”Nämä
sanat Herra puhui koko teidän seurakunnallenne vuorelta, tulen ja synkkien
pilvien keskeltä, suurella äänellä, eikä siihen enempää lisännyt. Ja hän
kirjoitti ne kahteen kivitauluun ja antoi ne minulle.” (5.Moos.5).
”…eikä
siihen enempää lisännyt.”
Mistä johtuu suurin osa ns.
seurakunnallisista ongelmista? Mitä kirjoittaa Hengen johdatuksessa veljemme Johannes?:
”Paljon
muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki
opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että
Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen
nimessänsä.” (Joh.20).
Mihin tulisi tämän todistuksen
kohdalla mielemme kiinnittyä, mitkä ovat avainsanat oikean ymmärryksen
saamiseksi?
”…kirjoitettu
Tähän Kirjaan…, …mutta nämä ovat kirjoitetut…”
Mitä sanoo Johannes myöskin?:
”Tämä
on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me
tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus
teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan
mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh.21).
Mihin siis perustuu ongelmamme? Mihin
se on aina perustunut? Ei osata erottaa sitä, mitä Kirjaan on aivan määrättyä
tarkoitusta varten kirjoitettu, siitä, mitä ei ole kirjoitettu Tähän Kirjaan! Mihin
perustuu valtaosa ihmisten hengellisistä ponnisteluista? Mistä kertoo se, mitä
silmiemme eteen ja kuultavaksemme tuodaan median välityksellä? Ihminen on
selvästikin ottanut tehtäväksensä täyttää koko maailma mitä erilaisimmilla
kirjoilla. Tämä ei sinänsä ole paha asia, jos vain mielessä säilyy jumalallinen
näkökulma:
”…kirjoitettu
Tähän Kirjaan…, …mutta nämä ovat kirjoitetut…”
Mikä tässä kaikessa on niin
ratkaisevaa? Miksi meille on annettu Tämä Kirja, Raamattu, kaiken muun
kirjoitetun ohella, ilman että siihen olisi lisätty mitään:
”…eikä
siihen enempää lisännyt.”
Lukekaamme todella tarkoin, mitä Johannes
tuo julki lainauksessamme:
”…mutta
nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan
Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.”
On siis elämän ja kuoleman välinen
ero sen välillä, mitä Kirjaan on kirjoitettu ilman mitään lisäyksiä tai
poisottamisia, ja sen välillä, mitä ihminen laatii viisaudessansa selvästikin
ilman mitään rajoja, lisäten maallista filosofiaansa kulloisenkin mielijohteen
mukaisesti!
Mihin vielä tulisi mielemme
kiinnittyä?:
”On
paljon muutakin, mitä Jeesus teki…”
Jumala armahtakoon meitä, jotka emme
selvästikään kykene erottamaan toisistaan sitä mitä ihminen tekee ja mitä
Jeesus tekee! Maailma ei totisestikaan ole täynnä kirjoituksia siitä, mitä
Jeesus on tehnyt ja tekee, vaan siitä, mitä ihminen on nähnyt hyväksi tehdä! Kuka
on saanut ja saa kiitoksen ja kunnian? Kuningas Saul aikanaan laati itsellensä
muistomerkin, mikä on esikuva kaikelle inhimilliselle palvonnalle!
Vielä tänä päivänä pätee veljemme
Paavalin julkituoma totuus!:
”Mikä
Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette
tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille
kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut
kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala,
joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on
kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita;
te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).
Mitä sanotaan vielä tässä
yhteydessä?:
”Sen
Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan
tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin,
kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin
mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.”
Eikä tähän ole mitään lisäämistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti