Joka aika, nytkin!

”Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta…” (Ef.6).

Tiedämme jo melko tarkkaan mitä kuuluu ja tulee kuulumaan maallisista tiedotusvälineistä. Käytännöllisesti katsoen ne kertovat lähes yksinomaan vain siitä, mitä tämän maailman ruhtinas tekee ja saa aikaan. Eiköhän ole niin, että ns. kristityt kautta aikojen ovat aivan liiallisessa määrin huomaamattaan ylistäneet pahan valtaa antamalla niin suuren sijan elämässään ja puheissaan negatiiviselle tiedolle? Jollakin tavoin kaikki tämä saa aikaan aivan vääränlaisen kuvan siitä, kuka todella loppujen lopuksi hallitsee tässä maailmassa.

”Sillä onko toista suurta kansaa, jonka jumalat ovat sitä niin lähellä, kuin Herra, meidän Jumalamme, on lähellä meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme? Ja onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan? Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille…” (5.Moos.4).

”He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.” (Ps.106).

Eikö meillä tässä ajassa ole sama vaara unohtaa Jumalan toiminta, joka ei suinkaan ole loppunut viimeisen ajan sammuttamana? Herramme Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Mutta onko Hän sama sinulle, minulle? Mitä aikaansaamme puheillamme ja asenteillamme? Kerrommeko enemmän siitä mitä vastapuoli tekee ja annamme ihmisille käsityksen, että Jumala on lopettanut toimintansa?

”Ole vain varuillasi ja ota itsestäsi tarkka vaari, ettet unhota, mitä omin silmin olet nähnyt, ja ettei se lähde sinun sydämestäsi koko elinaikanasi, vaan että ilmoitat sen lapsillesi ja lastesi lapsille…”

Jumalallamme ei ole lapsenlapsia, vaan ainoastaan lapsia. Mutta meidän tehtävämme Jumalan lapsina on tiedottaa kaikesta Hänen Valtakuntaansa liittyvästä sille sukupolvelle, johon Hän armossaan on meidät asettanut! Kuka olisi todella uskonut tulevan tällaisen ajan, jossa jopa omassa, kristillisessä maassa, meidän odotetaan osoittavan toiminnallamme ja elämällämme, ettei Jumala ole kuollut, vaan elää yhä vielä omissaan? Epäusko ja synti ovat kuitenkin vaikuttaneet sen, että Jumala on kätkeytyneenä.

”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’” (Jes.30).

Jolla on korva, hengellinen kyky kuulla, kuulee yhä vielä tässä hetkessä rakkaudellisen ohjauksen:

”Tässä on tie, sitä käykää.”

Tämä on se, mistä meidän tulee puhua ja julistaa, jättäen omaan arvoonsa kaiken negatiivisen viestinnän!