”Minä olen ylhäältä”

”Ja hän sanoi heille: ’Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’” (Joh.8).

Aito ylhäältä tuleva usko on niin laaja ja ihmismielelle käsittämätön asia, että se jää selvääkin selvemmin uskon asiaksi! Mutta mihin perustuu uskomme? Mahdollista on myös:

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.” (1.Kor.15).

Tämä ei taida olla tuntematon asia kenellekään meistä! Kuinka moni puhuukaan hengellisistä, kirkollisista asioista, mutta selvästi sellaisessa sävyssä, että kuoleman jälkeiset asiat eivät häntä yhtään hätkäytä! Ei ole kauan siitä kun keskustelin erään talomme asukkaan kanssa ja puhe siirtyi käynteihini eri seurakunnissa. Hänelle tuli herttainen hymy kasvoille hänen todetessaan: ”Minulla on aivan oma Jumalani!” Muista, aikaisemmista keskusteluistamme, tiesin hänellä olevan aivan omat näkemyksensä hengellisistä asioista.

Usko on jokaisen oma asia, jota ei kukaan toinen voi ihmisenä antaa toiselle. Voimme vain elää uudestisyntyneinä ihmisinä, ollen oman uskomme perusteella esikuvana, pitäen tarjolla Elämän Sanaa ja suositellen sitä jokaiselle kohtaamallemme ihmiselle.

Suuri, elämän kokoinen kysymys on kuitenkin, mikä on riittävää uskon alueella. Voiko jokaisella olla aivan oma käsityksensä, mikä sitten riittää todelliseen jumalayhteyteen ja osallisuuteen iankaikkiseen Elämään?

”Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.”

Mikä riittää, mikä pätee niiden silmien edessä, jotka katsovat meitä ylhäältä? Suuri ongelma taitaa olla se, että me ihmisinä olemme aivan kuin geenien vaikutuksen johdosta taipuvaisia esittämään elämämme vakavimmatkin kysymykset kanssamatkaajillemme, mieluiten joillekin erikoisasemassa oleville! Voitaisiin kai tässä yhteydessä vielä painokkaasti todeta, että esitämme kysymyksemme itse valitsemillemme, meille mahdollisimman sopivan vastauksen antaville! Mutta voimmeko jättää näin tärkeän asian muiden ihmisten varaan?

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’”

Halleluja! Ainoa, jolle todella voimme esittää elämämme tärkeimmän kysymyksen, on Hän itse, koska elämämme ratkaisevin tekijä perustuu Hänen Persoonansa tuntemiseen! Hänen vastauksensa meille, aivan persoonallisena sinulle ja minulle, on aina sama, koska Hänkin on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti!

”Juuri se, mitä minä puhunkin teille!”

Ei riitä mikään muu kuin Hänen puheensa kuuleminen, joka on tallennettuna Sanaan, mistä Pyhä Henki ammentaa meille saamiensa ohjeiden mukaisesti! Hänkään ei puhu itsestään!

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Kukaan meistä ei ole kykenevä tähän ja kelpaamaan välimieheksi ihmisten ja Jumalan välillä! Ei merkittävinkään julistaja!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5).

Meille on uskottu sovituksen sana, eli olemme vain välittäjiä, emme välimiehiä!

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa…” (1.Tim.2).