Hätähuuto!

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef.2).

Käsitämme sitä todella tai emme, olemme mitä tärkeimmän rakennusurakan keskellä, juuri nyt, tässä ajassa! Tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin on olla selvillä omasta syntyperästään, omista juuristaan ja suvustaan! Mitä mielessämme liikkuu kaiken aikaa, mihin kulutamme voimavarojamme? Mihin keskittivät muinaiset rakentajat mielenkiintonsa korjatessaan Jerusalemin muuria?

”Siitä päivästä alkaen teki toinen puoli minun palvelijoitani työtä, ja toinen puoli oli asestettuna keihäillä, kilvillä, jousilla ja rintahaarniskoilla; ja päämiehet seisoivat kaikkien niiden juutalaisten takana, jotka rakensivat muurilla. Nekin, jotka kantoivat taakkoja ja kuljettivat kuormia, tekivät toisella kädellänsä työtä ja toisessa pitivät keihästä. Ja rakentajilla oli kullakin miekka sidottuna vyöllensä heidän rakentaessaan; ja torvensoittaja seisoi minun vieressäni. Minä sanoin ylimyksille, esimiehille ja muulle kansalle: ’Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. Missä kuulette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme.’” (Neh.4).

On aivan käsittämätöntä se, kuinka paljon aikaa ja voimavaroja ns. kristillinen maailma käyttää jonkinasteiseen ”rakennusvakoiluun”, unohtaen lähes täydellisesti oman tehtävänsä ja vastuullisuutensa! Jokaisen ”rakentajan” tulisi säännöllisin väliajoin lukea Nehemian kirja tähänkin aikaan pätevänä rakennusohjeena! Meillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa eikä voimavaroja edes Baabelin tornin läheisyyteen menemiseksi ja väärän vallan tekojen ihailemiseen tai niistä puhumiseen! Meidän oma muurimme on sellaisella tavalla hajallaan, että piireistämme tulisi nousta suuri hätähuuto Jumalamme puoleen!

Sen sijaan että kesken rakennusurakkaamme antautuisimme joutavaan lörpöttelyyn ja vihollisen teoista jaarittelemiseen, on meidän tarkattava omiemme turvallisuutta tarpeellisissa varusteissa:

”Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta…” (Ef.6).

”Työ on suuri ja laaja, ja me olemme muurilla hajallamme, kaukana toisistamme. Missä kuulette torven soivan, sinne kokoontukaa meidän luoksemme. Meidän Jumalamme sotii meidän puolestamme.”

On jälleen kerran aika puhaltaa torveen yhteisen asian puolesta Jumalamme asiaan puuttumiseksi! Olemme jo useaan kertaan rukoilleet erään sisaremme puolesta. Hän oli jo välillä paremmassa kunnossa, mutta nyt hän jälleen kerran on suuressa hädässä sairautensa johdosta! Huutakaamme Herran puoleen aivan uudenlaisessa tietoisuudessa yhteenkuuluvaisuudestamme, kansalaisuudestamme!