Muistomerkkejä ihmisille?

 ”…sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa, ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut enkä turhaan vaivaa nähnyt.” (Fil.2).

Meissä itsessämme ei ole mitään, mikä loistaisi sellaisella tavalla, että me todella erottuisimme muista maan matkaajista. Meissä aitoina uskovaisina voi vain olla puhtaus ja kirkkaus, pyhityksen ja Hengen vaikutuksen kautta, joka mahdollistaa Jumalan kirkkauden heijastumisen kauttamme! Me olemme vain heijastavia olemuksia, jotka ovat astioita mitä kallisarvoisimpine sisältöineen. Kaikki tämä on ihmismielelle täysin käsittämätöntä:

”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor.4).

Kuka on nähnyt missään loistavia saviastioita? - kaipa meistä jokainen jossakin vaihetta elämäänsä? Mutta nyt emme puhukaan samasta asiasta Jumalan Sanan kanssa! Kuinka usein olemmekaan törmänneet mieltä masentaviin tapauksiin, joissa ihmiset itse tai heidän korottajansa ovat sivelleet jotkin läpikotaisin ihmiskunnialla ja kiiltomaalilla iloitakseen heidän loisteestaan? Mitä surullisimmat seikat ovat sitten saattaneet heidän kirkkautensa sammumaan siinä määrin, että tiedotusvälineet ovat herkutelleet näillä tapauksilla. Kuka kertoisi pettyneille ihmisille, ettei alunperinkään ole ollut kysymys toiminnasta, joka toisi kunniaa ja kirkkautta Jumalamme asioille?

Paavali todistaa ihmisen olemuksesta tavalla, jonka ei pitäisi jättää minkäänlaisia kysymyksiä!

”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” (Room.7).

On siis ehdottomasti tarpeen käsittää, ettei meitä ole tarkoitettu heijastamaan omia ominaisuuksiamme, korottamaan omia kykyjämme, joita meissä on vain pahan palvelemiseen ja suorittamiseen. Eikö meille todellakin tulisi riittää sen, kun veljemme Paavali näin henkilökohtaisella tavalla asettaa itsensä esikuvaksi?

Jumalamme sallii tiettyjä asioita ihmismielelle käsittämättömässä määrin. Miksi Hän ei ”laakistaan” voisi tyrmätä jumalallisella tuomiolla kaiken inhimillisen väärinkäsityksen ja – toiminnan, niin että koko kristillinen maailma olisi paljon helppotajuisempi? Miksi Hän antaa jonkun vuosikausia panna taskuunsa Jumalanvaltakuntaan kuuluvia varoja tai miksi hän sallii sellaiset ihmiskorostukset, jotka sitten jossakin vaiheessa tuottavat suurta häpeää Hänen asiallensa? Tämä meidän jokaisen on selvitettävä itsellensä! Mieleeni tulee tässä yhteydessä kuningas Saul, jonka hallinnolle ja hurskaille puheille ei näyttänyt kaikesta vääryydestä huolimatta tulevan mitään loppua:

”Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana: ’Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni.’ Samuel pahastui, ja hän huusi Herraa kaiken sen yön. Varhain seuraavana aamuna Samuel lähti tapaamaan Saulia. Mutta Samuelille ilmoitettiin: ’Saul on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itsellensä muistomerkin; sitten hän on palannut sieltä ja mennyt alas Gilgaliin.’ Kun Samuel tuli Saulin luo, sanoi Saul hänelle: ’Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.’ Mutta Samuel sanoi: ’Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?’” (1.Sam.15).

”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.”

Mieti mielessäsi muistomerkin pystyttämistä ja kuinka kauan Saul kuitenkin vielä toimi Herran sanoista huolimatta kuninkaana! Me jokainen vastaamme omasta kohdastamme!

”Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva!”