Sama aurinko, sama sade!

”Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt…” (Hebr.6).

Jotta voitaisiin saada oikeanlainen kokonaiskäsitys, tulee lukea kyseinen luku kokonaan! Me olemme saaneet Jumalamme armosta olla monenlaisten hengellisten sateiden alla, mutta toivottavasti kohdallamme ei kysymys ankan kaltaisuudesta, johon suurikaan vesimäärä ei tee vaikutusta! Kuinka kaiken kaikkiaan aivan suunnaton määrä hengellistä sadetta meneekään hukkaan ihmiskunnan keskuudessa ihmisten väärien asenteiden johdosta!

”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt.5).

”Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.” (Hebr.6)

Jumalan lähettämät hengelliset sateet aikaansaavat oman luonteensa johdosta monenlaisia reaktioita ja tuloksia, koska Sana ei voi palata tyhjänä! Me olemme aina halunneet nähdä vain kaiken sen mielestämme hyvän, millä on hengellinen ulkokuori ja ulkonainen jumalisuus. Mutta tämä Hebrealaiskirjeen luku tuo silmiemme eteen jotakin ihmismielelle käsittämätöntä ja kielteisiä asenteita synnyttävää. Paremman ymmärryksen saamiseksi on tarpeen kiinnittää ajatuksemme lainaukseemme:

”…sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt.5).

Väärät voivat siis olla ja ovatkin samojen Jumalan vaikutusten alla, ilman että jumalallinen vaikutus aikaansaisi sen, mikä sen perustarkoitus on. Aurinko tuottaa kasvun vehnälle ja kaikille viljelykasveille, mutta orjantappurat ja ohdakkeet säilyvät sinä mitä ovat. Samoin on sateen suhteen! Niin viljelykasvit kuin rikkaruohotkin huutavat veden puoleen kuivuudesta kärsivässä maassa, ja kun tämä huuto saa vastauksen, riemuitsevat kaikki kasvit samasta sateesta ja voimme kuvitella saman Halleluja - hymnin kaikuvan niin viljan kuin rikkaruohojenkin joukossa!

Meidän tulee itse kunkin omassa sisimmässämme ajatella näiden sanankohtien merkitystä kaiken hengellisessä maailmassa näkemämme ja kokemamme keskellä. Ymmärtäisimmekö nyt paremmin erään toisenkin hätkähdyttävän sanankohdan sanoman?:

”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'” (Matt.7).

”…mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.”

Sama auringonpaiste, samat sateet!

”Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.”