

Mistä ihmiset ovat vakuuttuneita tänä päivänä? Sitä sopii todella kysellä kaiken tapahtuvan kehityksen keskellä? Paavali käytti vakuuttamisessaan ja todistelussaan Mooseksen lakia ja profeettoja! Ajatelkaamme sitä! Vakuuttaakseen ihmiset Jeesuksesta, hän vetosi Mooseksen sanoihin ja samalla muihinkin profeettoihin. Kuinka joku muka Raamattuun vetoava voi väittää Vanhan Testamentin olevan merkityksetön tässä ajassa?

En yhtään ihmettele Herramme sanoja:

”’Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?’ Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita…” (Luuk,18).

Mihin johtaa väärä vakuuttaminen ja vakuuttuneisuus? Ihminen luottaa Herran Jeesuksen Kristuksen sijasta omaan itseensä, omiin hengellisiin näkemyksiinsä. Ja mihin tämä sitten johtaa? Kaikenlaiseen luulevaisuuteen ja muiden ylenkatsomiseen!