Uudessa elämässä vaeltaminen

”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.” (Room.6).

Mitä siis voisimme sanoa tähän? Hengellisessä elämässä taitaa olla ja onkin kysymys jostakin aivan muusta kuin vain joidenkin uusien käytäntöjen ja tapojen omaksumisesta! Mielessäni alkoi heti herättyäni soida ajatus ”uudessa elämässä vaeltamisesta.” Olemme jo painokkaasti tuoneet esiin lainaukset ”Elämän Sanasta”, joita ei oikeastaan voi eikä tarvitse selittää. Ne voidaan vain kokea todeksi sitä ”uutta elämää eläen”, minkä ”Elämän Sana vaikuttaa ja tuo mukanaan!

Kuinka vaikeata onkaan inhimilliselle luonteelle käsittää kaiken tämän merkitys! Kristillinen maailma on tehnyt kaikkensa selittääkseen ja jakaakseen ihmiskunnalle tietoa jumalallisista totuuksista, mutta vain epäonnistuakseen ja aikaansaaden lähinnä vain tietämystä, mutta ei elävää uskoa! Tieto ei selvästikään riitä:

”Tai sanokoot nämä läsnäolevat, mitä rikollista he minussa huomasivat, kun minä seisoin neuvoston edessä; jollei siksi luettane tätä ainoata lausetta, jonka huusin seisoessani heidän keskellään: 'Kuolleitten ylösnousemuksen tähden minä tänään olen teidän tuomittavananne.'" Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi…” (Apt.24).

Uusi elämä on kautta aikojen johtanut hengellisiin vastakkainasetteluihin ja välienselvittelyihin. Maaherra on oivallinen esikuva hyvinkin ”yleiskristillisestä asenteesta”, joka selvästikin valitsee mitä haluaa kuulla ja mitä pitää sovinnollisena:

”Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’” Apt.24).

Tässä kaikessa ei voida edes puhua ”uudesta elämästä”, vaan ainoastaan kristillissävyisestä kanssakäymisestä hengellisen tiedon välityksellä.

”Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta…” (2,Kor.5)

Kaikki aitoon hengelliseen maailmaan ja elämään kuuluva on lähtöisin Jumalasta ja sitä on tarkasteltava sen mukaisesti! Erikoisesti tekstistämme hyppäävät esiin sanat:

”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.”

Tämä ”uusi” ei ole jotakin ihmisestä lähtöisin olevaa tai jonkin kirkolliskokouksen tai kristillisen järjestön kehittämää ja omia tarkoitusperiä varten sopivaksi suodatettua.

”Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi… ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’”

Mikä todella on lähtöisin Jumalasta, sen toteuttamisesta ja sopivuudesta ei päätä mikään maallinen taho, ei edes korkein kirkollinen taho!

”Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”