Kavalat unet osa 1

Kavalat unet

Kirjoitettu 2005?

Tuskin korostamme koskaan liikaa sitä, että psykopatia ja sen kanssa elävät ihmiset ovat tekemisissä aivan oman maailmansa kanssa, joka todennäköisesti tulee pysymään arvoituksena kaikille niille, jotka eivät sellaisia asioita milloinkaan elämässään ole kokeneet.

Jonna yritti seurustella vanhan tuttavansa kanssa (Kirja: "Jonnan uusi elämä"), mutta tämän yhdessäolon rinnalla tapahtui aivan liian paljon asioita, jotka häiritsivät seurustelua siinä määrin, että Ville ei enää jaksanut vierailla rakkaansa luona. Itse asiassa tuo aikanaan niin suuri rakkaus oli muuttunut eräänlaiseksi peloksi ja osaltaan jopa inhoksi.

Jonnan sisin oli siinä määrin rikki, ettei hän oikeastaan ollenkaan tiennyt mitä halusi. Omasta mielestään hän jo suuressa määrin tiesi kuka ja mitä oli, mutta kaikki oli vain eräänlaista hahmottelua, sillä hänen elämässään päti yksi elämän surullisimmista seikoista, jonka siemen osaltaan oli kylvetty jo hänen lapsuudessaan, mutta mikä sitten oli saavuttanut kyseenalaisen kypsyytensä avioliitossa psykopaattisen miehen kanssa. Jonna oli hälyttävässä määrin ulkoapäin ohjautuva, eli ulkopuolisten ihmisten mielipiteet vaikuttivat niin suuresti hänen elämäänsä, ettei hän sittenkään todellisuudessa ollut kykenevä elämään omaa elämäänsä oikealla tavalla itsenäisesti.

Jonna oli tottunut soittamaan jopa muutaman päivän välein niille harvoille tuttavilleen, jotka vielä olivat kiinnostuneita pitämään yhteyttä häneen. Kun Ville ei täyttänyt hänen odotuksiaan, toimi hän todellisuudessa sen kaavan mukaan, minkä oli oppinut aviol… ei kun liitossaan entisen miehensä kanssa. Hän ei itse sitä tajunnut kai ollenkaan, että suorastaan manipuloi tuttavansa sanomaan jotakin sellaista Villestä, mikä oikeutti hänet arvostelemaan ja suorastaan tuomitsemaan tämän tietyistä asioista. Koska hän ei sittenkään oikein vielä tiennyt kuka ja mitä oli, rakenteli hän omalaatuisia ajatusrakennelmiaan, jotka aivan psykopatian mallin mukaan vapauttivat itsen kaikesta vastuusta ja siirsivät sen kumppanillensa.

Tällaisten asioiden käsitteleminen on hyvin murheellista ja jossakin määrin satuttavaakin, mutta vain totuus voi vapauttaa itse kunkin niistä valheellisista mielikuvista ja käsityksistä, mikä psykopaatti on mieleemme iskostanut. Voidaan toistuvasti todeta se, että pitkään psykopaatin kanssa ollut ihminen tahtomattaan ja tiedostamattaankin omaksuu niitä ominaisuuksia, mitä näkee eteensä niin pitkäksi aikaa asetetusta peilistä, eli psykopaatin tarjoamasta esimerkistä.

Tämä psykopaatin eteemme asettama peili on mitä eriskummallisin ja käsittämättömin. Siksi kai koko psykopatia on jäänyt niin vähäiselle huomiolle jopa ammattilaisten piirissä. Kaikki on niin absurdia ja normaalille ihmiselle käsittämätöntä, ettei sitä yksinkertaisesti voi pitää totena. On yksinkertaisinta todeta asiasta kertovan uhrin olevan hiukan sekaisin tai päästään vialla!

Osoittautuu päivä päivältä selvemmäksi, että psykopaatti aivan kuin aivopesee tai omalla psyykellään manipuloi uhrinsa osoittamaan kaikkia niitä piirteitä, joita halveksii alitajuisesti itsessään ja sairaalla tavalla tiedostetusti toisessa ihmisessä. Koska hän ei yksinkertaisesti voi hyväksyä omaavansa mitään negatiivista tai halveksittavaa omassa persoonallisuudessaan, lankeaa syy kaikesta negatiivisesta hänen uhrinsa ylle.

Painajainen vai hukattu onni?

Jonna on koko elämänsä ajan nähnyt tietynlaisia painajaisunia, kuten kirjoittajakin. Aikanaan nämä painajaiset olivat siinä määrin ahdistavia, että herätessä oli todella huono olo. Nyt vuosien erottaessa entisestä ahdistavasta elinpiiristä ovat unet muuttuneet hyvin toisenlaisiksi. Monet uhrit Jonnan tavoin kertovat uniin tulleen nyt aivan toisenlaisen sävyn, mitä voitaneen kuvata hyvin suuressa määrin positiiviseksi ja elämälle rohkeutta suovaksi. Useimmat unet liittyvät nyt asioihin ja tapahtumiin, joissa uhri saa tuntea olevansa hyväksytty ja ainakin samanarvoinen muiden unissa esiintyvien henkilöiden kanssa.

Silloin tällöin uniin tunkeutuu kuitenkin mukaan se henkilö tai henkilöt, jotka aikanaan tuottivat suurinta ahdistusta ja tuskaa. Etenkin useille naisihmisille nämä unet ovat tuottaneet suurta ahdistusta ja aivan käytännön vaikeuksia, koska unet on selitetty todella väärällä tavalla. Kuinka tarpeellista unien selittäminen on, siitä on monenlaisia mielipiteitä vallalla. Useat ammatti-ihmiset kuitenkin antavat näille unille suuren merkityksen, mitä kirjoittajakaan ei tahdo aliarvioida. Tärkeätä vain on löytää oikea selitys.

Jonnan unissa kummitteli siis tietyin väliajoin hänen entinen miehensä, joka omalla käytöksellään ja persoonallisuudellaan oli lähes tuhonnut Jonnan elämän ja oman persoonan. Nyt kun erosta oli yli kolme vuotta, näki Jonna unta, jossa mies oli aivan kuin eri ihminen ja hyvin inhimillinen ja hänet huomioiva, mitä ei koskaan aviol... ei kun liiton aikana tapahtunut. Herättyään Jonna koki sanoinkuvaamatonta pahoinvointia ja syyllisyyttä. Kuinka hän oli saattanut olla niin taitamaton ja tyhmä, että oli lähtenyt pois niin miellyttävän ihmisen luota! Hän oli varmaankin käsittänyt kaiken väärin, ja nyt unessa hänelle näytettiin hänen virheellinen käsityksensä ja syyllisyytensä niin mukavan miehen jättämiseen!

Kirjoittaja on nähnyt vastaavanlaisia unia aikanaan suurtakin tuskaa tuottaneista ihmisistä. Tämä syyllisyyden tunne on siis tuttuakin tutumpi. Nämä unet ovat mitä vaarallisimpia ainakin eheytymisprosessissa oleville naisille, jos unen selitys ontuu tai on suorastaan valheellinen. Miksi tällaisia unia ylipäätään näkee, koska ne ovat niin vaarallisia ja tuskaa tuottavia positiivisesta sisällöstä huolimatta? Unienhan tulisi palvella meidän parhaaksemme, ennen kaikkea eheytymisprosessin keskellä! Totuus on juuri sitä mitä ajattelemmekin, vaikkakin olemme sen usein käsittäneet väärin. Nämä unet eivät ole meidän vahingoittamiseksemme, vaan päinvastoin opiksemme.

Miksi Jonnan unessa vain tuskaa tuottanut mies nyt yhtäkkiä onkin aivan vastakohta entiselle? Miksi jonkun miehen unessa vain tuskaa tuottanut vaimo yhtäkkiä onkin täynnä empatiaa ja ystävällisyyttä? Tarkemman kertomuksen perusteella paljastuu, että näissä unissa piinaajat ovat kymmeniä vuosia todellisuutta nuorempia ja kauniimpia. Tällaisiako he olisivat, jos heitä ei olisikaan jätetty ja raatelevaa liittoa olisi kaikesta huolimatta jatkettu? Ovatko nämä unet sisimpämme nuhtelua meille väärien ratkaisujen johdosta?

Jo yksinomaan terve järki kertoo meille, että kysymys on unelmasta, joka ei ole koskaan toteutunut eikä koskaan tulisikaan toteutumaan juuri näiden ihmisten kanssa. Yksinomaan se seikka, että unessa nämä ihmiset ovat kymmeniä vuosia todellisuutta nuorempia ja kauniimpia, kertoo meille, että on lähinnä kysymys siitä, että itsellemme käsittämättömästä syystä mielemme syöverit tuovat nämä toiveajattelumme esiin aikana, jota emme itse oikein osaa mieltää oikeaksi. Kysymys on siis haavekuvistamme ja salaisista odotuksistamme, jotka eivät koskaan ole toteutuneet!

Psykopaatin uhri on tottunut syyttämään itseään kaikesta mahdollisesta ja ottamaan syyn aivan järjettömistäkin asioista. Jonnalle ensimmäinen mieleen tuleva selitys siis syyllisti häntä niin hyvän miehen hylkäämisestä. Uhri siis jo kahden- kolmen vuoden eheytymisvaiheen jälkeen alkaa unohtaa todellisuuden kauheudet ja jokin käsittämätön ja ei toivottu systeemi alkaa kullata muistojen reunoja, niin että Villen on pakko muistuttamalla muistuttaa kaikesta kuulemastansa. Onko Jonna todellakin unohtanut kaiken ikävän, onko kaikki hänen puhumansa ollut vain valetta tai keksittyä? Ei, kyllä Ville saattoi muistaa kaiken kuulemansa ja kaikki kerrottu piti paikkansa yksityiskohtia myöten!

Miksi Jennan mekanismi työsti asioita tällaisella tavalla? Eikö Villen positiivinen vaikutus riittänyt eheyttämään rikkinäistä ihmistä?

Ville ei ehkä kokonaisuutena pystynyt käsittämään kaikkea. Jonna oli pitänyt hänelle muutaman purkauskohtauksen, joiden aikana Ville pakostakin oli joutunut ajattelemaan Ritua, entistä vaimoaan, joka vuosikymmenien ajan oli raivonnut hänelle kaikesta mahdollisesta. Miten tältä osin saattoi niin lempeämielinen Jonna sellaisessa määrin käyttäytyä samalla tavoin kuin Ritu?

Tässä kohtaamme sen puolen luonnehäiriöisen uhria, mistä ei kai saisi puhua mitään, jotta uhrit eivät lisää ahdistuisi ja syyllistäisi itseään. Tämä on kuitenkin yksi puoli tervehtymistä, missä joudutaan katsomaan tosiasioita silmiin. Entinen elämä psykopaatin kanssa on ollut täynnä valheellisuutta ja suoranaista petosta. Rehellisyys on nyt ainoa tie tervehtymiseen, ja on pakko hyväksyä sellaisiakin asioita, joita ei kovin mielellään myöntäisi.

Jonna oli aivan käytännössä koko elämänsä ajan ollut häviäjä, väärässä oleva. Lapsuuden kodissa hän oli ollut puskurina isän ja äidin välisissä selvittelyissä, yrittäen estää isää lyömästä äitiä ja äitiä sättimästä isää. Kumpikin oli vuoron perään läimäytellyt tyttöä ja syyttänyt tätä perheen vaikeuksista. Liitossaan Jonna oli sitten ollut aivan kaikessa väärässä, koska hänen miehensä oli ollut mielestään täydellinen niin ihmisten kuin jopa Jumalankin edessä.

Tunteiden ristiriita

Myöntää uhri sitä tai ei, on hänellä osittain täysin utopistisiakin odotuksia toipumisen ja uuden elämän suhteen. Jonna oli todellakin löytänyt aivan uuden, entistä paremman elämän, mutta kaikki menetetty kalvoi hänen sisintään, ja vastoin parempaa tietoa hän odotti Villeltä jotakin sellaista, mitä tämä ei pystynyt tarjoamaan.

Useimmat uhrit ovat, jollei muuten niin henkisesti, väkivaltaisen puolison tai sukulaisen johdosta menettäneet kaikki ystävänsä ja tuttavansa. Ja kun ihminen niin henkisesti kuin kehollisestikin jää yksin, etsii hän sisältöä ja lohtua elämäänsä sieltä mistä sitä saa. Moni toipuva uhri on aivan liian väsynyt lukemaan kirjoja, ja jos hän lukeekin jotakin, valitsee hän sellaisia joiden ymmärtämiseksi ei suuremmin tarvitse ponnistella.

Kirjoittaja itse lukee mieluiten kirjansa joko saksaksi tai ruotsiksi, koska on melkein puoliksi saksankielinen. On jäänyt muistiin se, kuinka vaikeimpina vuosina ei olisi jaksanut lukea juuri mitään, ja pitkän aikaa oli lempilukemistona saksankieliset Karl Mayn kirjat Winnetousta ja Old Shatterhandista jne. Mitään syvällisempää ei jaksanut ottaa ohjelmistoon.

Jonna oli vuosikausien ajan niin väsynyt, ettei jaksanut lukea oikeastaan mitään. Hän ei jaksanut kuunnella edes kaunista musiikkia, vaikka olisi luullut sen virvoittavan raskautettua sydäntä. Villen oli joskus vaikea ymmärtää sitä, koska itse jatkuvasti kuunteli niin klassista kuin muutakin melodista musiikkia. Eikö kaikki musiikki sitten ole melodista? Ei kirjoittajankaan mielestä. Joka pitää riitasointuisesta tai takovasta musiikista, ei varmaankaan ole niitä onnellisimpia maan matkaajia. Musiikin perustarkoitus on tuoda ihmiselle hyvä olo, ainakin kirjoittajan mielestä.

Koska Jonnalla oli paha olo, tuli hänelle vieläkin pahempi olo kauniin musiikin kuuntelemisesta. Se herätti kaipauksia, odotuksia, aivan kuten useimpien ihmisten kohdalla tapahtuu. Ja koska hänen uskonnollinen miehensä, osittain hurmahenkisen seurakunnan säestyksellä, oli iskostanut Jonnaan valtavan määrän negatiivista latausta niin henkisesti kuin tunteellisestikin, aikaansai tunneperäinen musiikki todella ristiriitaisia tuntemuksia Jonnan sisimpään.

Tällä kohden törmäämme uskomattomaan mutta todelliseen asiaan. Miksi joku lihoo lihomistaan, vaikka kaipaa elämänkumppania? Miksi joku käyttäytyy täysin vastakohtaisesti sille, mitä häneltä odotetaan? Miksi ihminen juoksee karkuun sitä, mitä hän etsii? Kaikki tämä tapahtuu toki alitajuisesti, harvoin tietoisesti.