Kun ihmiset sanovat…

”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin.’ Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Pysyköön veljellinen rakkaus.” (Hebr.12).

Millaista olisikaan kaikki ilman ihmisen lankeemusta, joka sai jumalallisen harmonian siirtymään näkymättömiin maailmoihin! Jumala oli selvästikin suunnitellut ihmisen paratiisimaisen tilan pysyväksi, mutta ihminen omassa uteliaisuudessaan ja uuden odotuksessaan teki ratkaisun, joka johti epävarmuuteen ja pienistäkin tekijöistä järkkyviin olosuhteisiin. Jumala rakastaa harmoniaa ja pysyvyyttä, ihminen väittää samaa, mutta omilla teoillaan todistaa jostakin aivan muusta. Elävimpänä esimerkkinä tästä pidän tässä ajassa ilmaisua:

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” (1.Tess.5).

Ihminen ei siis halua katsoa totuutta silmiin, vaan elää maailmassa, jossa ratkaisevaa on hänen oma ajattelunsa ja omat näkemyksensä. Mistä tulee tarve vakuuttaa kaiken pysyvyydestä ja turvallisista olosuhteista nimenomaan ajassa, josta veljemme Paavali niin selvästi sanoo?:

”…sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” (1.Kor.7).

Imuroin netistä (Bible.is) itselleni vielä tuntemattoman englanninkielisen dramatisoidun raamatunkäännöksen (ENGESVN2DA) ja asensin sen pieneen soittimeen tarkoituksella kuunnella se kokonaan mahdollisimman pienen ajan kuluessa. Dramatisoinnista voidaan olla montaa mieltä, mutta vaihteeksi on todella eläväksi tekevää kun jokaisella henkilöllä on oma äänensä.

Eilen mieleeni jäi erittäin voimakkaana kertomus Lootin Sodomasta lähtemisestä. Enkelit toivat varoittavan sanoman, tiedon tulevasta tuhosta, mutta miten siihen suhtautuivat läheiset ihmiset?:

”Silloin Loot meni puhuttelemaan vävyjänsä, joiden oli aikomus ottaa hänen tyttärensä, ja sanoi: ’Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.’ Mutta hänen vävynsä luulivat hänen laskevan leikkiä.” (1.Moos.19).

Miten tämä sitten koskettaisi meitäkin? Elämmehän ajassa, jossa ihmiset vakuuttavat kaiken pysyvyyttä ja turvallisuutta, selvästä ilmaston muutoksesta huolimatta! Omalla tavallaan minulle on hoettu samaa koko uskossa olon aikani, aina kun olen raottanut verhoa, jonka takana odottavat synkät pilvet ja tuleva myrsky! En ole profeetta enkä mikään merkittävä persoona, mutta sisimpäni selvästi yhtyy sanomaan:

”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä: he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki. Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” (Luuk.17).

Entistä useammin kuulen siteerattavan ajatusta:

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1).

Yhä useampi omalla tavallaan on halukas muuttamaan tämän Herramme sanan merkityksen sisimpänsä kaipauksen perusteella todistamalla: ”Olemme tulleet aikaan, jossa Herra on varmastikin ilmoittanut ajan ja hetken omillensa!”

Muuttaisiko Herra omia sanojansa ja niiden merkitystä edes aivan tulemuksensa edellä, kun kerran kaikki lainaamamme sanankohdat toteutuvat silmiemme edessä vakuuttaen meidät Herran pikaisesta tulemuksesta! Ei ole todellakaan leikinlaskun aika!