Millainen on uusi elämä?

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.” (Gal.5).

Ennen tätä kuvausta kerrotaan yksityiskohtaisesti ja oikeastaan sanatarkastikin millainen on maallisen ihmisen luonnollinen elämä. Emme nyt halua mennä siihen tarkemmin. Meitä kiinnostaa tänään enemmänkin uusi elämä, jota ilman ei ole mitään toivoa ikuisuudesta Jumalan kanssa.

”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.” (Hebr.12).

Sanankohdissamme korostetaan uuden elämän mukanaan tuomia asioita, mutta silti varotetaan vakavasti muutamasta vaaraa tuovasta asiasta, jotka ovat vaaraksi vakavallekin kilvoittelijalle:

”Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.”

”…ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi…”

Olen Jumalan armosta ja vastoin omaa tahtoani joutunut seuraamaan edellä mainittujen tekijöiden vaikutusta mitä hurskaimmissa piireissä, aivan pohjattomaan tuskaan asti, kymmenien vuosien ajan! Olimme mitä syvällisimmän sananopetuksen alla ja jokainen oli vakuutettu siitä, että Jumalamme aivan erikoisella tavalla lähestyi meitä juuri nyt, ennen Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta. Uskoimme olevamme todellisen uudistuksen keskellä, korostaen aivan käsin kosketeltavalla tavalla jumalallista rakkautta ja uskoen omaavamme kaikki Hengen hedelmät. Kuin kaiken yllä oli otsikkona mitä hurskain hymni: ”Sinne pääsee vain täydellinen Rakkaus!”

”Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme.”

Ei kulunut pitkääkään aikaa, kun yksi toisensa jälkeen alkoi korostaa omaa rakkauttaan ja erinomaista tietämystään hengellisistä asioista, pitäen toista kättänsä selän takana piilotellen ”lain nyrkkiä”, joka sitten iski aivan arvaamatta omalla tuhoisalla voimallaan. Kaiken sekaannuksen ja hajotuksen takana oli kalamiestäkin suurempi kateus, joka katkeruuden hengen siivittämänä iski säälimättömästi ”rakkauden verukkeella”! Mitkään keinot eivät näyttäneet olevan kiellettyjä jesuiittamaisella tavalla, tarkoituksen pyhittäessä keinot - ei edes valehteleminen. Ei ollut kysymys vain yksittäisistä valheista, vaan aivan valheen maailmasta!

Mistä nämä matkailijat keskustelivat tietä käydessään, aivan muinaisen esikuvan mukaisesti, vain sillä erotuksella, ettei Herra nyt kulkenut mukana?:

”Kuka meistä on suurin?”

”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.”

Varokaamme ylitse kaiken niitä keittoja ja kahvitarjoiluja, jotka meitä houkuttelevat matkamme varrella tyydyttääkseen sen hetkisen kaipauksemme, mutta veljiemme ja sisartemme kustannuksella! Kaikessa hurskaudessamme saatamme olla Herramme ajan uskonnollisten johtajien kaltaisia, jotka varoivat saastuttamasta itsensä voidakseen nauttia pääsiäisaterian kaikessa ”pyhyydessään”, Herran ja Hänen omiensa veri käsissään!