Yksin Jumala tietää!

”Tästä lähtien minä kuulutan sinulle uusia, salatuita, joita et ole tietänyt. Ne ovat luodut nyt, eikä aikoja sitten, ennen tätä päivää et ole niistä kuullut, ettet saattaisi sanoa: ’Katso, jo minä ne tiesin!’” (Jes.48).

Tästä sanankohdasta ei saa ollenkaan sellaista kuvaa, että olisi kysymys asiasta, jota meidän tulisi lähestyä rukoillen ja anoen. Enemmänkin tulee vaikutelma Jumalamme armollisesta lähentymisestä ilman että kätemme olisi koko ajan ojennettuna, saadaksemme jotakin, mitä käyttää hengellisenä tukena erottautuaksemme eduksemme muista vaeltajista!

Ihmisellä on etenkin uskonnon alueella voimakas taipumus ja jopa perinne pyrkiä osoittamaan hengellistä paremmuutta, joka voi tapahtua vain toisia tavalla tai toisella väheksymällä. Mikä voisi tässä paremmin palvella kuin suurempi hengellinen tietämys Kirjoituksista, ja mikä erinomaisinta ja vakuuttavinta: jonkinlainen salaisuuksista tietäminen! Mikä kaikkeen tähän sitten on lähteenä, ei tunnu etenkään tässä ajassa vaivaavan kenenkään arviointia ja ajatusta. Kaikesta elävimpänä esimerkkinä ja todisteena hiljattain aivan uudella tavalla esiin nostettu valheellisten ja väärien uutisten levittäminen! Mitä erikoisinta ”tietoa” pystytään keksimään kyseenalaisten aihetodisteiden perusteella, sitä enemmän saadaan laajat piirit innostumaan!

Miksi kaikki tämä on sellaisella tavalla levinnyt ns. kristillisenkin maailman piiriin? Se tulee esiin etenkin mitä erilaisimpien profetioiden ja tiedon sanojen levittämisessä ja korostamisessa. Eikö meitä yhtään hätkäytä lukemattomat Vanhan Testamentin vääristä profeetoista esittämät varoitukset? Me elämme nyt selvästi väärien profeettojen aikakautta, vaikka kaikki tapahtuukin nykyaikaisella sivistyksellä ja taitavuudella! On todella pelottavaa pelkkänä ajatuksenakin, että esittäisimme jotakin Elävästä Jumalasta lähtevänä, vaikka puhumme ja eteenpäin viemme omia ajatuksiamme ja näkemyksiämme!

”Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ’Minun on kosto, minä olen maksava’; ja vielä: ’Herra on tuomitseva kansansa.’ Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” (Hebr.10).

Meidän on pakko ajatella tätäkin puolta Jumalastamme! Hän on joka tapauksessa rakastava Isä, joka tahtoo varjella meidät vääriltä asenteilta ja teoilta. Siksi erikoisesti meille varottavat sanat juuri tässä ajassa:

”…ettet saattaisi sanoa: ’Katso, jo minä ne tiesin!”

Kunpa todella käsittäisimme, kuinka riippuvaisia olemme todellisesta ja aidosta Jumalan Sanan informaatiosta, joka ei jätä tilaa ihmisen halulle toimia muita tietäväisempänä ja viisaampana, omasta sisimmästä lähtevän materiaalin perusteella. On pelottavaa esittää Jumalasta lähteneenä jotakin mikä on peräisin Häntä vastustavista hengistä! Tästä esimerkkinä koko elämäni ajaksi mieleeni jääneenä varoituksena aikanaan (1970!) Riihimäen rautatieasemalla kohtaamani nuori mies, joka antoi ymmärtää toimivansa Jumalan lähettämänä sanansaattajana. Hän kehotti minua olemaan pettämättä varusmiestovereitani kertomalla heille totuuden, että muutaman päivän sisällä venäläiset miehittävät maamme!

”…ettet saattaisi sanoa: ’Katso, jo minä ne tiesin!”

Kuinka suuri ero, aivan kuin kuoleman ja elämän välillä, onkaan siinä, onko tietomme peräisin Itse Jumalalta, vai muista, petollisista lähteistä!

”Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle ja ilmoitan sinulle suuria ja salattuja asioita, joita sinä et tiedä.” (Jes.33)