Osallinen Kristuksen kärsimyksiin!

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4).

Kuinka moni onkaan kaiken kiireen keskellä unohtanut pääsiäisen alkuperäisen merkityksen! Kaiken tapahtuneen jatkumo muistuttaa meitä siitä, mitä meidän auttamattomasti kadotettujen puolesta on tehty! Kuinka järkyttävällä tavalla Israelin kansa onkaan aikanaan vähätellyt niitä olosuhteita, joissa se eli Egyptin orjuudessa! Tämä hengellinen kaunistelu on sitten jatkunut omalla, käsittämättömällä tavallaan ns. kristillisen maailman piireissä heti kun kaikki ei ole mennyt toivotulla tavalla! Millaista tragikomiikkaa joudummekaan todistamaan kuullessamme:

”…ja niin israelilaisetkin rupesivat jälleen itkemään, sanoen: ’Voi jospa meillä olisi lihaa syödäksemme! Me muistelemme kaloja, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkkuja, melooneja, ruoholaukkaa, sipulia ja kynsilaukkaa. Mutta nyt me näännymme, sillä eihän täällä ole mitään; emme saa nähdäkään muuta kuin tuota mannaa.’” (4.Moos.11).

Taitaisin tulla aika surulliseksi jos yrittäisin sanoa saman aikaamme sopivana versiona! Emme voi mitään sille, että pääsiäinen muistuttaa meitä ihmisen lihallisuudesta ja sen johdosta maallisesta vaelluksestamme kristittyinä. Vaelluksemme on suljettu vajavaisuuden ja inhimillisyyden alle, mikä saa meidät unelmoimaan ja vääristelemään kokemaamme. Me muistelemme Israelin kansan tavoin menneen elämämme ”runsaita ja herkuilla katettuja menneisyyden pöytiämme”, pettäen itseämme ja toisiamme. Ei ole meille luvattu jokapäiväistä ja kestävää riemuntunnetta, etenkin kun meitä selvästi kehotetaan joka päivä ottamaan ristimme, ei rintakoruksi vaan kantaaksemme sitä harteillamme!

”…vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä…”

Mitä tämä osallisuus merkitsee, vaihtelee meidän jokaisen kohdalla, koska olemme kaikki erilaisia, tuodaksemme tämän moninaisuuden kautta esiin aidon ”Jumalan kuvan”! Me olemme tulleet yhdeksi Herramme ja Hänen kärsimyksensä kanssa, ja tähän liittyvä ilo on jotakin aivan muuta kuin mistä maailma ja maallistunut kristillisyys puhuu!

Pääsiäinen muistuttaa meitä aivan erikoisella tavalla kaikesta Kristukseen liittyvästä elämänlaadusta, joka ei lainkaan miellytä lihaamme. Pääsiäisenä eivät kaikuneet minkäänlaiset kiitollisuutta osoittavat huudot, vaan ihminen aivan erikoislaatuisella tavalla halusi kääntää selkänsä epämiellyttäväksi kokemalleen asialle, käsittämättä että kaikki tapahtui hänen tähtensä:

”Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo…” (Jea.52).

Ristiinnaulitsemiseen vaativa huuto ei kaikunut vain tuona pääsiäisenä, vaan sama henkäys elää niin kauan kuin ihminen etsii maallista tyydytystä:

”Tähän sanaan asti he kuuntelivat häntä (Paavalia); mutta silloin he korottivat äänensä ja sanoivat: ’Pois maan päältä tuommoinen! Sillä ei hän saa elää!’” (Apt.22).

Kaikki on aina mennyt ja menee edelleenkin hyvin ja rauhanomaisesti tiettyyn rajaan asti, mutta heti kun muistutetaan kristillisestä todellisuudesta ja ehkä hymyillään jutuille runsaista Egyptin ruokapöydistä, alkaa tapahtua pääsiäisen kaltaista!

”Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan, eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan. Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.’ Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas.” (Luuk.4).

Ihminen haluaa siis kuulla vain kiittäviä ja mukavia asioita, hengellistä vääristelyäkin! Valitsemme siis Mooseksen esikuvan mukaisen tien ja elämän!:

”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.”