Tee sitä, mikä hyvä on!

”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” (Ps.37).

Mitä minun sydämeni halajaa, mitä halajaa sinun sydämesi? Mikä on meidän näkemyksemme Jumalamme olemuksesta ja Hänen tahdostaan meitä kohtaan? Mitä Hän halajaa antaa meille lupaustensa mukaisesti? Ovatko odotuksemme ja kaipauksemme samassa linjassa Herramme ajatusten kanssa? Miksi emme saa täyttymystä niin moniin suurellakin äänellä anomiimme asioihin, vaikka ne meidän mielestämme ovat meille niin välttämättömiä ja tarpeellisia?

Voisiko olla niin, että olemme aivan liian paljon saaneet kuulla julistusta, joka ei puhu juuri mitään kääntymyksestä ja parannuksen tekemisestä, vaan tarjoaa meille kaiken jumalallisen hyvän sallimalla meidän tulla sellaisenamme (mikä on aivan oikein), mutta ei kerro ehdottoman tarpeellisesta muuttumisesta Sanan mukanaan tuoman Elämän mukaisesti? Eikö juuri tämän tähden meille tänään selvästi kuuluteta:

”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.”

Meistä itsestämme ei lähde mitään hyvää. Siksi on suuri tarve muuttua mieleltämme Herran Jeesuksen Kristuksen mielen mukaiseksi! Kuten eilen kirjoitimme, lankeavat Jumalan suomat sateet ja auringonpaiste sekä hyville että pahoille. Jos ihminen olisi saanut päättää tämän asian suhteen, olisi hän luonut aivan toisenlaisen sekä maallisen että hengellisen ilmaston, niin että itse kukin vaeltaisi täällä maan päällä olemuksensa paljastava pilvi tai paiste päänsä päällä! Kilvoituksen tähden kaikki ei ole Jumalan suunnitelmissa ollenkaan ihmisen mukaista. Siksi selvä varoitus:

”Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.”

Jumalan lupaukset pysyvät voimassa, mutta miksi sellaisella tavalla unohdamme oman osuutemme, omat lupauksemme? Olemmeko omilla asenteillamme kadottaneet mahdollisuutemme jumalalliseen asioihin puuttumiseen?

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” (Jaak.1).

Me emme voi palvella Jumalaa ja mammonaa kaksimielisyydessä ja epävakaisuudessa, odottaen vain siunauksia!

”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.” (Jaak.1).