Mitä se sinuun koskee?

”’Seuraa minua.’ Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ’Herra, kuka on sinun kavaltajasi?’ Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’” (Joh.21).

Tämä on yksi niistä Raamatunkohdista, jotka jatkuvasti palaavat mieleen voimallisen sanomansa johdosta! Erikoisesti ovat kautta aikojen kaikuneet kuin pasuunan lailla sanat: ”Seuraa SINÄ Minua!” Ihminen ei todistettavasti elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Tämä ei tarkoita sitä etteivät jotkin Jumalan suusta lähteneet ilmaisut voisi omata aivan erikoista paikkaa sydämessämme.

Mitä luemme lainauksessamme? Rakastiko Jeesus vain Pietarin mielenkiinnon kohteena olevaa opetuslasta? Sitä sopii miettiä erikoisesti antaaksemme kunnian Pyhän Hengen sanelemalle Sanan rikkaalle sisällölle. Juuri tämä monimuotoisuus korostaa Jumalamme monipuolisuutta ja äärettömyyttä, jolla on varaa sanavalintoihin, joihin me emme ole kykeneviä! Kaikella Sanaan tallennetulla on oma tarkoituksensa ja kokonaisvaltaisuutensa! Sana on oma selittäjänsä!

En tässä yhteydessä voi olla ajattelematta Mariaa, joka istui aivan Herran läheisyydessä. Herramme vielä ruumiissa ollessa ei Hänen lähelleen mahtunut montaa yhtä aikaa, joten tässä on kuva jumalallisesta asenteesta kaikkea kohtaamaamme ajatellen. Meidän ei tule ajatella negatiivisesti jonkun ihmisen näennäisestä, ehkä hetkittäisestä etuasemasta, jonka tarpeellisuutta me ihmisinä emme pysty arvioimaan. Meidän tulee vain iloita siitä, että joillakin on mahdollisuus suorastaan nojana Herraamme vasten, meidän ollessa pakotettuja istumaan etäämmällä! Iloitsemme iloitsevien kanssa ja itkemme itkevien kanssa. Me iloitsemme kaikesta jumalallisesta läsnäolosta ja Herran läheisyydestä, olkoon se sitten missä tahansa!

Kateus vaanii vuosituhantisen kokemuksen pohjalta aivan takanamme. Kateus vie kalaonnenkin, saati sitten siunauksen omasta elämästämme! Vain tyytymällä seisomaan Herramme edessä ja pitämällä katseemme Hänessä, voimme säästyä ajatustemme kulkeutumiselta asioihin, joiden kanssa meillä ei selvästikään ole tekemistä. Tähän sisältyy oikeanlainen käsitys veljemme (sisaremme) vartijana olemisesta, niin ettei mielemme raadissa ole tilaa mustapukuiselle veljien syyttäjälle, jonka olemus suoltaa negatiivisuutta ja kateutta!

Tänäänkin, monien asioiden kohdalla saamme kuulla Herramme lempeän äänen, jos vain suostumme hengessämme astumaan sinne, missä on hiljaista ja mahdollisuus kuulla iankaikkisuudesta:

”Joku näyttää olevan erikoisasemassa levätessään rintaani vasten. Minä kuljetan omiani valitsemiani teitä ja tilanteisiin, jotka perustuvat iankaikkiseen suunnitelmaan ja viisauteen! Johannes Kastaja oli aivan erikoisasemassa, mutta se ei vähennä sinun arvoasi Minun silmissäni! Miksi olisit kateellinen Marialle tai Pietarille, jotka inhimillisyydestään huolimatta olivat Minulle niin rakkaita ja läheisiä, vaikka en sitä erikseen sanoisikaan! Jokaisella on oma yksilöllinen paikkansa ja tiensä Minun suomassani Elämässä. Ympärilläsi tapahtuu kaikenlaista,

”…mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua!”